Bloggerin valmiit blogipohjat (template) eivät olleet oikein mieleeni, mutta onneksi löysin tämän blogipohjan täältä. Erilaisia pohjia on näköjään olemassa satoja ja taas satoja - minkä saattoi tietysti arvata. Hieman html-koodin editointia tämäkin vaati ja se meinasi tuottaa harmaita hiuksia koska en ole mikään koodaaja. Täytynee vielä perehtyä tuohon koodiin ja yrittää saada tehtyä pieniä ulkoasua parantavia viilauksia. Kestäis vaan hermot...

Viime perjantaina näkyi osittainen auringonpimennys. Onneksi silloin sattui olemaan lähes pilvetöntä joten tuo kiinnostava ilmiö oli hyvin seurattavissa. Pimennyksen ollessa syvimmillään oli taivas silloinkin pilvetön eli normaalioloissa aurinko olisi paistanut hyvin kirkkaasti. Kuitenkin nyt ulkona oli jotenkin aavemaisen hämärää ja asfaltin ja maan pinnalla tuo hämäryys näkyi ikäänkuin mustana hämäränä, eikä samanlaisena kuin vaikkapa illalla tavallisen hämärän tullessa. Jotenkin maiseman kontrastit olivat silloin voimakkaammat ja ne alueet jotka olisivat normaalisti päivällä olleet vähemmän valoisia tai hämäriä olivat nyt lähempänä pimeää. Seurasin tätä ilmiötä pitkän aikaa.

Muutoin viikonloppu sujui kirjallisuuden ja pihatöiden parissa. Luin Kalle Achtén kirjan "Kun lääkäri sairastuu". Se oli alussa lupaava, mutta loppua kohden toisti aika paljon itseään ja jouduin siirtymään jossain vaiheessa ns. "pikalukuun" eli silmäilin sivut läpi pystymättä varsinaisesti tarkasti lukemaan kaikkea tekstiä, pääpiirteet kuitenkin. Jossain verkkoarvostelussa sama kirja oli saanut samansuuntaisia moitteita eli toiston paljoutta kritisoitiin, samoin "syvyyden puutetta" mikä kieltämättä on totta. Ehkäpä kirjoittaja oli sittenkin sensuroinut tekstiään liikaa jolloin se jäi hieman pliisuksi. Odotin kirjalta enemmän, täytyy myöntää. Täytynee viedä se kiertoon kirppikselle eli sinne mistä se minulle tulikin. En nyt kuitenkaan sentään sano, että "vahinko kiertämään", ei se niin huono ollut!

Päivänliljojen kukat ovat lyhytkestoisia; nyt jo näkyy molemmissa viikonlopun aikana väreissään loistaneissa kukissa lakastuminen ja kuivuminen. Frans Hals sinnittelee vielä jossain määrin näyttävänä, mutta Pardon Me on jo peruuttamattomasti ohittanut huippunsa. Jossain vaiheessa ajattelin ottaa ne maljakkoon sisälle, mutta maljakossa ne olisivat tuskin kestäneet senkään vertaa - näin minulle on kerrottu.

P.S. Seuraava näkyvä pimennys on hyvin pian eli osittainen kuunpimennys tämän kuun 16. ja 17. päivän (la-su) välisenä yönä. Tarkemmat tiedot pimennyksestä löytyvät esim. Ursan sivuilta. Alla ottamani kuva kuun osittain peittämästä auringosta.

Sain viime jouluna lahjaksi Jääkaappirunous-paketin. Se sisältää 510 pientä magneettia joissa lukee sanoja / sanojen osia ja niistä voi muodostaa esimerkiksi jääkaapin oveen runoja, aforismeja tai mitä tahansa tekstiä. Omat hengentuotokseni olivat olleet jääkaapin ovessa vuodenvaihteesta lähtien, mutta äsken sekoitin sanat uudelleen eli jääkaapin ovi on nyt tabula rasa.

Noinkin yksinkertainen homma kuin irtosanojen keräily ja uudelleen järjestely lauseiksi voi olla yllättävän kiinnostavaa. Muutamista löytyneistä avainsanoista tulee mieleen uusia mahdollisia lauseita ja heti alkaa etsimään käytettävissä olevien sanojen joukosta sanoja joilla lauseen ajatus pysyisi suunnilleen haluttuna. Muistan kuinka joulun välipäivinä monena iltana seisoin aamutossut jalassa jääkaapin edessä ja kävin läpi jäljellä olevia sanoja miettien mitä niistä vielä saisi aikaiseksi. Tämänpäiväisen taulun tyhjennyksen jäljiltä ovessa lukee ainoastaan "kaunis harha", en keksinyt sille edeltävää enkä sitä seuraavaa tekstiä. Ehkäpä se riittää yksinään.

Perennapenkissä on tällä hetkellä auenneena kaksi kaunista kukkaa, joista kuvat alla. Ylemmässä kuvassa "Pardon Me" ja alemmassa "Frans Hals".

Nuo kaksikin kukkaa ovat enemmän kuin uskalsin toivoa sillä koko penkki perustettiin ja kukat siihen istutettiin vasta juhannusviikolla. En arvannut, että siihen tulisi lainkaan kukkaloistoa vielä tänä vuonna. Pioneissa oli aiemmin pari pientä nuppua, mutta ne kuivuivat kasaan eikä kukkia siten vielä tänä kesänä näkynyt. Nyt auenneet kukat ovat päivänliljoissa, kahdessa eri lajikkeessa joista kuvat alla. Penkin reunassa on lisäksi 15 kpl keltareunakuunliljaa ja niissä on nuppuja yhteensä lähes 20kpl. Kukkia niissä ei ainakaan vielä näy.

Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta.
Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta.
Turhaan, oi turhaan tartun ma hetkehen kiinni;
riemua ei suo rattoisa seura, ei viini.

Häipyvät taakse tahtoni ylpeät päivät.
Henkeni hurmat ammoin jo jälkehen jäivät.
Notkosta nousin. Taasko on painua tieni?
Toivoni ainoo: tuskaton tuokio pieni.

Tiedän ma: rauha mulle on mullassa suotu.
Etsijän tielle ei lepo lempeä luotu,
pohjoinen puhuu, myrskyhyn aurinko vaipuu,
jää punajuova; kauneuden voimaton kaipuu.

Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat.
Mies olen köyhä: kalliit on laulujen lunnaat.
Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin,
haavehen kullat mun mieleni murheella maksoin.

Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka!
Liikako lienee pantukin paatinen taakka?
Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima?
Voittoni tyhjä, työn tulos tuntoni soima.

Siis oli suotta kestetyt, vaikeat vaivat,
katkotut kahleet, poltetut, rakkahat laivat?
Nytkö ma kaaduin, kun oli kaikkeni tarpeen?
Jähmetyn jääksi, kun meni haavani arpeen?

Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan.
Kaikuvi kannel; lohduta laulu ei lastaan.
Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin.
Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin.

- Eino Leino