Suunnitelmissani oli lähteä autolla viikonlopuksi keskiseen Suomeen, mutta siellä vallitsevan huonon kelin takia jätän reissun nyt tekemättä. Alla näkyy kuva Tielaitoksen kelikamerasta tältä iltapäivältä ja sitä katsoessa ei voi todellakaan erehtyä siitä, onko talvikeli tullut vaiko ei! Ohimeneväähän tuokin lumentulo tietysti on ja pian se varmaankin sulaa pois, mutta on turhaa lähteä liukastelemaan, kun ei kerran ole pakko.

D80:n suomenkielinen, painettu ohjekirja tuli tänään postissa ja yllätys oli harmaan työpäivän päätteeksi mitä mieluisin. Huomenna menen käymään töissä muutaman tunnin, samoin todennäköisesti sunnuntaina. Siellä on taasen spesiaalihommia.


Kuva: Tiehallinto, kelikamerat

Aamulla töihin ajaessani näin, kuinka ojanpenkalla oli jo valkoista huurretta tai ohuen ohutta lunta. Se oli satanut siihen yöllä. Kohta tulee talvi ja siinä on omat hyvät ja huonot puolensa.

Huonoa talvessa on pakkanen, ajokelien heikkeneminen ja lumityöt.

Hyvää talvessa on luonnon kauneus, lumen aikaansaama maiseman rauhallisuus ja lumityöt.

Lumityöt ovat mieleeni silloin, kun voin tehdä niitä rauhassa, satanutta lunta on alle 5 cm ja se on kevyehköä pakkaslunta. Jos lunta on tullut paljon ja se on lauhan pyryn kinostamaa raskasta lunta, on sen lapioinnista ja kolaamisesta huvi kaukana.

Pidän lumentyöntimestä enemmän kuin lumikolasta. Sillä saa siistimpää jälkeä, mutta toki työ sitä käyttäen kestää kauemmin kuin leveällä kolalla pukaten. Lisäksi lumentyöntimessä on se etu, että sillä (etenkin sitä kevyttä lunta) saa heitettyä kauemmaksi, kun taas kolalla täyden kuupan joutuu pukkaamaan melko lähelle puhtaana pidettävän alueen reunaa ellei sitten kahlaa hankeen kolan kanssa ja työnnä lastia kauemmas.

No se lumitöistä tällä erää. Vielä niitä ei ole tarvinut tälle syksylle/alkutalvelle tehdä, mutta kaukana ei ehkä ole sekään päivä. Kaikenlisäksi sain näin avattua uuden kategorian "lumityöt"! :-)

Iltapäivällä, kesken maanantaisen kuivakan palaverin kännykkäni piippasi tekstiviestin merkiksi. Viestissä ilmoitettiin kauan odotetun D80:n saapumisesta lähipostiin! Pistin vauhtia asialistan läpikäyntiin ja lähdin innoissani töistä kohti postikonttoria. Kotona avasin paketin ja laitoin akun lataukseen. Ensi töikseni päivitin kameran firmwaren uusimpaan versioonsa. Suureksi harmituksekseni paketissa ei ollut suomenkielistä täydellistä ohjetta. Annettuani asiasta välittömän palautteen toimittaneen firman asiakaspalveluun sain lupauksen, että suomenkielinen painettu ohjekirja kolahtaisi postiluukustani lähiaikoina. Hyvä niin.

Eipä silti, olen em. ohjeen jo lukenut läpi pdf-formaatista, mutta toki kunnollinen painettu ohjekirjanen on syytä olla olemassa ja kameralaukussa kulkemassa. Siitä ei pidä tinkimän.

Lähde: carlosnumbertwo osoitteessa http://www.deviantart.com/

Pihapuihin pöllähti jostain suuri parvi tilhiä. Osa niistä käyskenteli nurmikollakin ja ne näyttivät nokkivan maasta jotain, varmaan maahan pudonneita kasvien siemeniä. Suurin osa kuitenkin istuskeli puissa. Nappasin niistä kuvan digipokkarilla (toivottavasti posteljooni tuo D80:n jo alkuviikolla...) ja samalla laskin lintuja olevan arviolta noin sata yksilöä.

Ja sitten - yhtä nopeasti, kuin ne olivat pihapiiriin ilmestyneetkin - ne poistuivat. Toivat kuitenkin mukanaan tuulahduksen lähestyvästä talvesta ja luonnon kauneudesta.

