Tässäpä vielä loistava väännös 'Perikato' elokuvasta! Adolf-setä hermostuu, kun Michael Jackson on kuollut eikä pääsekään hänen synttärijuhliinsa:
keskiviikkona, heinäkuuta 22, 2009
0
tiistaina, heinäkuuta 21, 2009
0
Kohta alkaa kesäloma vai onko se syysloma?
Vielä ensi viikko töitä ja sitten alkaa kesäloma. Muistaakseni en ole koskaan aiemmin ollut kesälomalla elokuussa, mutta tämän poikkeuksellisen 'taantuman' takia jopa kesälomat menivät näin lörinäksi. No, täytyy toivoa, että vielä elokuussakin on kauniita ilmoja ja lämpimiä päiviä tai muuten minä en tykkää.
Sain luettua B. Carpelanin uusimman läpi. Upeaa tekstiä, kuin unta. Suosittelen sitä kaikille, jotka muistavat tai haluavat muistaa mitä lapsuus oli, miksi se loppui ja miten sinne voisi ehkä palata. Miten se elää meissä.
Kirjan päähenkilö oli poika nimeltä Davi. Kuvitteellinen henkilö, mutta kaiketi paljolti mestari BC itse. Davin päivät kuluivat kotosalla, koulussa ja omassa mielikuvituksessa sekä kirjojen parissa. Davi oli näkijä, fiksumpi kuin muut. Lapsena on raskasta jollei ei ole henkisiä ikätovereita.
Eittämättä Carpelan on kerronnan maestro ja suuri taiteilija. Muistan hänen kauniin kuvauksensa lapsuutensa sisäpihalta Helsingin Meritullinkadulta, kuinka se oli kuin "ahdas paratiisi". Vain todella elävästi kokeva ja ajatteleva ihminen voi sanoa mitään noin hienoa!
Ahdas paratiisi..
Jotenkin minäkin muistan lapsuuteni pihamaan Pohjanmaan maalla juuri tuonkaltaisena paratiisina. Ei ehkä niinkään ahtaana - vaan pikemminkin lapsensilmin katsottuna hyvinkin laajana - mutta yhtä kaikki paratiisina.
Toinen huiman Carpelanin tavanomainen tematiikka on; missä ovat menneisyyden ihmiset nyt? He ovat hävinneet kuin varjot lattialta. Tulen monesti surulliseksi ajatellessani elämän rajallisuutta. Ajatus omasta kuolemasta on suorastaan sietämätön. Miksi kaiken pitää loppua?..
Ei tämän enempää tällä erää. Väsyneen miehen terveiset.
Nevermore by ~wchild on deviantART
Sain luettua B. Carpelanin uusimman läpi. Upeaa tekstiä, kuin unta. Suosittelen sitä kaikille, jotka muistavat tai haluavat muistaa mitä lapsuus oli, miksi se loppui ja miten sinne voisi ehkä palata. Miten se elää meissä.
Kirjan päähenkilö oli poika nimeltä Davi. Kuvitteellinen henkilö, mutta kaiketi paljolti mestari BC itse. Davin päivät kuluivat kotosalla, koulussa ja omassa mielikuvituksessa sekä kirjojen parissa. Davi oli näkijä, fiksumpi kuin muut. Lapsena on raskasta jollei ei ole henkisiä ikätovereita.
Eittämättä Carpelan on kerronnan maestro ja suuri taiteilija. Muistan hänen kauniin kuvauksensa lapsuutensa sisäpihalta Helsingin Meritullinkadulta, kuinka se oli kuin "ahdas paratiisi". Vain todella elävästi kokeva ja ajatteleva ihminen voi sanoa mitään noin hienoa!
Ahdas paratiisi..
Jotenkin minäkin muistan lapsuuteni pihamaan Pohjanmaan maalla juuri tuonkaltaisena paratiisina. Ei ehkä niinkään ahtaana - vaan pikemminkin lapsensilmin katsottuna hyvinkin laajana - mutta yhtä kaikki paratiisina.
