Olen palannut Lofooteilta. Maisemat olivat todella upeat ja kuvasato sen mukainen. Söin eräässä ravintolassa valasta. Kylmäsavustettu valaanliha oli lähes mustaa ja todella maukasta!

Nopeusrajoitukset Norjan teillä ovat suhteellisen matalat ja eräältä huoltoasemalta liikkeelle lähtiessäni ajelin 50 km/h alueella poliisin tutkaan 61 km/h ja sain siitä hyvästä 2900 NOK sakot. No, ne maisemat olivat kyllä hyvinkin sen arvoiset :-)

D80 kamerani meni tänään yllättäen kaupaksi. Se ehti tulla minulle tutuksi. Tunsin sen jokaisen toiminnon ja namikan kuin omat taskuni ja se ehti käydä kanssani monessa paikassa.

Huomenna on vielä työpäivä ja sen jälkeen jään kolmeksi viikoksi kesälomalle. En ole muistaakseni koskaan aiemmin ollut kesälomalla elokuussa, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Aikeissa on ainakin käydä pohjois-Norjassa sekä itärajan tuntumassa satumaisilla kalavesillä. Eniten aion keskittyä suloiseen joutenoloon nyt, kun siihen on kerrankin mahdollisuus. Työpaikallani on ollut tänä vuonna lomautuksia tyyliin viikko tai kaksi, mutta ne eivät ole koskeneet minua. Olisin erittäin mielelläni ollut itsekin pari viikkoa lomautettuna vaikka ilman palkkaa - puhumattakaan ansiosidonnaisella päivärahalla - mutta tasan eivät mene onnenlahjat! Heh.. Joskus ihmetyttää joitain juttuja kuunnellessa, jos ihmisen talous on niin tiukka, että esim. yksi saamatta jäänyt tilipussi ns. kaataa maailman. Uskomatonta leväperäisyyttä omassa taloudenpidossa. No se siitä, mitäpä se minulle kuuluu. Jokainen hoitakoon omat asiansa.

Huomenna siis vielä kerran töihin ja sitten; oh, sweet emptiness of days.

Perkeleellisen työnteon vastapainona oleva kunnon lepotauko ja loma on parhaimmillaan mielen puhdistuminen ja uudistuminen. Sitä minä lomalta odotan. Olen viimeisen vuoden aikana ollut monesti ahtaalla ja nyt aion ladata akkuja sataprosenttisesti. Periaatteessa huominen työpäiväkin on jo yhtä juhlaa alkavasta kesälomasta johtuen.

Hyvää kesän jatkoa rakkaat lukijani. Ikäänkuin teitä olisi. Mitään kommenttia tms ei kirjoituksiini koskaan tule, joten oletan ettei tätä lue kukaan. No, eipä se minua haittaa. Jos puhuisin seinille minua pidettäisiin omituisena, mutta kirjoittaessani blogia olen suorastaan trendikäs.


P.S. Vaikka blogini otsikko on "Elämää ja kirpparilöytöjä", en ole kirpparilöydöistä viime aikoina paljon kertonut. Syynä on se, ettei niitä ole yksinkertaisesti ollut. Muutenkin olen nykyään enemmän kiinnostunut valokuvauksesta ja kaikesta muusta kuin kirppareiden tonkimisesta. Aika aikaansa kutakin sanoi akka, kun kissalla pöytää pyyhki.

Olen palannut Kreikasta. Itse asiassa olen jo toista viikkoa töissäkin sen reissun jälkeen eli back to basics totta tosiaan. Olen vakavasti harkinnut tämän blogin sulkemista, sillä minulla on tunne ettei tätä lue kukaan eikä ketään kiinnosta mitä minä tänne kirjoitan. Ja miksi kiinnostaisikaan?!

No, ehkäpä minä kuitenkin kaikkien teidän tuhansien olemattomien lukijoitteni kiusallakin jatkan satunnaista kirjoittelua tänne. Hah.

