Löysin tänään sattumalta kuvauksellisen hylätyn rakennuksen. Oletan sen olevan entinen sahatavaran varasto tai vastaava. Rakennuksen toinen reuna oli yhtä lastauslaituria, joten jonkin sortin tavaran tuonti- ja vientipaikka se lienee ollut. Puurakennus kielii suunnilleen 1900-luvun puolivälistä, ehkä jopa alkupuolestakin..

Kävin tänään kahdella eri kirpparilla ja toisesta löysin T. Wirkkalan "Niva" viskilasin. Se on leveä ja tuntuu kädessä tukevalta. Siitä maistuu hyvältä myös appelsiinimehu. Lisäksi appelsiinimehu näyttää minusta hyvältä tällaisessa paljon pintakuviota sisältävässä ja valoa hyvin taittavassa lasissa.

Kerran aikaisemmin ostin kuusi kappaletta näitä "Niva" ryyppylaseja - yhtä upeita nekin!

Tämän päivän kirpparilöytö-saalis oli runsas; Wirkkalan "Mesi" maljakko, 6kpl Iiittalan snapsilaseja vuosikymmenten takaa, pari lasista kynttilänjalkaa, Roope-säästölipas (kuva alla) ja kaksi keraamista pikaria by Chris White. Roopen kakkulat olivat hävinneet historian pölyisiin nurkkiin ja kävelykeppikin oli katkennut, mutta silti se toi elävästi mieleen lapsuuteni; muistan kuinka parhaalla kaverillani oli tuollainen säästölipas, vieläpä juuri tuo kuparinvärinen malli.


Toisinaan kirppareilla käydessä löytyy vaikka mitä ja toisinaan taas tulee 'vesiperä'. Tänään ei totisesti tullut!

Olen seurannut D80:n matkaa jonkin sortin lähetysseurannasta ja mikäli tulkitsin ilmoituksia oikein, on se jo saapunut Suomeen. Mikäli näin todella on, ei pitäisi kestää enää kauaa ennen kuin se on jo minulla käytössä.

Monien tuotteiden hintataso Suomessa on paljon korkeampi kuin esimerkiksi Saksassa. Eräs hyvä saitti tsekata Saksan hinnat on http://www.preissuchmaschine.de. Sinne vain tsekkaamaan ja tilaamaan sikäläisistä nettikaupoista!

Kävin sekä lauantaina että sunnuntaina monella eri kirpparilla. Löytöjä sattui kohdalle kuitenkin harmittavan vähän. Oikeastaan niitä oli vain yksi; nimittäin Markku Salon suunnittelema Cumulus-maljakko. Vettä on tihuutellut tasaisesti melkeinpä koko ajan. Illalla pitäisi vielä harrastaa lentomatkailua, toivottavasti ei ole turbulenssia ilmassa.

Nautin tänä aamuna niin kuin vain vapaapäivästä ikinä voi nauttia eli nukuin puoleenpäivään asti. Herättyäni keitin kahvit ja istuskelin aikani sohvalla flanellipyjamassa. Jossain vaiheessa päätin lähteä käymään eräällä kirpparilla ja kuinka ollakaan löysin sieltä Wirkkalan kauniin Ultima Thule -kulhon.

Katsoin juuri em. sarjan valikoimaa Iittalan nettisivuilta, ja näyttäisi ettei tätä kokoa enää valmisteta. Ainakin nettikuvastossa oli vain pieni jälkiruokakulho ja sitä seuraava isompi koko oli nyt ostamaani kulhoa isompi malli, halkaisijaltaan 200mm. Vanhemmillani on ollut sellainen niin kauan kuin jaksan muistaa.


P.S. Katsoin tänään iltapäivällä Metallican "Some Kind of Monster" -dokumentin. Se oli ihan ok ja sen innoittamana kuuntelen parhaillaan "St. Anger" -albumia...

Tänään löysin Pelastusarmeijan kirpparilta neliosaisen kirjasarjan "Kaunis Kotimaa - Natura Fennica". Siinä kuljetaan etelästä pohjoiseen kuvin ja sanoin siten, että lopputuloksena on sarjan nimen mukaisesti totta tosiaan kaunis katsaus Suomeemme. Mitä enemmän ulkomailla kuljen, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että meidän suomalaisten on hyvä olla Suomessa. Kunpa kaikki maailman kansat voisivat tuntea samoin, eivätkä lähtisi onnenonkijoiksi tai loisiksi muihin maihin.

