Marketeissa ja muualla "ihmisten ilmoilla" minua ärsyttävät suuresti ihmiset (käytännössä aina miehet!), joilla on langaton hands-free -kuuloke korvassa vaikkeivät he puhu puhelimessa. He ovat kuin jotain naurettavia androidien irvikuvia. Ehkäpä juuri he ovat niitä tärkeitä ihmisiä, jotka odottavat koko ajan kiireellistä ja tärkeää puhelua jostakin. Näky on samalla sekä naurettava että kuvottava.

Joskus eri yhteyksissä mieleeni tulevat John Doen sanat elokuvasta "Seitsemän". Ne menivät suunnilleen näin; "Mitä irvokkaita sätkynukkeja olemmekaan tällä makaaberilla estradilla, jota kutsutaan elämäksi".

Joskus töissä olen jonkin oven raosta nähnyt päätteensä takana kyyröttävän hahmon, joka on tuonut mieleeni oheisen kuvan, jonka olin joskus nähnyt ja jonka onnekseni satuin netistä vieläpä tähän löytämään:

Otteita elokuvasta "Seitsemän":

Ostin lauantaina marketista Iron Maidenin vuodelta 1985 peräisin olevan live-albumin "Live After Death". Pidän muutenkin eniten juuri alkuvuosien Maidenista ja tuo live-soitanta on kerrassaan upeaa kuultavaa.

Eräs parhaista kappaleista levyllä on "Rime of the Ancient Mariner" jonka tarina on Samuel Taylor Coleridge'n samannimisestä runosta, joka kertoo vanhan merimiehen yliluonnollisista kokemuksista pitkällä merimatkalla. Tarina menee tiivistetetysti näin. Runon tekstiin on aikoinaan laatinut kuvitusta Gustave Doré, jota olen aikaisemminkin kehunut tässä blogissani.

Parhaiten kappaleesta mieleeni jäänyt sitaatti on "Water, water, every where, Nor any drop to drink." joka kuvastaa tyynessä vedessä olevan purjelaivan miehistön tuntoja useiden päivien merellä nääntymisen jälkeen; joka puolella on vettä vaikka kuinka paljon, muttei pisaraakaan juotavaksi!

Rime of the Ancient Mariner

Hear the rime of the Ancient Mariner
See his eye as he stops one of three
Mesmerises one of the wedding guests
Stay here and listen to the nightmares
of the Sea

And the music plays on, as the bride passes by
Caught by his spell and
the Mariner tells his tale.

Driven south to the land of the snow and ice
To a place where nobody's been
Through the snow fog flies on the albatross
Hailed in God's name,
hoping good luck it brings.

And the ship sails on, back to the North
Through the fog and ice and
the albatross follows on

The mariner kills the bird of good omen
His shipmates cry against what he's done
But when the fog clears, they justify him
And make themselves a part of the crime.

Sailing on and on and North across the sea
Sailing on and on and North 'till all is calm

The albatross begins with its vengeance
A terrible curse a thirst has begun
His shipmates blame bad luck on the Mariner
About his neck, the dead bird is hung.

And the curse goes on and on and on at sea
And the thirst goes on and on for them and me

"Day after day, day after day,
we stuck nor breath nor motion
As idle as a painted ship upon a painted ocean
Water, water everywhere and
all the boards did shrink
Water, water everywhere nor any drop to drink."

[SAMUEL TAYLOR COLERIDGE (1772-1834)]

There, calls the mariner
there comes a ship over the line
But how can she sail with no wind
in her sails and no tide.

See... onward she comes
Onwards she nears, out of the sun
See... she has no crew
She has no life, wait but there's two

Death and she Life in Death,
they throw their dice for the crew
She wins the Mariner and he belongs to her now.
Then ... crew one by one
They drop down dead, two hundred men
She... She, Life in Death.
She lets him live, her chosen one.

[NARRATIVE]
"One after one by the star dogged moon,
too quick for groan or sigh
Each turned his face with a ghastly pang
and cursed me with his eye
Four times fifty living men
(and I heard nor sigh nor groan),
With heavy thump, a lifeless lump,
they dropped down one by one."

[SAMUEL TAYLOR COLERIDGE (1772-1834)]

The curse it lives on in their eyes
The Mariner he wished he'd die
Along with the sea creatures
But they lived on, so did he.

And by the light of moon
He prays for their beauty not doom
With heart he blesses them
God's creatures all of them too.