Tarkemmin sanottuna matkakohteeni oli saari nimeltään Kos. Asuin hotellissa pääkadun varrella ja ensimmäinen asia, jonka panin merkille heti perille saavuttuani, oli turistien vähyys. Olen käynyt tuossa paikassa aiemminkin, mutten koskaan ole nähnyt noin autioita katuja!

Suurin huvitukseni oli seurata hotellihuoneeni parvekkeelta käsin päivästä toiseen vastapäisen pienen vaatimattoman ravintolan eloonjäämiskamppailua; asiakkaita he eivät näkyneet saavan ei sitten millään - jotain yksittäistä oluen tilaajaa lukuunottamatta. Varsinaisia ruokailevia asiakkaita näin koko viikon aikana tuossa puljussa varmaan yhden käden sormilla lueteltavan määrän. Liekö "Global financial crisis" puraissut Kreikan turismia vai mikä lie syy, mutta hiljaista oli. Ikuistin eräänä päivänä ravintolanpitäjän asiakkaita odottavan olemuksen, kun hän seisoi ravitsemusliikkeensä edessä jalkakäytävällä ja katseli molempiin suuntiin josko edes joku tulisi.

Eipä kateeksi käy. Mutkien kautta kuulin myös paljonko heidän liikehuoneistonsa vuokra on. Sen tiedon jälkeen totesin heidän tilanteensa olevan täysin toivoton.

waiting for the first customer by ~wchild on deviantART

Perjantaina matkustan viikoksi Kreikkaan. Mukavaa vaihtelua ainaiseen työhön.

Kotiseutuviikonloppuni siirtyi yllättäen viikolla eteenpäin. No, eipä se haittaa. Pysyn viikonlopun kotona ja lataan akkuja. Toivottavasti sää suosii suloista joutenoloa..

Huomenna lähden töiden jälkeen viikonloppumatkalle synnyinseudulleni. Ehdoton vierailukohde tulee olemaan jälleen autiotalo nimeltään Ojala, josta olen kirjoittanut aiemmin ja vieläkin aiemmin. Nyt palaan sinne täydentämään aiempaa kuvallista saalistani. Tällä kerralla tiedän ja etenkin muistan, mikä minua siellä odottaa. Edellinen käyntini siellä välipäivinä oli ensimmäinen pitkään aikaan ja minä 'otin vain kuvia' ilman suurempaa harkintaa. Nyt vasta tiedän millaisia kuvia todella haluan sieltä - ajatus on selkiintynyt katseltuani allakin näkyvää kuvaa, joka on tuon edellisen reissun helmi.

Kuvauskalustoni on repussa valmiina lähtöön. Kuvaan nykyisin seuraavalla kalustolla;

Nikon D80 + MB-D80 akkukahva,
Nikon SB-900 salama,
Nikon MC-DC1 lankalaukaisin,
Nikkor AF-S VR 18-200 f3,5-5,6 IF-ED,
Nikkor AF-S VR 70-300mm f4,5-5,6G IF-ED ja
Micro Nikkor AF-S 60mm f2,8G ED,
jotka kulkevat Lowepro Flipside 400 AW repussa.

Filmipuolella löytyy vielä muinaismuistoina;
Nikon F4S,
Nikon FM,
Nikon Series E 28mm f2,8,
Nikon Series E 50mm f1,8 ja
Nikon Series E 100mm f2,8,
jotka lepäävät Lowepro Nova 5 AW laukussa.

Tänään saapui Manfrotton jalusta ja se osoittautui juuri niin jämäkäksi ja hyväksi kuin uskoinkin. Se taipuu lukemattomiin erilaisiin asentoihin ja vaakaan taittuva pystyputki lisää nimenomaan lähikuvausmahdollisuuksia huomattavasti. Jalustaa taivutellessani mieleeni tuli lähinnä sana versatile.