Googletin em. kirjasarjaa hieman, mutta oikeastaan ainoat referenssit löytyivät nettihuutokaupasta ja divareiden kirjalistauksista. Hinnat olivat niissä kyllä aivan muuta kuin ne muutamat eurot, jotka itse näistä neljästä teoksesta maksoin. Vein samaan myymälään mennessäni kassillisen vanhoja vaatteitani eli voisipa sanoa, että kävin ns. bilateraalista kauppaa näiden kirjojen osalta.

Viikonloppu alkaa olla takana päin. Kelit olivat enimmäkseen kuulakkaat ja valoisat. Vain tänään satoi hieman. Ostin perjantaina kameraani salaman ja 55-200mm objektiivin. Kameralaukkuni sisältö on nyt siis;

- Nikon D60
- Nikon FM
- Nikon F4S (itse asiassa ei mahdu laukkuun enää)
- Nikkor AF-S 18-55mm f:4-5.6
- Nikkor AF-S 55-200mm f:4-5.6 VR
- Nikon series E 28mm f:2.8
- Nikon series E 50mm f:1.8
- Nikon series E 100mm f:2.8
- Nissin Di622 salama
- suotimia yms. tarvikkeita

Lempparilinssini edellä luetelluista on 100/2.8 kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Kävin tänään kahdella eri kirpparilla ja toisesta löysin vanhan taulun (kuva alla). Teoksen nimi on "Vesiportinkatu, Viipuri". Taiteilijan nimestä en ole varma, mutta työ pysäytti minut ja oli heti selvää, että ostan sen. Se on kaunis.

Metallica julkaisi äsken 9. studioalbuminsa "Death Magnetic". Ensimmäisen kerran muistan kuulleeni Metallicaa levyltä "Ride the Lightning" ja se kuulosti silloin heti hyvältä. Vuosien saatossa heidän soitantansa on muuttanut tyyliään välillä hyvinkin erikoiseen suuntaan, mutta uusin soundi kuulostaa jälleen ainakin ohimennen kuultuna olevan lähempänä alkuvuosien räiskettä ja räminää.


Kirppareilta löysin mm. upean viinikarahvin sekä narussa roikkuvat kuusi erikokoista peltistä kelloa, joista kuuluu juuri sellainen kalina niinkuin aina Keski-Euroopassa alppilajeissa radan varrelta. Kellot taitavat kuitenkin olla alunperin porojen kauloissa keikkuneita. Niiden ääni on kaunis oli miten oli. Yksi vaihtoehto olisi ollut ripustaa ne tuulikellomaisesti ulos terassille, mutta ripustin ne eteisen ikkunaan ja ne ovat kauniit.

Ostin Tiimarin alesta erilaisia koristeita ja aion tuunata ulko-ovessa roikkuvan kranssin. Kranssi on punottu ohuista koivunoksista ja se on hyvin tuuhea. Siinä ei ole kuitenkaan ollut mitään "lisämaustetta" ja juuri sitä aloin siihen kaipaamaan. Taidan käydä työhön hetimiten. Ensin kuitenkin keitän kahvit ja nautin ne ilta-auringon valossa.

Työviikko on onneksi taas takanapäin. Onneksi siksi, että se oli kovin kiireinen. Tänä päivänä sain kuitenkin tehdä asioita aika lailla omaan tahtiini, joten koin päivän melko mieluisena. Jos päivään sattuu paljon palavereita eri tahojen kanssa, alkaa iltapäivällä jo jonkinlainen kyllästyminen vaivaamaan.

Viikonloppuna voi ladata akkuja; huomenna käyn todennäköisesti viidellä eri kirpparilla kahdessa eri kaupungissa. Toivottavasti niistä löytyy edes jotain kiinnostavaa. Viime lauantaina löysin Kaj Franckin pienen lasikupin, toivottavasti huomenna Claritaksen vaikkapa viidellä eurolla. Heh. Heh. Heh.

Kävin tänään kahdella eri kirpparilla, yhdessä Pelastusarmeijan myymälässä sekä yhdessä ahtaassa ja sekavassa käytetyn tavaran puodissa, jonka olemassaolosta en ollut aiemmin tiennyt. Ostin sieltä Kaj Franckin suunnitteleman pienen lasisen esineen (kuva alla). Esineen mittakaavaa antakoon tieto, että esineen kuvauspaikka oli patio, jonka lautojen leveys on 95 mm.

