Ohhoh! Edellisestä blogikirjoituksestani on päivää vaille kaksi vuotta. Niin se aika rientää, kun on hauskaa.

D80 kamerani meni tänään yllättäen kaupaksi. Se ehti tulla minulle tutuksi. Tunsin sen jokaisen toiminnon ja namikan kuin omat taskuni ja se ehti käydä kanssani monessa paikassa.

Huomenna on vielä työpäivä ja sen jälkeen jään kolmeksi viikoksi kesälomalle. En ole muistaakseni koskaan aiemmin ollut kesälomalla elokuussa, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Aikeissa on ainakin käydä pohjois-Norjassa sekä itärajan tuntumassa satumaisilla kalavesillä. Eniten aion keskittyä suloiseen joutenoloon nyt, kun siihen on kerrankin mahdollisuus. Työpaikallani on ollut tänä vuonna lomautuksia tyyliin viikko tai kaksi, mutta ne eivät ole koskeneet minua. Olisin erittäin mielelläni ollut itsekin pari viikkoa lomautettuna vaikka ilman palkkaa - puhumattakaan ansiosidonnaisella päivärahalla - mutta tasan eivät mene onnenlahjat! Heh.. Joskus ihmetyttää joitain juttuja kuunnellessa, jos ihmisen talous on niin tiukka, että esim. yksi saamatta jäänyt tilipussi ns. kaataa maailman. Uskomatonta leväperäisyyttä omassa taloudenpidossa. No se siitä, mitäpä se minulle kuuluu. Jokainen hoitakoon omat asiansa.

Huomenna siis vielä kerran töihin ja sitten; oh, sweet emptiness of days.

Perkeleellisen työnteon vastapainona oleva kunnon lepotauko ja loma on parhaimmillaan mielen puhdistuminen ja uudistuminen. Sitä minä lomalta odotan. Olen viimeisen vuoden aikana ollut monesti ahtaalla ja nyt aion ladata akkuja sataprosenttisesti. Periaatteessa huominen työpäiväkin on jo yhtä juhlaa alkavasta kesälomasta johtuen.

Hyvää kesän jatkoa rakkaat lukijani. Ikäänkuin teitä olisi. Mitään kommenttia tms ei kirjoituksiini koskaan tule, joten oletan ettei tätä lue kukaan. No, eipä se minua haittaa. Jos puhuisin seinille minua pidettäisiin omituisena, mutta kirjoittaessani blogia olen suorastaan trendikäs.


P.S. Vaikka blogini otsikko on "Elämää ja kirpparilöytöjä", en ole kirpparilöydöistä viime aikoina paljon kertonut. Syynä on se, ettei niitä ole yksinkertaisesti ollut. Muutenkin olen nykyään enemmän kiinnostunut valokuvauksesta ja kaikesta muusta kuin kirppareiden tonkimisesta. Aika aikaansa kutakin sanoi akka, kun kissalla pöytää pyyhki.

Vielä ensi viikko töitä ja sitten alkaa kesäloma. Muistaakseni en ole koskaan aiemmin ollut kesälomalla elokuussa, mutta tämän poikkeuksellisen 'taantuman' takia jopa kesälomat menivät näin lörinäksi. No, täytyy toivoa, että vielä elokuussakin on kauniita ilmoja ja lämpimiä päiviä tai muuten minä en tykkää.

Sain luettua B. Carpelanin uusimman läpi. Upeaa tekstiä, kuin unta. Suosittelen sitä kaikille, jotka muistavat tai haluavat muistaa mitä lapsuus oli, miksi se loppui ja miten sinne voisi ehkä palata. Miten se elää meissä.

Kirjan päähenkilö oli poika nimeltä Davi. Kuvitteellinen henkilö, mutta kaiketi paljolti mestari BC itse. Davin päivät kuluivat kotosalla, koulussa ja omassa mielikuvituksessa sekä kirjojen parissa. Davi oli näkijä, fiksumpi kuin muut. Lapsena on raskasta jollei ei ole henkisiä ikätovereita.

Eittämättä Carpelan on kerronnan maestro ja suuri taiteilija. Muistan hänen kauniin kuvauksensa lapsuutensa sisäpihalta Helsingin Meritullinkadulta, kuinka se oli kuin "ahdas paratiisi". Vain todella elävästi kokeva ja ajatteleva ihminen voi sanoa mitään noin hienoa!

Ahdas paratiisi..