Huomenna teen päiväseltään työreissun. Matka suuntautuu sen verran kauas, että matkaan ilmojen halki lentokoneella. Mukanani lähtee lisäkseni kolmen hengen seurue. Päivän reissut ovat siitä mukavia, että matkatavaroita ei tarvitse ottaa mukaan lainkaan, jolloin matkustaminen on helppoa ja kevyttä. Siitä kait termi travelling light. Täytyy yrittää muistaa ottaa kännykän kameralla muutama kuva taivaalta, offline-tilassa toki. Tuollainen pieni, kevyt ja lyhyt reissu tulee sopivaan saumaan. Edellisestä työmatkasta onkin jo aikaa varmaan pari kuukautta.

Suunnitelmissani oli lähteä autolla viikonlopuksi keskiseen Suomeen, mutta siellä vallitsevan huonon kelin takia jätän reissun nyt tekemättä. Alla näkyy kuva Tielaitoksen kelikamerasta tältä iltapäivältä ja sitä katsoessa ei voi todellakaan erehtyä siitä, onko talvikeli tullut vaiko ei! Ohimeneväähän tuokin lumentulo tietysti on ja pian se varmaankin sulaa pois, mutta on turhaa lähteä liukastelemaan, kun ei kerran ole pakko.

D80:n suomenkielinen, painettu ohjekirja tuli tänään postissa ja yllätys oli harmaan työpäivän päätteeksi mitä mieluisin. Huomenna menen käymään töissä muutaman tunnin, samoin todennäköisesti sunnuntaina. Siellä on taasen spesiaalihommia.


Kuva: Tiehallinto, kelikamerat

Kävin sekä lauantaina että sunnuntaina monella eri kirpparilla. Löytöjä sattui kohdalle kuitenkin harmittavan vähän. Oikeastaan niitä oli vain yksi; nimittäin Markku Salon suunnittelema Cumulus-maljakko. Vettä on tihuutellut tasaisesti melkeinpä koko ajan. Illalla pitäisi vielä harrastaa lentomatkailua, toivottavasti ei ole turbulenssia ilmassa.

Tilasin CDON.COM:sta Metallican DVD:n "Some kind of monster" ja se saapui tänään. Taidan katsoa sen lauantaina, kun minulla on pitkästä aikaa todellinen vapaapäivä eli päivä vailla työtä, matkustamista, määrätyissä paikoissa käymistä, velvoitteita ja niin edelleen.

Viikonlopun aion omistaa täysin rentoutumiselle ja rauhoittumiselle. Pääsen aloittamaan viikonlopun hieman etuajassa, sillä menen perjantaina pian puolenpäivän jälkeen pitämään lyhyen luennon eräästä aiheesta erääseen paikkaan. Sieltä lähdenkin sitten hieman ennen normaalin työajan päättymistä kotiin.

Ja seuraavana viikonloppuna matkustan sitten taas. Tällä kertaa en junalla vaan lentokoneella.

Viikonloppu alkaa olla takana päin. Kelit olivat enimmäkseen kuulakkaat ja valoisat. Vain tänään satoi hieman. Ostin perjantaina kameraani salaman ja 55-200mm objektiivin. Kameralaukkuni sisältö on nyt siis;

- Nikon D60
- Nikon FM
- Nikon F4S (itse asiassa ei mahdu laukkuun enää)
- Nikkor AF-S 18-55mm f:4-5.6
- Nikkor AF-S 55-200mm f:4-5.6 VR
- Nikon series E 28mm f:2.8
- Nikon series E 50mm f:1.8
- Nikon series E 100mm f:2.8
- Nissin Di622 salama
- suotimia yms. tarvikkeita

Lempparilinssini edellä luetelluista on 100/2.8 kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Kävin tänään kahdella eri kirpparilla ja toisesta löysin vanhan taulun (kuva alla). Teoksen nimi on "Vesiportinkatu, Viipuri". Taiteilijan nimestä en ole varma, mutta työ pysäytti minut ja oli heti selvää, että ostan sen. Se on kaunis.

Kävin päivällä ostamassa junalipun viikonlopuksi. Minusta on pöyristyttävää, että jokin matka junalla tehtynä maksaa enemmän kuin autolla ajettuna. Sen pitäisi olla täysin päin vastoin. Sitten vielä jeesustellaan yksityisautoilun haitoista jne. Laskeskelin, että ajaisin autolla saman matkan noin 20 euron hintaan, kun taas junalippu maksoi 31 euroa.

