Olen palannut Lofooteilta. Maisemat olivat todella upeat ja kuvasato sen mukainen. Söin eräässä ravintolassa valasta. Kylmäsavustettu valaanliha oli lähes mustaa ja todella maukasta!

Nopeusrajoitukset Norjan teillä ovat suhteellisen matalat ja eräältä huoltoasemalta liikkeelle lähtiessäni ajelin 50 km/h alueella poliisin tutkaan 61 km/h ja sain siitä hyvästä 2900 NOK sakot. No, ne maisemat olivat kyllä hyvinkin sen arvoiset :-)

D80 kamerani meni tänään yllättäen kaupaksi. Se ehti tulla minulle tutuksi. Tunsin sen jokaisen toiminnon ja namikan kuin omat taskuni ja se ehti käydä kanssani monessa paikassa.

Huomenna on vielä työpäivä ja sen jälkeen jään kolmeksi viikoksi kesälomalle. En ole muistaakseni koskaan aiemmin ollut kesälomalla elokuussa, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Aikeissa on ainakin käydä pohjois-Norjassa sekä itärajan tuntumassa satumaisilla kalavesillä. Eniten aion keskittyä suloiseen joutenoloon nyt, kun siihen on kerrankin mahdollisuus. Työpaikallani on ollut tänä vuonna lomautuksia tyyliin viikko tai kaksi, mutta ne eivät ole koskeneet minua. Olisin erittäin mielelläni ollut itsekin pari viikkoa lomautettuna vaikka ilman palkkaa - puhumattakaan ansiosidonnaisella päivärahalla - mutta tasan eivät mene onnenlahjat! Heh.. Joskus ihmetyttää joitain juttuja kuunnellessa, jos ihmisen talous on niin tiukka, että esim. yksi saamatta jäänyt tilipussi ns. kaataa maailman. Uskomatonta leväperäisyyttä omassa taloudenpidossa. No se siitä, mitäpä se minulle kuuluu. Jokainen hoitakoon omat asiansa.

Huomenna siis vielä kerran töihin ja sitten; oh, sweet emptiness of days.

Perkeleellisen työnteon vastapainona oleva kunnon lepotauko ja loma on parhaimmillaan mielen puhdistuminen ja uudistuminen. Sitä minä lomalta odotan. Olen viimeisen vuoden aikana ollut monesti ahtaalla ja nyt aion ladata akkuja sataprosenttisesti. Periaatteessa huominen työpäiväkin on jo yhtä juhlaa alkavasta kesälomasta johtuen.

Hyvää kesän jatkoa rakkaat lukijani. Ikäänkuin teitä olisi. Mitään kommenttia tms ei kirjoituksiini koskaan tule, joten oletan ettei tätä lue kukaan. No, eipä se minua haittaa. Jos puhuisin seinille minua pidettäisiin omituisena, mutta kirjoittaessani blogia olen suorastaan trendikäs.


P.S. Vaikka blogini otsikko on "Elämää ja kirpparilöytöjä", en ole kirpparilöydöistä viime aikoina paljon kertonut. Syynä on se, ettei niitä ole yksinkertaisesti ollut. Muutenkin olen nykyään enemmän kiinnostunut valokuvauksesta ja kaikesta muusta kuin kirppareiden tonkimisesta. Aika aikaansa kutakin sanoi akka, kun kissalla pöytää pyyhki.

Tässäpä vielä loistava väännös 'Perikato' elokuvasta! Adolf-setä hermostuu, kun Michael Jackson on kuollut eikä pääsekään hänen synttärijuhliinsa:

Vielä ensi viikko töitä ja sitten alkaa kesäloma. Muistaakseni en ole koskaan aiemmin ollut kesälomalla elokuussa, mutta tämän poikkeuksellisen 'taantuman' takia jopa kesälomat menivät näin lörinäksi. No, täytyy toivoa, että vielä elokuussakin on kauniita ilmoja ja lämpimiä päiviä tai muuten minä en tykkää.