Then the spell starts to break
The albatross falls from his neck
Sinks down like lead into the Sea
Then down in falls comes the rain.

Hear the groans of the long dead seamen
See them stir and they start to rise
Bodies lifted by good spirits
None of them speak
and they're lifeless in their eyes

And revenge is still sought, penance starts again
Cast into a trance and the nightmare carries on.

Now the curse is finally lifted
And the Mariner sights his home
Spirits go from the long dead bodies
Form their own light and
the Mariner's left alone

And then a boat came sailing towards him
It was a joy he could not believe
The Pilot's boat, his son and the hermit
Penance of life will fall onto Him.

And the ship it sinks like lead into the sea
And the hermit shrives the mariner of his sins

The Mariner's bound to tell of his story
To tell his tale wherever he goes
To teach God's word by his own example
That we must love all things that God made.

And the wedding guest's a sad and wiser man
And the tale goes on and on and on.

Katsoin tänään Subilta "Orange County Choppers" -sarjaa. Siinä rakennetaan erikoisia ja toinen toistaan hienompia custom-moottoripyöriä. Yksi mieleenpainunein jakso on se, jossa rakennettiin teemapyörä Caterpillar-yhtiölle (kuva alla). Kun puhuin aiemmin käsillä tekemisestä ja siitä saatavasta tyydytyksestä, voisin hyvin kuvitella esimerkiksi tuollaisen pyörän rakentelun jossain verstaassa olevan juuri sellaista terapeuttista väsäämistä, jossa kädet saisivat likaantua ja ilmassa olisi lyhyinä annoksina kulmahiomakoneen ujellusta ja hitsauskoneen rätinää!

Kävin tänään kolmella eri kirpparilla, mutta saalis jäi laihaksi. Löysin ainoastaan Jorma Vennolan "Lasinpuhaltajan" (kuva alla) ja maksoin siitä viisi euroa. Yhdellä noista kirppareista oli myös T. Sarpanevan pieni Orkidea hintaan 150 €. Se olisi toki ollut kaunis lisä vitriiniin, mutta jäi kuitenkin tällä kertaa kaupan hyllylle. Iittalan tehtaanmyymälässä ihastelin jälleen kerran Sarpanevan Claritas-maljakkoa, se on niin harmoninen ja kaunis, aivan kuten Orkideakin.

Olen pyöritellyt mielessäni ajatusta hankkia Claritas itselleni joululahjaksi. Saa nyt sitten nähdä mitä keksin siihen mennessä. Jouluun on vielä neljä kuukautta aikaa. Hämärä joulunalusaika on minusta monella tapaa parasta aikaa vuodesta. Pidän jotenkin siitä hämäryydestä ja alkutalven säästä. Vähän ajan päässä häämöttävä joulukin tuo oman tunnelmansa varsinkin siinä vaiheessa, kun ihmiset alkavat laittaa ulkovaloja pihoilleen ja muita jouluisia koristeita ilmaantuu koteihin. Olen jouluihminen, se on selvää. Muistan kuinka lapsena aina joulun alla kirjoitin joulupukille ja vein kirjeen illalla ulos johonkin laudanrakoon ja sitten yöllä oli tonttu käynyt sen sieltä hakemassa ja tämän saatoin itse aamulla todeta. Kuinka kaunis joulu onkaan.

Nyt se sitten vihdoin koitti, nimittäin perjantai-ilta. Kun tässä ei oikein ollut muutakaan tekemistä eikä pihatyötkään innostaneet aloin taas värkkäämään tämän blogin ulkoasun kimpussa. Entisessä blogipohjassa oli muutamia ominaisuuksia, joita en erittäin vajavaisilla html-taidoillani saanut poistettua joten päätin turvautua uuden pohjan valintaan. Sanotaanhan sitä sitäpaitsi, että vaihtelu virkistää.

Huomenna käyn todennäköisesti useammallakin eri kirpparilla. Toivottavasti edes jostain niistä löytyisi jotain kivaa. Alla on kuva eräästä akvarellista, jonka löysin ehkä pari vuotta sitten. Työn alareunassa on tekstit "Rovaniemeltä" ja "Sinikka Salo". Työ on minusta sopivan pelkistetty sekä kaunis ja on saanut paikan makuuhuoneen seinältä.

Kuvan mukana tulleet kehykset olivat kelvottomat joten ostin tällä viikolla Ikeasta kuvassakin näkyvät edulliset ja yksinkertaiset "Ribba" kehykset, joissa tuli myös paspis mukana.