Junanhan pitäisi olla "kaiken kansan kulkuväline". Sitä se ei ole siinä merkityksessä, kuten minä sen miellän. Ei noilla hinnoilla!

Huh huh, olin vielä tänäänkin kymmenen tuntia töissä. On se omalla tavallaan raskasta, vaikka minun työssäni ruumis ei rasitu ja makuuhaavat ovat suurin riski (ja tuo oli sitten vitsi {ja vitsissä on aina totuuden siemen}).

Ensi viikonlopun pidän taas normaalisti vapaata ja vaihdan kaiken lisäksi maisemaa. Sattuneista syistä joudun käyttämään matkantekoon myös junaa. Sekin on tavallaan vaihtelua ja voinpahan esimerkiksi kuunnella junassa iPodista musiikkia. Auton ratissahan aina ehtii muutenkin istua. Olen ajanut nykyisellä autollani ehkä noin 150.000 km. Kaiken kaikkiaan olen ajanut auto(i)lla ehkä noin 300.000 km. Se on pitkä matka. Kuriositeettina mainittakoon, että kuuhun on matkaa noin 400.000 km ja aurinkoon puolestaan 400 kertaa enemmän kuin kuuhun eli noin 160 miljoonaa kilometriä.

Kosmisessa mielessä tuo autolla ajamani kolmisensataa tuhatta kilometriä on tietysti varsin vaatimaton matka, sillä maapallon kyydissä tulee matkaa taitettua yhdessä vuodessa noin; 2*pii*160.000.000 km = 1005 miljoonaa kilometriä.

Noin suuri matka ei oikein avaudu tajunnalle; ei voi mieltää paljonko se todella on. Hahmottakaamme tuon vuotuisen auringonympärysmatkan valtavaa pituutta seuraavalla tavalla: jos tuon matkan taittaisi lentokoneella, joka kulkee 1000 km/h, matka kestäisi; 1.005.000.000 km / 1.000 km/h = 1.005.000 h eli 1.005.000 h / 24 h/vrk = 41875 vrk eli 41875 vrk / 365 vrk/a = n. 115 vuotta.

Eli jos tekisi 1000 km/h nopeudella lentävällä lentokoneella saman matkan, jonka maapallo kiertää vuodessa auringon ympäri, kestäisi matka lentokoneella tehtynä noin 115 vuotta.

Olemme siis koko ajan melkoisessa vauhdissa pelkästään olemalla maapallon kyydissä (n. 115.000 km/h). Aurinkokunnan liike omassa galaksissamme onkin sitten jo toinen juttu, mutta siitä lisää seuraavassa jaksossa. Heh...

Sattuipa iltapäivällä linssiini Embraer 145LU -lentokone. Olen matkustanut kyseisellä konetyypillä lukemattomia kertoja kotimaassa. Ainakin FinnComm Airlines käyttää tätä konetta. Sisätiloiltaan se on minusta varsin ahdas; esimerkiksi käytävä on niin matala, että on käveltävä kumarassa. Ilmanvaihto on myös usein sitä sun tätä, välillä on kuuma ja välillä palelee. Wikipediasta koneen tietoja etsiessäni huomasin lieväksi yllätyksekseni, että se on brasilialaista alkuperää.

Pidin pidennetyn viikonlopun (vapaapäiviä olivat siis viime viikon perjantai ja tämä maanantai, eli kaksi kesälomapäivää jotka "voitin" kun pidin kesälomani siten, että se sattui Juhannuksen ajaksi), jonka aikana ajoin autolla yli 1500 km. Se meni silti yllättävän kevyesti, sillä matkallani oli sopivasti yöpymispaikka, jolloin päivämatka oli enimmillään viitisensataa kilometriä. Tuli siis nähtyä tätä armasta kotimaata laidasta laitaan. Laskeskelin ajaessani, että auton ratissa tuli viikonlopun aikana vietettyä vajaat parikymmentä tuntia; keskinopeus siis noin 80 km/h. Yhdessä päivässä pisin ajamani matka on muistaakseni noin 750 km ja se alkaa jo käydä työstä.