Tämän päivän kirpparilöytö-saalis oli runsas; Wirkkalan "Mesi" maljakko, 6kpl Iiittalan snapsilaseja vuosikymmenten takaa, pari lasista kynttilänjalkaa, Roope-säästölipas (kuva alla) ja kaksi keraamista pikaria by Chris White. Roopen kakkulat olivat hävinneet historian pölyisiin nurkkiin ja kävelykeppikin oli katkennut, mutta silti se toi elävästi mieleen lapsuuteni; muistan kuinka parhaalla kaverillani oli tuollainen säästölipas, vieläpä juuri tuo kuparinvärinen malli.


Toisinaan kirppareilla käydessä löytyy vaikka mitä ja toisinaan taas tulee 'vesiperä'. Tänään ei totisesti tullut!

Olen seurannut D80:n matkaa jonkin sortin lähetysseurannasta ja mikäli tulkitsin ilmoituksia oikein, on se jo saapunut Suomeen. Mikäli näin todella on, ei pitäisi kestää enää kauaa ennen kuin se on jo minulla käytössä.

Monien tuotteiden hintataso Suomessa on paljon korkeampi kuin esimerkiksi Saksassa. Eräs hyvä saitti tsekata Saksan hinnat on http://www.preissuchmaschine.de. Sinne vain tsekkaamaan ja tilaamaan sikäläisistä nettikaupoista!

Ostin Sanomatalon Rajalasta Nikkor AF-S DX 18-70/1:3,5-4,5 -objektiivin käytettynä. Nyt puuttuu enää itse kamera! Luulisin sen tulevan perille ensi viikon aikana.

Huomisen pidän saldovapaata ja aamulla nukun rauhassa. Täytyy muistaa illalla laittaa puhelin äänettömälle, ettei kukaan soittele töistä aamulla vielä kun nukun. Huomenna käyn myös muutamalla kirpparilla; saa nähdä löytyykö niistä mitään kivaa.

Pian ostettuani D60:n aiemmin syksyllä tajusin, että siitä puuttuu useita ominaisuuksia joita ainakin minä kunnon järjestelmäkameralta vaadin (etenkin hamassa filmi-ajassa F4S:n ominaisuuksiin tottuneena). Näinollen aloin miettiä, mikä neuvoksi ja päätin laittaa kamerani myyntiin työpaikkani ilmoitustaululla. Kahdessa päivässä sain neljä(!) kiinnostunutta yhteydenottoa ja jo tänään myin kamerani hyvään kotiin. Kameran osti eräs kollegani tyttärelleen harrastusvälineeksi.

Tiesin jo ennakkoon mitä todella tarvitsen kameralta ja ne ominaisuudet ovat D80:ssa. Samantien kun olimme lyöneet kättä päälle kaupan merkiksi, tilasin itselleni D80:n eräästä nettikaupasta. Joku viisastelija saattaisi sanoa, että mikset ostanut samantien uutta D90-mallia, mutta tällaista kysyjää pyytäisin luettelemaan esim. kolme hyvää syytä miksi maksaa n. 400 euroa enemmän kamerasta, jossa ei kuitenkaan ole loppujen lopuksi mitään perustavaa laatua olevaa 'paremmuutta' - ainakaan minun mielestäni.

Nyt sitten odottelen, että kusti polkee ja posti kulkee ja D80 saapuu perille!

Sain töistä uuden puhelimen eli Nokian E71:n entisen tökkineen E61i:n tilalle ja täytyy sanoa etten ole aikoihin ollut yhtä tyytyväinen kännykkääni. Tässä on kaikki mitä tarvitsen ja mikä parasta se toimii erittäin nopeasti eikä "mieti" napin painalluksen jälkeen muutamaa sekuntia kuten liian usein teki entinen kännykkäni.

Kiva lisäominaisuus on sisäinen GPS joka vaikuttaisi toimivan moitteettomasti. Laitteessa oli esiasennettuna Nokia Kartat johon sai navigointiominaisuuden vuodeksi tutustumistarjouksena. Asensin heti myös Google Maps Mobilen, joka sekin osasi heti käyttää sisäistä GPS:ää hyväkseen ja näytti sijainnin tarkasti kartalla. Jollain tapaa pidän jopa enemmän juuri GMM:sta?!

Eräs pieni ja juuri siksi niin kätevä sovellus älypuhelimeen on Calcium laskin. Se on ihan must.