Tuon Franckin esineen lisäksi ostin edullisesti kaksi Timo Sarpanevan Iittalalle suunnittelemaa Tsaikka-lasia eli niitä löytyy nyt huushollista yhteensä kahdeksan. Lasit olivat hyvin likaisia, mutta pesin ne jo äsken astianpesukoneessa ja kyllä ne siitä kirkastuivat, teräsosat tulivat suorastaan hohtaviksi.


P.S. Aiemmin käyttämässäni blogipohjassa ilmeni ongelmia, joita en saanut ratkaistuksi, joten vaihdoin sen tähän. Sanotaanhan sitä muutenkin, että vaihtelu virkistää :-)

Kävin tänään kolmella eri kirpparilla, mutta saalis jäi laihaksi. Löysin ainoastaan Jorma Vennolan "Lasinpuhaltajan" (kuva alla) ja maksoin siitä viisi euroa. Yhdellä noista kirppareista oli myös T. Sarpanevan pieni Orkidea hintaan 150 €. Se olisi toki ollut kaunis lisä vitriiniin, mutta jäi kuitenkin tällä kertaa kaupan hyllylle. Iittalan tehtaanmyymälässä ihastelin jälleen kerran Sarpanevan Claritas-maljakkoa, se on niin harmoninen ja kaunis, aivan kuten Orkideakin.

Olen pyöritellyt mielessäni ajatusta hankkia Claritas itselleni joululahjaksi. Saa nyt sitten nähdä mitä keksin siihen mennessä. Jouluun on vielä neljä kuukautta aikaa. Hämärä joulunalusaika on minusta monella tapaa parasta aikaa vuodesta. Pidän jotenkin siitä hämäryydestä ja alkutalven säästä. Vähän ajan päässä häämöttävä joulukin tuo oman tunnelmansa varsinkin siinä vaiheessa, kun ihmiset alkavat laittaa ulkovaloja pihoilleen ja muita jouluisia koristeita ilmaantuu koteihin. Olen jouluihminen, se on selvää. Muistan kuinka lapsena aina joulun alla kirjoitin joulupukille ja vein kirjeen illalla ulos johonkin laudanrakoon ja sitten yöllä oli tonttu käynyt sen sieltä hakemassa ja tämän saatoin itse aamulla todeta. Kuinka kaunis joulu onkaan.

Viime aikoina olen jossain määrin kiinnostunut uudelleen kirjallisuudesta. Joskus ennen luin paljonkin, mutta viime vuosina olen lukenut lähinnä aikakauslehtiä ja satunnaisesti jonkin historiallisen tai omaelämäkerrallisen kirjan silloin, toisen tällöin.

Tänään ostin kirpparilta kaksi kirjaa; Anne Frank: Nuoren tytön päiväkirja sekä Osamu Dazai: Tsugaru - kulkija käy kotona. Taidan lukea jomman kumman tulevana viikonloppuna kun minulla on aikaa. Työpäivän jälkeen en useinkaan jaksa enää keskittyä aikakauslehteä syvällisempään luettavaan. Taidan aloittaa Anne Frankista.

Saksassa käydessäni luin lentokoneessa kentältä ostamaani pokkaria; Sauli Niinistö: Viiden vuoden yksinäisyys. Se oli minulle kokonaisuutena suuri pettymys. Arviolta 3/4 kirjasta oli politiikan tapahtumien kerrontaa eikä niiden tekstien kohdalla kiinnostustani niihin olisi voinut löytää mikroskoopillakaan. Poliittisten jaksojen väleissä oli henkilökohtaista pohdintaa, tunteita ja kaunista kerrontaa. Noista osista nautin, harmi vain ettei niitä ollut enempää. Eittämättä Niinistö on hyvä kirjoittaja. Lukisin mielelläni kirjan, joka olisi alusta loppuun pelkkää "kaunokirjallista kerrontaa" eikä politiikasta jaarittelua.

Kerran aikoja sitten löysin kirpparilta ensin Urho Kekkosen "Kirjeitä myllystäni 1" -teoksen ja jonkin aikaa sen jälkeen myös kakkososan. Ne olivat mukavaa luettavaa, tosin niissäkin ohitin kepeästi poliitikoille suunnatut ja politiikkaa jauhavat kirjeet. Tavallisille kansanihmisille lähetetyt ja muut muuhun kuin kuivakkaan politiikkaan liittyvät kirjeet olivat mieltä ylentäviä.