Ehdin kaikelta ajamiseltani käymään lauantaina parilla kirpparillakin, esimerkiksi Vallilan Valtterissa, josta en kyllä harmikseni löytänyt muuta kuin Nikonin mainos-kaulanauhan (vai miksi niitä oikein sanotaan, siis ne joissa voi kantaa avaimia tms kaulassa ja joissa on sellainen pikalukko avainnipun irrotusta varten). Hintaa mokomalla vermeellä oli 20 snt eli se oli käytännössä ilmainen. En tiedä mitä sillä teen, mutta roikkukoot nyt vaikka tuossa työhuoneen seinällä muistutuksena hyvästä kameramerkistä kaikkien canonistien harmistukseksi, heh.

Huomenna olisi sitten vuorossa paluu töihin. Mikähän tulenpalava asia siellä tällä viikolla odottaa? En jaksa edes ajatella, saati stressata moisesta. Nautin vielä tämän viimeisen kesälomapäiväni!

Saksan matka on takanapäin. Sää siellä oli melkolailla samanlainen kuin täälläkin joskin hieman lämpimämpi. Alla olevassa kuvassa näkyy Elben rannan patovallia Hampurin lähellä. Taustalla kuvassa näkyy lähestyvä ukkosrintama. Rannalla oli paljon omenapuutarhoja eli tuhansia ja taas tuhansia omenapuita.




Näytä suurempi kartta

Huomenaamulla lähden Saksaan. Jos olisi valittava jokin toinen Euroopan maa pysyvään asumiseen, olisi se todennäköisesti Saksa, Sveitsi tai Itävalta. Tuolla keskisessä Euroopassa ihmiset ovat jotenkin enemmän suomalaisten kaltaisia toisin kuin vaikkapa Ranska-Belgia -akselilla. Lähinnä on kai kyse luonteenlaadusta. Olen kokenut kommunikaation Saksalaisten kanssa helpoksi.

Yksi parhaista asioista Saksassa liikuttaessa on tietystikin Autobahn:

Joskus viime kevättalvella löytyi eräältä pohjoiselta kirpparilta upea nahkainen miesten "viikonloppulaukku" jolla oli hintaa vaivaiset 5 euroa. Merkki ei ollut todellakaan mikään luksusnimi, mutta aitoa nahkaa se kuitenkin on. Avausmekanismin toista saranaa piti korjata, mutta se ei ollut minulle homma eikä mikään. Messinkiosien kiillotus sekä nahan käsittely hoitoaineella ja a vot - laukusta tuli parempi kuin uusi. Olin pitkään haaveillut juuri tuonkaltaisesta laukusta joka on riittävä pienelle viikonlopun mittaiselle matkalle johonkin tuttuun paikkaan, jolloin ei tarvitse varautua monilla vaatekerroilla ja muutenkin voi harrastaa "travelling light" -kulkemista. Voipa tuolla tosin käväistä vaikka Keski-Euroopassa päivän parin työreissun aivan huoletta.

Tällaisissa miesten nahkalaukuissa ovat maailmanluokan arkkityyppejä esimerkiksi Mulberryn muutamat kivat mallit kuten Hand Clipper ja Eastwood. Nuo mallit maksavat kuitenkin vanhan pikku-Fiatin verran joten ehkä ne ovat sitten kuitenkin l a u k u i k s i turhan kalliita. Tuhat euroa laukusta on varmaankin sitä Linkolan paasaamaa "törsäystä" ja "järjetöntä kulutusta" tyypillisimmillään. Linkolan tekstit ovat jostain syystä pyörineet päässäni päivittäin siitä asti kun erehdyin(?!) ostamaan hänen kirjansa Helsinki-Vantaan lentokentän kirjapuodista. Radikaalihan se mies on, se on selvää. Hänen mukaansa "Jokainen toimi, joka häiritsee maapallon elämää tuhoavan länsimaisen kulttuurin kehitystä, on myönteinen." olipa tuo toimi sitten yksityisautoilun kieltäminen tai syyskuun 11. päivän terrori-isku. Siitä vetäkööt kukin omat johtopäätöksensä.