Töistä kotiin tultuani vaihdoin autoon talvirenkaat. Eipähän tarvitse aamulla miettiä, että millainen keli mahtaa olla. Renkaanvaihto on aina ei-niin-mieluinen homma, mutta aika äkkiä se kuitenkin tapahtuu, kun viitsii ryhtyä toimeen.

Maanantai oli taas päivistä hektisin töissä. On se kyllä kumma! Jotenkin kaikilla on alkuviikosta jollain lailla muita päiviä enemmän energiaa omien asioidensa ajamiseen ja sitten se heijastuu muihinkin ihmisiin. Välillä kävin lyhyessä koulutuksessakin ja sitten sama rumba jatkui taas. Huomisen päivän ohjelma on tiukka, tiedän sen jo entuudestaan; palavereja niin tiuhaan ettei edellinen ehdi kunnolla loppua, kun seuraava jo alkaa.

No, loppuviikko onkin sitten rauhallisempi (ainakin luulen niin) ja mikä parasta; pidän perjantain vapaata! Silloin onkin taas vuorossa pienoinen maisemanvaihdos ja mitäpä muutakaan kuin käynti lukuisilla eri kirppareilla. Toivottavasti teen sitten jotain kivoja löytöjä...


P.S. On se jännä, miten Nokialaiset voittavat vuodesta toiseen "Suuren talvirengastestin" Tekniikan Maailmassa.. ;-)

Kävin sekä lauantaina että sunnuntaina monella eri kirpparilla. Löytöjä sattui kohdalle kuitenkin harmittavan vähän. Oikeastaan niitä oli vain yksi; nimittäin Markku Salon suunnittelema Cumulus-maljakko. Vettä on tihuutellut tasaisesti melkeinpä koko ajan. Illalla pitäisi vielä harrastaa lentomatkailua, toivottavasti ei ole turbulenssia ilmassa.

Kävin töistä tullessani Lidlissä ja huomasin jo myynnissä mm. joulukalentereita. Hieman liian aikaista! Kunhan päästään marraskuuhun, niin marketeissa alkavat jo joululaulut soida ja tuhannen sorttiset joulukoristeet tulevat myyntiin.

Vaikka olen j o u l u i h m i n e n henkeen ja vereen, ei joulua pitäisi tuoda joka paikkaan liian aikaisin, sillä se kokee sillä tavalla tietynlaisen inflaation. Vanhassa vara parempi pätee myös tapoihin, eli minusta olisi parasta aloittaa joulukoristelut yms. jouluun viittaavat asiat vasta 1. adventista. Silloin ei aloitettaisi liian aikaisin ja latistettaisi joulun tunnelmaa.

Joulusta puheenollen, paras joululaulu on mielestäni "Sydämeeni joulun teen", luonnollisesti Vesa-Matti Loirin upeasti tulkitsemana. Sanoitukseltaan paras ja ajatuksia herättävin on ehkäpä "Tonttu". Siitä kuulee lyhyempiä ja pidempiä versioita, mutta ainakin Loirin joululevyllä sen teksti on kokonaisuudessaan.

Polttopuita hakiessani huomasin kuun nousevan pilvettömälle taivaalle. Hain oitis kameran ja napsin muutamia kuvia. Joskus aikoinaan hankin peilikaukoputken ja kuvasin joskus kuun kraatereita sen avulla. Vähäisen tai paremminkin olemattoman käytön takia myin sen pois pari vuotta sitten. Vinkkinä tässä sanottakoon, että kuuta kannattaa katsella kiikarilla. Silloin näkee kuun pinnalla paljon sellaisia yksityiskohtia, joita ei paljain silmin näe.



Nikon D60, Nikkor AF-S VR 55-200mm @200mm, 1/250s, f5.6, ISO 100

Olohuoneen pöydällä on jo jonkin aikaa ollut alla olevassa kuvassa näkyvä asetelma eli unikon siemenkotia puulautasella. Minusta se on kaunis ja herkkä asetelma.

Vaikka olenkin sen itse tehnyt, en voi sen luomisesta kokonaan ottaa kunniaa, sillä sain siihen idean jostain selaamastani sisustuslehdestä. Näkemässäni kuvassa oli kuivatettuja siemenkotia ja siemeniä lautasella. Siinä se nyt kuitenkin on ja ilahduttaa minua kauneudellaan päivittäin. Eilen kirpparilta löytämääni Ultima Thule -kulhoon laitoin muuten sisällöksi männynkäpyjä ja siitäkin tuli oikein viehättävä näky.