Urkki käytti usein kirjeissään tervehdyksenä sanoja "Hyvä Veli" tai lyhennettynä vain "HV". Kiva. Kävin viime kesänä Tamminiemen museossa ja käynti oli mieleenpainuva. Päälimmäisinä muistan sieltä Yrjö Kukkapuron Ateljee-sohvakaluston, Karuselli-tuolin sekä työhuoneessa olleen Tapio Wirkkalan "Jäävuori" taidelasin. Toki UKK on melkoinen päällepäsmäri ollut, mutta jokaista henkilöä - etenkin poliitikkoa - on arvioitava oman aikansa valossa. Silloin hän on varmaankin ollut lopultakin mies paikallaan.

Joskus viime kevättalvella löytyi eräältä pohjoiselta kirpparilta upea nahkainen miesten "viikonloppulaukku" jolla oli hintaa vaivaiset 5 euroa. Merkki ei ollut todellakaan mikään luksusnimi, mutta aitoa nahkaa se kuitenkin on. Avausmekanismin toista saranaa piti korjata, mutta se ei ollut minulle homma eikä mikään. Messinkiosien kiillotus sekä nahan käsittely hoitoaineella ja a vot - laukusta tuli parempi kuin uusi. Olin pitkään haaveillut juuri tuonkaltaisesta laukusta joka on riittävä pienelle viikonlopun mittaiselle matkalle johonkin tuttuun paikkaan, jolloin ei tarvitse varautua monilla vaatekerroilla ja muutenkin voi harrastaa "travelling light" -kulkemista. Voipa tuolla tosin käväistä vaikka Keski-Euroopassa päivän parin työreissun aivan huoletta.

Tällaisissa miesten nahkalaukuissa ovat maailmanluokan arkkityyppejä esimerkiksi Mulberryn muutamat kivat mallit kuten Hand Clipper ja Eastwood. Nuo mallit maksavat kuitenkin vanhan pikku-Fiatin verran joten ehkä ne ovat sitten kuitenkin l a u k u i k s i turhan kalliita. Tuhat euroa laukusta on varmaankin sitä Linkolan paasaamaa "törsäystä" ja "järjetöntä kulutusta" tyypillisimmillään. Linkolan tekstit ovat jostain syystä pyörineet päässäni päivittäin siitä asti kun erehdyin(?!) ostamaan hänen kirjansa Helsinki-Vantaan lentokentän kirjapuodista. Radikaalihan se mies on, se on selvää. Hänen mukaansa "Jokainen toimi, joka häiritsee maapallon elämää tuhoavan länsimaisen kulttuurin kehitystä, on myönteinen." olipa tuo toimi sitten yksityisautoilun kieltäminen tai syyskuun 11. päivän terrori-isku. Siitä vetäkööt kukin omat johtopäätöksensä.

Taidan kuitenkin vielä huomenna ajaa autolla töihin.

Elämme täällä Suomessa puhtaassa lintukodossa - toistaiseksi. Muistan viime vuonna Kiinassa "kehittyvissä" kaupungeissa leijuneen paksun savusumun ja poltetun kivihiilen hajun. Aurinkoa ei näkynyt koko siellä oloni aikana, ei edes sitä missä päin taivasta aurinko kulloinkin oli, niin paksu oli savusumu. Alla kuva Pekingistä hotellin ikkunasta, kuin helvetin esikartanoista.

Viime lauantain ehdottomasti paras kirpparilöytö oli muuten Persol aurinkolasit, malliltaan 2720-S. Juuri tuo kyseinen malli on James Bondilla päässään uusimmassa Casino Royale -elokuvassa. Tämän kesän pitkien sadejaksojen jälkeen nyt näyttää vihdoin siltä, että aurinkolaseja saattaa jopa tarvita. Ja nämä päässä kyllä kelpaa makoilla aurinkotuolissa kylmä Martini kädessä...

Huusin tänään Helanderin huutokaupasta Akseli Einolan oheisen teoksen "Majakka" vuodelta 1932. Kaunis kuin mikä! Samaisessa huutokaupassa muutamien kiinnostavien T. Wirkkalan esineiden hinta kohahti äkkiä turhankin korkeaksi ja ne hankinnat jäivät siis tekemättä. Kuvataidetta olisi saattanut lähteä mukaan enemmänkin, mutta toisaalta ripustuspaikkojen valinta nykyisillekin tauluille tuottaa välillä tuskaa.