Jotenkin minäkin muistan lapsuuteni pihamaan Pohjanmaan maalla juuri tuonkaltaisena paratiisina. Ei ehkä niinkään ahtaana - vaan pikemminkin lapsensilmin katsottuna hyvinkin laajana - mutta yhtä kaikki paratiisina.

Toinen huiman Carpelanin tavanomainen tematiikka on; missä ovat menneisyyden ihmiset nyt? He ovat hävinneet kuin varjot lattialta. Tulen monesti surulliseksi ajatellessani elämän rajallisuutta. Ajatus omasta kuolemasta on suorastaan sietämätön. Miksi kaiken pitää loppua?..


Ei tämän enempää tällä erää. Väsyneen miehen terveiset.

Nevermore by ~wchild on deviantART

seagull by ~wchild on deviantART

Kävin eilen kirjastossa. Tein varauksen Bo Carpelanin uusimmasta kirjasta 'Lapsuus'. Sitä kehuttiin jossain aikakauslehdessä. Saapa nähdä.

Lainasin samalla Tuomas Anhavan runokokoelman. Mieleeni on painunut parhaiten eräs erikoinen teksti;

"Jokainen joka uskoo mitä näkee
on mystikko.
Pimeässä liiku hitaasti."

Hienoa.

En ole kirjoittanut tähän blogiin vähään aikaan. Mitäpä sillä tietysti on väliäkään; eikai tätä kukaan edes lue.

Olen ollut ja olen edelleen niin kovin väsynyt etten jaksa enää iltasella kirjallisia tuotoksia väsätä. Päivät vievät kaikki mehut. Valokuvausharrastus on ainoa henkireikäni.

Eikä tämän pitempiä löpinöitä nytkään. Hyvää yötä.

Tilasin netistä 'Villi Pohjola' TV-sarjan DVD-boxin; 28 levyä ja 110 jaksoa. Olen aina ollut kyseisen sarjan fani. Siinäpä sitä riittää katsomista ellei muuta tekemistä ole.

En ole jaksanut kirjoittaa tänne mitään vähään aikaan, enkä jaksa juuri nytkään.

..ehkäpä viikonloppuna.

"Street Spirit (fade out)"

Rows of houses, all bearing down on me
I can feel their blue hands touching me
All these things in all positions
All these things will one day take control
And fade out again, and fade out

This machine will, will not communicate
These thoughts and the strain I am under
Be a world child, form a circle
Before we all, go under
And fade out again, and fade out again

Cracked eggs, dead birds
Scream as they fight for life
I can feel death, can see its beady eyes
All these things into fruition
All these things we'll one day swallow whole
And fade out again, and fade out again

Immerse your soul in love
Immerse your soul in love

-Radiohead

Hohhoijakkaa. Viikko on puolessavälissä. Perjantaina lähden töiden jälkeen kotiseudulle 'piristävää' viikonloppua viettämään. Joo, kamerareppu on edelleen aulassa lähtövalmiina. Joo, olen miettinyt mitä kuvaan. Joo, joo, joo..

Lisäsin tuohon 'sidepanel':iin äänestyksen. Aiheena on 'Kannattaako minun jatkaa tämän blogin ylläpitoa?'. Joskus tuntuu, että tämä ei enää anna minulle mitään. Jos tietäisin, että maailmalla on lukijoitani, saisin siitä voimia. Jos 'puhun seinille', voin tehdä sen yhtä hyvin ilman tätä eetteriä.

Tjaah, ehkä olen vain väsynyt moisia miettiessäni. Ja väsynythän minä kyllä olen. Sekä henkisesti että fyysisesti. Tai no ainakin henkisesti.

Tämä tästä tällä erää. Nauttikaa elämästä.

Suurimmaksi osaksi kävijät lienevät Googlesta jollain haulla tulleita. SiteMeter'in mukaan esimerkiksi 'koivutaru' on tyypillinen hakusana, jolla moni on törmännyt tähän blogiini. Saattaahan tätä tietysti joku seurata vakituisestikin, mutta heitä ei varmaan ole montaa, sillä ei näissä jutuissa ole mitään mielenkiintoista...

Kotiseutuviikonloppuni siirtyi yllättäen viikolla eteenpäin. No, eipä se haittaa. Pysyn viikonlopun kotona ja lataan akkuja. Toivottavasti sää suosii suloista joutenoloa..

Selasin nettiä ja huomasin, että ihmisten hylkäämien paikkojen bongaamiselle on nimikin, nimittäin urban exploration eli lyhyemmin urbex tai UE.