Nautin tänä aamuna niin kuin vain vapaapäivästä ikinä voi nauttia eli nukuin puoleenpäivään asti. Herättyäni keitin kahvit ja istuskelin aikani sohvalla flanellipyjamassa. Jossain vaiheessa päätin lähteä käymään eräällä kirpparilla ja kuinka ollakaan löysin sieltä Wirkkalan kauniin Ultima Thule -kulhon.

Katsoin juuri em. sarjan valikoimaa Iittalan nettisivuilta, ja näyttäisi ettei tätä kokoa enää valmisteta. Ainakin nettikuvastossa oli vain pieni jälkiruokakulho ja sitä seuraava isompi koko oli nyt ostamaani kulhoa isompi malli, halkaisijaltaan 200mm. Vanhemmillani on ollut sellainen niin kauan kuin jaksan muistaa.


P.S. Katsoin tänään iltapäivällä Metallican "Some Kind of Monster" -dokumentin. Se oli ihan ok ja sen innoittamana kuuntelen parhaillaan "St. Anger" -albumia...

Tänään tuli täyteen tuhat kävijää tässä blogissa! Periaatteessa pidän tätä blogia itseäni varten ja puhtaasti omaksi huvikseni, mutta jos jossakin olisi yksikin blogini "vakiolukija", olisin siihen hyvin tyytyväinen.

On aivan tietoinen valinta, etten kerro tässä blogissa paljoa itsestäni, asuinpaikastani tai ammatistani; joku saattaisi muuten tunnistaa minut. Heh heh. Vakavasti puhuen, siihen ei ole nähdäkseni mitään tarvetta. Kuten profiilikuvaukseni etusivulla sanoo: olen keräilijä, taiteilija, tieteilijä, haaveilija, filosofi ja ihminen. Osaa niistä olen todellisuudessa ja ns. virallisesti. Jotain niistä olen vain kuvannollisesti ja omasta mielestäni.

Tämänpäiväinen luennointipaikkani oli lähellä Butiken på Landet -kauppaa ja päätin piipahtaa sielläkin esitykseni jälkeen, kun kerran olin jo matkustanut sinne asti. Ja katso, laatutavaran määrä kaupassa yllätti minut perinpohjaisesti. Olin toki tietoinen tuon kauppaketjun olemassaolosta ja sen edustamista merkeistä ja siitä ettei siellä todellakaan mitään markettituulipukuja myydä, mutta siltikin yllätys oli suuri astuessani liikkeeseen ja nähdessäni tavarapaljouden.

Ensihämmennyksestä selvittyäni tutkin liikkeen valikoiman läpikotaisin ja jostain syystä kassalle mukanani lähtivät Barbourin paita ja kaulaliina. Barbour on vanha englantilainen vaatteiden valmistaja ja sen laatutasosta kertoo mm. se, että se on Britannian kuningashuoneen hovihankkija. Tämä hovihankkijan asema ilmaistaan (mainosta sekin tietty) Barbourin nimen yhteydessä usein esiintyvillä symboleilla.

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetuer adipiscing elit. Sed tristique ultricies pede. Pellentesque tempor rutrum eros. Aenean velit augue, congue vel, gravida nec, semper non, enim. Cum sociis natoque penatibus et magnis dis parturient montes, nascetur ridiculus mus. Donec pretium nulla ullamcorper augue. Curabitur urna urna, lobortis vel, iaculis eget, semper a, nunc. Aenean convallis iaculis ante. Proin sed mi nec eros sodales iaculis. Nulla dapibus tristique metus. Quisque consectetuer. Duis nulla ipsum, posuere quis, gravida sed, hendrerit nec, magna. In auctor ligula aliquet diam. Fusce accumsan ligula vitae lacus. Pellentesque ornare elit eu neque. Maecenas ullamcorper pretium enim. Etiam lobortis ultricies nisl.

Tilasin CDON.COM:sta Metallican DVD:n "Some kind of monster" ja se saapui tänään. Taidan katsoa sen lauantaina, kun minulla on pitkästä aikaa todellinen vapaapäivä eli päivä vailla työtä, matkustamista, määrätyissä paikoissa käymistä, velvoitteita ja niin edelleen.