Major- ja Minor-maljakoiden suunnittelija on Tiina Nordström. Molemmat koot olen löytänyt kirpparilta - mistäs muualta. Pienet löysin aiemmin ja ne maksoivat muistaakseni noin viisi euroa kappaleelta. Suuren Majorin löysin viime talvena kirpparilta. Näin sen jo kaukaa ja tiesin, että tuon ostan ellei se nyt ole lohjennut tai jotain muuta sellaista. Kävelin sitä kohti ja näin jo ennen kuin ylsin siihen, että hintalapussa luki jotain 3... ja ehdin jo ajatella, että "kolme kymppiäkö?... no ostan sen silti." ja kosketusetäisyydelle päästyäni huomasin hinnan olevan naurettavat kolme euroa! Lienee sanomattakin selvää, että ostin Majorin oikein tyytäväisenä.

Viime syksynä ostin nettihuutokaupasta kaksi Esko Pajamiehen (1931-1990) suunnittelemaa ja Askon valmistamaa "Koivutaru" lepotuolia. Niissä on miellyttävää istua - vaikkapa talvisena iltana raskaan lumityörupeaman jälkeen. Silloin nämä ovat lepotuoleja parhaimmillaan.

Noin kymmenen vuotta sitten ostin samaisen Esko Pajamiehen "Bonanza" sohvakaluston eräältä Keskipohjalaiselta kirpparilta edulliseen hintaan. Se on edelleen - joskaan ei käytössä - olemassa ja olen joskus kaavaillut sen myymistä. Ruskeat istuintyynyt ovat verhoillut Friitalan nahalla ja ovat hyvässä kunnossa.

Jotenkin tuntuu, että kotimainen huonekalusuunnittelu oli paremmassa vireessä "ennen vanhaan". Tamminiemessä näin Yrjö Kukkapuron "Ateljee" sohvakaluston Urkin yksityisasunnon puolella eli yläkerrassa. Samoin siellä oli samaisen suunnittelijan "Karuselli" lepotuoli. Siinä olisi varmaan miellyttävää istua ja vaikkapa katsella televisiota.

Kävin tänään ulkoilmakirpparilla. Sää oli kaunis ja myyjiä sekä ostajia liikkeellä kohtalaisesti. Tein yhden löydön, nimittäin T. Sarpanevan v. 1978 suunnittelemat Arkipelago kynttilänjalat jotka näkyvät yllä olevassa kuvassa. Ja juuri kun eilen pääsin kehumasta Sarpanevaa niin eikös jo tänään tulleet kohdalle seuraavat hankinnat kyseisen mestarin laajasta tuotannosta. Illalla Orkidea ja aamulla Arkipelago - niin se elämä heittelee.

Kirpparilta tarttui yhdellä eurolla mukaani "Pikku Jättiläinen" -tietosanakirja vuodelta 1945. Selailin kirjaa suurella mielenkiinnolla ja jouduin toteamaan, että kyllä maailma on paljon muuttunut sitten tuon teoksen julkaisun. Varsin mittava tietopaketti tuollainen opus on ollut ja on sitä edelleenkin kunhan lukija muistaa miltä ajalta teksti on peräisin.



Kuvitus kirjassa oli kokonaan piirrettyä ja se oli erinomaista. Tietosanakirjan tyyppisessä yhteydessä, jossa kuvan havainnollisuus on tärkeää, on piirretty kuva usein valokuvaa parempi. Mielestäni parhaiten tämä ilmenee esimerkiksi lintukirjoissa. Piirrettyyn kuvaan voidaan helpommin sisällyttää juuri tietylle lajille tyypillisiä piirteitä, värejä ja muita tunnusmerkkejä kuin valokuva voisi kuunaan kertoa. Alla Pikku Jättiläisestä kuva Hindenburgin tuhoutumisesta.



Edellä olevan kuvan piirrostyylistä tulee mieleeni Gustave Dorén tekemä kuvitus Danten Jumalainen näytelmä -teokseen. Alla Dorén kuvitusta. Kuvateksti Eino Leinon sanoin; "Oppaani, nähden mun niin tarkkaavaisna, nyt virkkoi: - Henget liekkilöissä piilee, jokainen omassaan, mi häntä polttaa."

Viimeisin kirpparilöytöni on alla näkyvä Erkkitapio Siiroisen suunnittelema "Tellus" lasipullo. Pullon pinnalla on kohokuviona maailmankartta ja se on Riihimäen lasin tuotantoa. Hinta oli silmiinpistävän edullinen, vaikka myyjä oli hintalapussa olleen tekstin mukaan tunnistanut esineen aivan oikein. Tällaiset pienet löydökset piristävät aina kivasti.