Periaatteessa olen aina ollut jollain tapaa kiinnostunut hylätyistä paikoista niiden historian ja niissä koettavan menneen ajan kouriintuntuvuuden takia, mutta vasta nykyisin (paljolti kai valokuvausharrastukseni uuden tulemisen myötä) olen suorastaan etsinyt autioituneita paikkoja ympäristöstäni.

Eräs parhaiten mieleeni piirtynyt, hylätyssä paikassa otettu kuva on tämä. Se on minusta upea kaikessa karuudessaan.

Olin koko päivän eräässä tilaisuudessa, jossa neljä 'kallonkutistajaa' haastatteli ja testasi minua! Periaatteessa ihan kivaa vaihtelua, mutta omalla laillaan rasittavaa. Ylihuomenna kuulen diagnoosin eli loppuarvion ja sen jälkeen kai paperini taltioidaan yrityksemme henkilöstöhallinnon arkistoihin mahdollisia tulevia tarpeita varten.

Eilen illalla työpöydän lamppu sanoi työsopimuksen irti. Sähkövika. Vikaa hakiessani huomasin koko muuntajan muovikuoren olevan murenemispisteessä ja siten suorastaan vaarallinen. Heitin mokoman rakkineen oitis roskapönttöön. Tänään töistä lähtiessäni hain Ikeasta uuden pöytälampun, jonka ulkomuoto miellytti minua suuresti. Toki tuo 'Forså' (kuva alla) on vain korvike sille valaisimelle, jonka todella haluaisin; se on nimittäin Artemiden Tolomeo.

Aina silloin tällöin tulee vastaan musiikkialbumi, jota kuuntelen päivittäin moneen kertaan (tiedän - kyllästymiseen asti, huoh!..). Tällä hetkellä se on Vuokko Hovatta - Lempieläimiä. Loistava soundi ja sanat. Suosikkini albumilla ovat 'Mustaa jäätä' , 'Juhlat' ja 'Sairas veri'. Kaikki albumin kappaleet ovat hyviä, mutta nuo edellä luetellut omaa luokkaansa. Etenkin 'Sairas veri' on äänimaailmaltaan jotenkin taianomainen ja upea.

Lunta ei ole tänään satanut, ihme ja kumma!

P.S. Ilta-Sanomissa oli jotain juttua ensi kesän Madonnan Jätkäsaaren keikan lipunmyynnin fiaskosta ja siitä, kuinka "kansa oli raivoissaan". Minä kuitenkin menen katsomaan 'popin jumalatarta'! ;-)

Kävin töistä tullessani marketissa ja huomasin ale-laarissa tietokonepelejä. Koska uudessa läppärissäni myös pelit pyörähtänevät näpsäkästi, päätin ostaa itselleni pelin iltapuhteeksi. Ostin fps-räiskinnän "Call of Duty 2" kympillä. Pelasin juuri äskettäin ensimmäisen tason läpi Neuvostoliiton sotilaana puolustaen Moskovaa inhoilta natseilta.

Natseista tuli mieleeni, että olohuoneen pöydällä odottaa kirja lukemisen aloittamista; nimittäin Michael Burleigh'n "Kolmas valtakunta". Siinä on sivuja noin 850, joten sen kahlaaminen kestää varmaankin koko kevään.

Toissapäivänä ja eilen on tullut lunta varmaan parikymmentä senttiä ja olen joutunut huhkimaan lumikolan kanssa moneen otteeseen. Varsinkin eilinen urakka imaisi minusta parhaimmat mehut.

Nyt kuitenkin laitan saunan päälle ja sen lämmetessä lataan pari makro-otosta deviantart.com:iin.

A vot, nyt myös wlan toimii tässä läppärissä ja vaikken kirjoitakaan tätä piuhojen orjuudesta vapautettuna sohvalla maaten, olen kuitenkin tyytyväinen laitteiden toimintaan. Itse asiassa tälläkin hetkellä läppäri on wlan-verkossa eikä verkkopiuha ole koneessa kiinni. Kätevää.

Tästä olen unelmoinut viime kesästä saakka, kun istuin ulkona patiolla aurinkovarjon alla ja mietin, että olis kiva vaikkapa kirjoittaa blogia kahvikupin äärellä ulkosalla kauniina päivänä. Ensi kesänä voin sen tehdä...

Eipä muuta tällä erää.