Viikonlopun aion omistaa täysin rentoutumiselle ja rauhoittumiselle. Pääsen aloittamaan viikonlopun hieman etuajassa, sillä menen perjantaina pian puolenpäivän jälkeen pitämään lyhyen luennon eräästä aiheesta erääseen paikkaan. Sieltä lähdenkin sitten hieman ennen normaalin työajan päättymistä kotiin.

Ja seuraavana viikonloppuna matkustan sitten taas. Tällä kertaa en junalla vaan lentokoneella.

Tänään löysin Pelastusarmeijan kirpparilta neliosaisen kirjasarjan "Kaunis Kotimaa - Natura Fennica". Siinä kuljetaan etelästä pohjoiseen kuvin ja sanoin siten, että lopputuloksena on sarjan nimen mukaisesti totta tosiaan kaunis katsaus Suomeemme. Mitä enemmän ulkomailla kuljen, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että meidän suomalaisten on hyvä olla Suomessa. Kunpa kaikki maailman kansat voisivat tuntea samoin, eivätkä lähtisi onnenonkijoiksi tai loisiksi muihin maihin.

Googletin em. kirjasarjaa hieman, mutta oikeastaan ainoat referenssit löytyivät nettihuutokaupasta ja divareiden kirjalistauksista. Hinnat olivat niissä kyllä aivan muuta kuin ne muutamat eurot, jotka itse näistä neljästä teoksesta maksoin. Vein samaan myymälään mennessäni kassillisen vanhoja vaatteitani eli voisipa sanoa, että kävin ns. bilateraalista kauppaa näiden kirjojen osalta.

Sain lauantaina yllättäen lahjaksi hatun. Se on muuten alla näkyvän kaltainen eli fedorahattu, mutta nauha on nahkainen ja kapeampi. Hatun on valmistanut Bugatti. Olen hattuun erittäin tyytyväinen, vaikken ole sitä vielä ehtinyt käyttääkään. Tänään satoi vettä niin, etten viitsinyt sitä työmatkalla sateessa turhanpäiten liottaa.

Miesten talvipäähinevalikoiman suppeus on kalvanut mieltäni usein. Eihän hattukaan korvia suojaa eikä se siten mikään hyvä pakkassään päähine ole, mutta se on kuitenkin valmistettu huovasta ja se on jollain tavalla lämpimämpi kuin monet erilaiset lippikset. Pipo on kovin arkipäiväinen, mutta toimiva ja käytän pipoa aina pakkasilla. Kunnon karvahattukaan ei tekisi pakkassäällä pahaa, mutta ainakaan vielä en ole sellaista hankkinut. Karvalakkimalleista minusta parhaita ovat ns. 'Koivistolainen' ja 'Nikita'.

Istuin olohuoneessa Esko Pajamiehen 'Koivutarussa' ja totesin sen taas loistavaksi tuoliksi. Olen tämän lepotuolien kotimaisen huipun maininnut aiemminkin ja hiljalleen lipuvan sunnuntai-iltapäivän ratoksi työstin blogiin uuden headerin antaen tälle lepotuoliklassikolle siinä suorastaan kunniapaikan. On se ihme, mitä lähes olemattomallakin osaamisella jo saa Paint Shop Pro:ssa aikaan.

Huomenna alkaa jälleen työviikko - saa nähdä missä merkeissä. Usein maanantai on töissä kiireinen ja väsyttävä. Toivotaan, että huominen olisi vielä rauhallisen viikonlopun jatkumo. Oli miten oli, menen kohta saunaan ja unohdan kaikki tympeät asiat.

Uusi kuu alussa, kuluva viikko puolessavälissä ja energiataso jo perjantain tasolla. Pitkä päivä neuvotteluissa imi kaikki mehut - jos niitä nyt edes olikaan enää eilisiltaisen haravointiurakan jälkeen. Tilasin netistä Metallican "Some Kind of Monster" DVD:n. Olen sen joskus nähnyt tv:stä, mutta olisi se kiva katsoa uudelleen rauhassa jonain sateisena syysiltana silloin, kun se itselle sopii.

Olen saanut viimeisen parin viikon aikana myytyä pois tarpeettomat objektiivit ja tilalle olen hankkinut soveliaampaa kalustoa. Enää puuttuu jokin näppärä makro-objektiivi. Esimerkiksi AF-S Micro NIKKOR 60 mm f/2,8G ED.