Onneksi tänä viikonloppuna ei olekaan töitä. En olisi oikein jaksanutkaan, joten nyt on hyvä levätä tämä lauantai ja vielä huominenkin. Nukuin aamulla kymmeneen asti, heräsin ja keitin kahvit. Nautin hiljaisesta talvisesta aamusta. Sen jälkeen laitoin ulkona olevaan kuuseen kolme 80 ledin valosarjaa. Nyt odotan iltahämärää, jolloin aikakello kytkee valot toimintaan.

Päivällä kävin kameran kanssa hieman ulkoilemassa ja otin kuvia lumen alla lepäävistä kasveista. Muutamia otoksia latasin deviantart.com palveluun. Valokuvaus on kiva harrastus. Ei ehkä halvin mahdollinen, mutta mikäpä olisi.

Otsikon sanan kuulin työkaveriltani eilen eräässä yhteydessä. Jostain syystä sana jäi jollain tavalla mieleeni kummittelemaan, vaikka tunsinkin sen entuudestaan. Mietin tunnetumpaa synonyymiä tuolle sanalle ja sellainen voisi olla vaikkapa terhakka.

No se siitä. Rikas kieli on joka tapauksessa hieno asia.

Tänään satoi lunta (toisen kerran tänä talvena) ja nyt sitä tuli viitisen senttiä. Töistä tullessani levähdin ensin hetken aikaa sisällä ja tartuin sitten lumentyöntimeen tehdäkseni sen, mikä tehtävä oli. Lumityöt ulkosalla ovat piristävä ja virkistävä kokemus etenkin näin työpäivän päätteeksi. Mieli piristyy verrattomasti raikkaassa ulkoilmassa yksinkertaista työtä tehdessä eli lunta kulkureiteiltä pois siivotessa. Etenkin lumentyöntimen käytössä on jotain zeniläistä ja lumenpoistovälineistä juuri lumentyönnin on suuri suosikkini, ei niinkään se iänikuinen lumikola. Olen muistaakseni tästä maininnut joskus aiemminkin tässä blogissani.

Töissä on ollut tällä viikolla kiirettä. Olin töissä viime viikonloppuna ja on hyvin mahdollista, että joudun käymään töissä myös ensi viikonloppuna. Tavallaan se väsyttää, mutta toisaalta olen viimeisen parin viikon aikana kokenut suurta tyydytystä saadessani todella tehdä työtä ja kokea olevani hyödyksi. Töissä on nyt menossa erään pitkän projektin loppusuora ja monet hommat tuntuvat kasautuvan päällekkäin. Onneksi minulla on hyviä miehiä tekemässä töitä ja uskon läsnäoloni ja positiivisen asenteeni saavan myös heidät hyvään sykkeeseen. Töissä on paljon epäkohtia, mälsää ja typerää byrokratiaa sekä monen sortin jeesustelua, mutta en anna sen mustata mieltäni. Hurtti huumori hyvien työkaverien - kollegoiden ja alaisten - kanssa on tällä hetkellä parhaita puolia työpäivissäni. Asiat luistavat ja luottomiehet tekevät sen, minkä itse haluaisin tehdä ja hoitaa hyvin, mutten asemani takia voi. Tavallaan voin heidän kauttaan kokea konkreettisen työnteon ilot ja surut. Tällä hetkellä iloja on tuntunut olevan monin verroin murheita enemmän.

Jotteivät kaikki ylitöistä saamani ansiot menisi inflaation pohjattomaan nieluun tai pörssikurssien laskun kurimukseen, päätin ostaa jotain hyödyllistä (tai ainakin itseäni miellyttävää ja kiinnostavaa) eli tilasin netistä rengassalaman. Sen voi kiinnittää objektiivin suodinkierteeseen ja sillä saa makrokuvaukseen uutta potkua. Kyseinen laite maksaa satasen verran ja on uskoakseni verraton apu varsinkin tässä suomenmaassa, jossa talvi ja hämärä aika on pitkä. Kuvasipa ulkona tai sisällä, on valon puute tosiasia kuukausikaupalla - noin niinkuin valokuvausmielessä.

Muuten nautin tästä hämärästä joulunalusajasta suunnattomasti. Tämä on omalla tavallaan vuoden parasta aikaa!

Muistin yks kaks (melkein kuin Marcel Proust) kuinka hyvää olikaan englantilainen Callard & Bowser toffee. Sitä sai ennen muutamista kaupoista, mutta enää en ole nähnyt sitä vuosiin. Netissä asiaa tutkiessani olin ymmärtävinäni, että kyseinen firma olisi lopettanut toffeen valmistuksen vuosituhannen alkupuolella. Harmi!

Kävin tänään kahdella eri kirpparilla ja toisesta löysin T. Wirkkalan "Niva" viskilasin. Se on leveä ja tuntuu kädessä tukevalta. Siitä maistuu hyvältä myös appelsiinimehu. Lisäksi appelsiinimehu näyttää minusta hyvältä tällaisessa paljon pintakuviota sisältävässä ja valoa hyvin taittavassa lasissa.

Kerran aikaisemmin ostin kuusi kappaletta näitä "Niva" ryyppylaseja - yhtä upeita nekin!