Kävin sekä lauantaina että sunnuntaina monella eri kirpparilla. Löytöjä sattui kohdalle kuitenkin harmittavan vähän. Oikeastaan niitä oli vain yksi; nimittäin Markku Salon suunnittelema Cumulus-maljakko. Vettä on tihuutellut tasaisesti melkeinpä koko ajan. Illalla pitäisi vielä harrastaa lentomatkailua, toivottavasti ei ole turbulenssia ilmassa.

Kävin tänään kolmella eri kirpparilla, mutta saalis jäi laihaksi. Löysin ainoastaan Jorma Vennolan "Lasinpuhaltajan" (kuva alla) ja maksoin siitä viisi euroa. Yhdellä noista kirppareista oli myös T. Sarpanevan pieni Orkidea hintaan 150 €. Se olisi toki ollut kaunis lisä vitriiniin, mutta jäi kuitenkin tällä kertaa kaupan hyllylle. Iittalan tehtaanmyymälässä ihastelin jälleen kerran Sarpanevan Claritas-maljakkoa, se on niin harmoninen ja kaunis, aivan kuten Orkideakin.

Olen pyöritellyt mielessäni ajatusta hankkia Claritas itselleni joululahjaksi. Saa nyt sitten nähdä mitä keksin siihen mennessä. Jouluun on vielä neljä kuukautta aikaa. Hämärä joulunalusaika on minusta monella tapaa parasta aikaa vuodesta. Pidän jotenkin siitä hämäryydestä ja alkutalven säästä. Vähän ajan päässä häämöttävä joulukin tuo oman tunnelmansa varsinkin siinä vaiheessa, kun ihmiset alkavat laittaa ulkovaloja pihoilleen ja muita jouluisia koristeita ilmaantuu koteihin. Olen jouluihminen, se on selvää. Muistan kuinka lapsena aina joulun alla kirjoitin joulupukille ja vein kirjeen illalla ulos johonkin laudanrakoon ja sitten yöllä oli tonttu käynyt sen sieltä hakemassa ja tämän saatoin itse aamulla todeta. Kuinka kaunis joulu onkaan.

Major- ja Minor-maljakoiden suunnittelija on Tiina Nordström. Molemmat koot olen löytänyt kirpparilta - mistäs muualta. Pienet löysin aiemmin ja ne maksoivat muistaakseni noin viisi euroa kappaleelta. Suuren Majorin löysin viime talvena kirpparilta. Näin sen jo kaukaa ja tiesin, että tuon ostan ellei se nyt ole lohjennut tai jotain muuta sellaista. Kävelin sitä kohti ja näin jo ennen kuin ylsin siihen, että hintalapussa luki jotain 3... ja ehdin jo ajatella, että "kolme kymppiäkö?... no ostan sen silti." ja kosketusetäisyydelle päästyäni huomasin hinnan olevan naurettavat kolme euroa! Lienee sanomattakin selvää, että ostin Majorin oikein tyytäväisenä.

Pöydällä on usein oheinen asetelma ja pidän siitä. Siinä on Tapio Wirkkalan suunnittelema Ultima Thule vati ja kolme aleppo-männyn käpyä Välimereltä. Kävyt ovat varsin suuria ja sopivat siten hyvin tähän halkaisijaltaan 370 mm tarjoiluvatiin. Ultima Thule -sarja miellyttää muutenkin silmääni ja oheinen tarjoiluvati onkin kaikkea muuta kuin ainoa kyseisen sarjan edustaja tässä huushollissa.

Ultima Thule on suunniteltu vuonna 1968. Finnair tilasi sen Tapio Wirkkalalta aloittaessaan reittiliikenteen Helsingistä New Yorkiin vuonna 1969. Ultima Thule on todistetusti edelleen käytössä Finnairilla, viimeksi vuosi sitten nautin em. sarjan "on the rocks" -lasista gin tonicia matkalla Kiinasta kotiin.


"Aikaisemmin pyrin murtamaan lasin pinnat hiomalla, mutta nyt vasta olen mielestäni oikealla tiellä, kun saan haluamani vaikutelmat lasista esiin jo puhallusvaiheessa."

- TAPIO WIRKKALA, ajattelevat kädet, Designmuseo ja WSOY, s. 126, 2000.


"Käsillä tekeminen merkitsee minulle paljon. Voisinpa sanoa, että sillä on minulle melkein terapeuttinen merkitys veistäessäni ja muovaillessani luonnon materiaaleja. Ne innostavat minua ja houkuttelevat uusiin kokeiluihin... Tämä vie minut kuin toiseen maailmaan. Se on maailma, jossa näkökyvyn pettäessäkin silmät sormenpäissä tuntevat liikkeen ja geometristen muotojen jatkuvan muutoksen."

- TAPIO WIRKKALA, ajattelevat kädet, Designmuseo ja WSOY, s. 21, 2000.

Kävin tänään ulkoilmakirpparilla. Sää oli kaunis ja myyjiä sekä ostajia liikkeellä kohtalaisesti. Tein yhden löydön, nimittäin T. Sarpanevan v. 1978 suunnittelemat Arkipelago kynttilänjalat jotka näkyvät yllä olevassa kuvassa. Ja juuri kun eilen pääsin kehumasta Sarpanevaa niin eikös jo tänään tulleet kohdalle seuraavat hankinnat kyseisen mestarin laajasta tuotannosta. Illalla Orkidea ja aamulla Arkipelago - niin se elämä heittelee.

Kaikista tuntemistani lasiesineistä mielestäni upein on Timo Sarpanevan "Orkidea". Se on suunniteltu vuonna 1953 ja heti seuraavana vuonna eli 1954 se valittiin amerikkalaisessa House Beautiful -lehdessä Vuoden kauneimmaksi esineeksi. Näitä liikkuu markkinoilla jonkin verran käytettyinä. Uustuotantoakin on toki saatavilla Iittalan myymälöistä.

Kesäkuussa eräältä ruotsalaiselta Punaisen Ristin kirpputorilta mukaani tarttui lasinen iso lautanen. Sittemmin kivilintu on nähtävästi alkanut pitää sitä pesänään ja on muninut siihen viisi komeaa munaa.

Viimeisin kirpparilöytöni on alla näkyvä Erkkitapio Siiroisen suunnittelema "Tellus" lasipullo. Pullon pinnalla on kohokuviona maailmankartta ja se on Riihimäen lasin tuotantoa. Hinta oli silmiinpistävän edullinen, vaikka myyjä oli hintalapussa olleen tekstin mukaan tunnistanut esineen aivan oikein. Tällaiset pienet löydökset piristävät aina kivasti.