Toinen huiman Carpelanin tavanomainen tematiikka on; missä ovat menneisyyden ihmiset nyt? He ovat hävinneet kuin varjot lattialta. Tulen monesti surulliseksi ajatellessani elämän rajallisuutta. Ajatus omasta kuolemasta on suorastaan sietämätön. Miksi kaiken pitää loppua?..
Ei tämän enempää tällä erää. Väsyneen miehen terveiset.
Nevermore by ~wchild on deviantART
Kategoriat:
puutarhanhoito,
sekalaista,
valokuvaus
maanantaina, heinäkuuta 06, 2009
0
D300
Käydessäni lauantaina Ruotsissa törmäsin sattumalta Nikonin D300 esittelykappaleeseen eräässä myymälässä. Demolaitteen alennus oli niin huikaiseva, että hankin kyseisen kameran samalla reissulla! Periaatteessa voisin myydä entisen D80 kamerani, mutta enpä tiedä.. Käytettyjen hinnat ovat niin alhaiset ettei sitä ehkä ole järkevää myydä. Niin rahantarpeessa en ole. Ainoa puute uudessa kamerassa oli se, että käyttöohjekirja oli ruotsinkielinen, mutta suomenkielinen laitos on jo tulossa joten no problemo..
Jos joku tämän lukija on kiinnostunut ostamaan D80 kameran MB-D80 pystykahvan kera, niin kommenttina voi esittää tarjouksia. :-)
Luin tuossa äsken vanhoja blogitekstejäni ja täytyy sanoa, että viime aikoina olen ollut sekä vähäsanainen että laiska kirjoittaja. Kaiketi työ on vienyt parhaan energiani ja se vähä mitä on jäänyt jäljelle on kulunut ulkosalla eri asioiden parissa touhuten. On kaiketi normaalia, että tässä maassa tulee talvisaikaan tehtyä enemmän kirjallisia harrasteita.
Kirjallisista harrasteista puheenollen; kirjastosta ilmoitettiin varaamani Bo Carpelanin uusimman kirjan olevan saatavilla. Käyn lainaamassa sen huomenna töistä päästyäni. Sitä lukiessa kuluvatkin sitten loppuviikon illat.
Jos joku tämän lukija on kiinnostunut ostamaan D80 kameran MB-D80 pystykahvan kera, niin kommenttina voi esittää tarjouksia. :-)
Luin tuossa äsken vanhoja blogitekstejäni ja täytyy sanoa, että viime aikoina olen ollut sekä vähäsanainen että laiska kirjoittaja. Kaiketi työ on vienyt parhaan energiani ja se vähä mitä on jäänyt jäljelle on kulunut ulkosalla eri asioiden parissa touhuten. On kaiketi normaalia, että tässä maassa tulee talvisaikaan tehtyä enemmän kirjallisia harrasteita.
Kirjallisista harrasteista puheenollen; kirjastosta ilmoitettiin varaamani Bo Carpelanin uusimman kirjan olevan saatavilla. Käyn lainaamassa sen huomenna töistä päästyäni. Sitä lukiessa kuluvatkin sitten loppuviikon illat.
Kategoriat:
valokuvaus
perjantaina, heinäkuuta 03, 2009
0
keskiviikkona, heinäkuuta 01, 2009
0
Anhava & Carpelan
Kävin eilen kirjastossa. Tein varauksen Bo Carpelanin uusimmasta kirjasta 'Lapsuus'. Sitä kehuttiin jossain aikakauslehdessä. Saapa nähdä.
Lainasin samalla Tuomas Anhavan runokokoelman. Mieleeni on painunut parhaiten eräs erikoinen teksti;
"Jokainen joka uskoo mitä näkee
on mystikko.
Pimeässä liiku hitaasti."
Hienoa.
Lainasin samalla Tuomas Anhavan runokokoelman. Mieleeni on painunut parhaiten eräs erikoinen teksti;
"Jokainen joka uskoo mitä näkee
on mystikko.
Pimeässä liiku hitaasti."
Hienoa.
Kategoriat:
sekalaista