Taidan kuitenkin vielä huomenna ajaa autolla töihin.

Elämme täällä Suomessa puhtaassa lintukodossa - toistaiseksi. Muistan viime vuonna Kiinassa "kehittyvissä" kaupungeissa leijuneen paksun savusumun ja poltetun kivihiilen hajun. Aurinkoa ei näkynyt koko siellä oloni aikana, ei edes sitä missä päin taivasta aurinko kulloinkin oli, niin paksu oli savusumu. Alla kuva Pekingistä hotellin ikkunasta, kuin helvetin esikartanoista.

Huomasin tässä äskettäin Helsinki-Vantaalla kivan, vanhan tyylisen mainoksen. Finnair juhlii tänä vuonna 85-vuotista historiaansa retroteemalla ja jokin reittikonekin on nähtävästi maalattu vanhaan tyyliin ja vanhoin logoin. Ihan kivaa tuollainen, minun makuuni just. Aiemmin muistelen maininneeni Finnairin tässä blogissa siinä yhteydessä kun kerroin mestari Tapio Wirkkalan suunnitteleman Ultima Thule -lasiston debyytistä. Tuo lasistohan oli Finnairin tilaustyö uudelle New Yorkin reitille vuosikymmeniä sitten.

Samaiselta lentokentältä ostin Pentti Linkolan kirjan "Voisiko elämä voittaa - ja millä ehdoilla". Se oli mielenkiintoista matkalukemista; ennen kuin pääsin kirjan loppuun, koskettivat pyörät jo kiitorataa. Linkola ei itse tietenkään lentokoneeseen kuunaan nousisi, sekin kun edistää luonnon tuhoa ja oikeassahan hän on. Voin allekirjoittaa monet hänen teeseistään ja ajatuksistaan, mutta myönnän olevani monin tavoin käytännön tekemisissäni tämän nykymaailman lapsi; ajan autolla, lennän, kulutan, törsään - jota sanaa Linkola usein käyttää. Tietyllä tavalla minua viehättäisi yksinkertainen elämä erämaamökissä. Luonnon antimilla eläminen, polttopuiden teko, kalastus, metsästys ja päivästä toiseen hiljaisesti siirtyminen. Tuollainen luonnon rauha on kuitenkin valitettavasti (vai onko se sittenkään valitettavaa?!) minulle vain väliaikainen ja ohikiitävä tila arkipäivän kiireiden ja työasioiden välillä. Kuin unenomainen välähdys rauhasta ja kauneudesta. Hyvä kuitenkin, että edes joskus on yksikään hiljainen hetki ja aikaa ajatella.

Useimmiten on kuitenkin niin, että tuollaiset hienot rauhan ja luonnon kauneuden hetket tajuan vasta jälkeenpäin. Muistan esimerkiksi kuinka viime talvena muistelin kaiholla jälkeenpäin lauhoja lumisateen jälkeisiä myöhäisiltoja kun kolasin lunta ulkona. Jälkeenpäin ajatellen ne hetket tuntuivat hienoilta, vaikka aiemmin - niiden hetkien ollessa realismia ja tätä hetkeä - ne olivat tuntuneet työntäyteisiltä ja hikisiltä. Aika kultaa muistot, jotkut nopeammin ja jotkut hitaammin. Joitakin ei toki koskaan, mutta muistot joissa on potentiaalia tulla hyviksi ja jotka pohjimmiltaan ovat hyviä, tulevat ennen pitkää miellyttäviksi muistoiksi muistojemme laajaan kirjoon.

Vaikuttavin paikka missä olen tänä vuonna käynyt, on Brysselissä sijaitseva Atomium. Se on rakennettu maailmannäyttelyyn vuonna 1958 eli tänä vuonna on 50-v. juhlavuosi.

Toivotaan, että viikonloppuna tekisin jotain kivoja löytöjä Hietalahden torin kirpparilta.