Sain luettua B. Carpelanin uusimman läpi. Upeaa tekstiä, kuin unta. Suosittelen sitä kaikille, jotka muistavat tai haluavat muistaa mitä lapsuus oli, miksi se loppui ja miten sinne voisi ehkä palata. Miten se elää meissä.

Kirjan päähenkilö oli poika nimeltä Davi. Kuvitteellinen henkilö, mutta kaiketi paljolti mestari BC itse. Davin päivät kuluivat kotosalla, koulussa ja omassa mielikuvituksessa sekä kirjojen parissa. Davi oli näkijä, fiksumpi kuin muut. Lapsena on raskasta jollei ei ole henkisiä ikätovereita.

Eittämättä Carpelan on kerronnan maestro ja suuri taiteilija. Muistan hänen kauniin kuvauksensa lapsuutensa sisäpihalta Helsingin Meritullinkadulta, kuinka se oli kuin "ahdas paratiisi". Vain todella elävästi kokeva ja ajatteleva ihminen voi sanoa mitään noin hienoa!

Ahdas paratiisi..

Jotenkin minäkin muistan lapsuuteni pihamaan Pohjanmaan maalla juuri tuonkaltaisena paratiisina. Ei ehkä niinkään ahtaana - vaan pikemminkin lapsensilmin katsottuna hyvinkin laajana - mutta yhtä kaikki paratiisina.

Toinen huiman Carpelanin tavanomainen tematiikka on; missä ovat menneisyyden ihmiset nyt? He ovat hävinneet kuin varjot lattialta. Tulen monesti surulliseksi ajatellessani elämän rajallisuutta. Ajatus omasta kuolemasta on suorastaan sietämätön. Miksi kaiken pitää loppua?..


Ei tämän enempää tällä erää. Väsyneen miehen terveiset.

Nevermore by ~wchild on deviantART

Käydessäni lauantaina Ruotsissa törmäsin sattumalta Nikonin D300 esittelykappaleeseen eräässä myymälässä. Demolaitteen alennus oli niin huikaiseva, että hankin kyseisen kameran samalla reissulla! Periaatteessa voisin myydä entisen D80 kamerani, mutta enpä tiedä.. Käytettyjen hinnat ovat niin alhaiset ettei sitä ehkä ole järkevää myydä. Niin rahantarpeessa en ole. Ainoa puute uudessa kamerassa oli se, että käyttöohjekirja oli ruotsinkielinen, mutta suomenkielinen laitos on jo tulossa joten no problemo..

Jos joku tämän lukija on kiinnostunut ostamaan D80 kameran MB-D80 pystykahvan kera, niin kommenttina voi esittää tarjouksia. :-)

Luin tuossa äsken vanhoja blogitekstejäni ja täytyy sanoa, että viime aikoina olen ollut sekä vähäsanainen että laiska kirjoittaja. Kaiketi työ on vienyt parhaan energiani ja se vähä mitä on jäänyt jäljelle on kulunut ulkosalla eri asioiden parissa touhuten. On kaiketi normaalia, että tässä maassa tulee talvisaikaan tehtyä enemmän kirjallisia harrasteita.

Kirjallisista harrasteista puheenollen; kirjastosta ilmoitettiin varaamani Bo Carpelanin uusimman kirjan olevan saatavilla. Käyn lainaamassa sen huomenna töistä päästyäni. Sitä lukiessa kuluvatkin sitten loppuviikon illat.

seagull by ~wchild on deviantART

Kävin eilen kirjastossa. Tein varauksen Bo Carpelanin uusimmasta kirjasta 'Lapsuus'. Sitä kehuttiin jossain aikakauslehdessä. Saapa nähdä.

Lainasin samalla Tuomas Anhavan runokokoelman. Mieleeni on painunut parhaiten eräs erikoinen teksti;

"Jokainen joka uskoo mitä näkee
on mystikko.
Pimeässä liiku hitaasti."

Hienoa.

Kesäkuu alkaa olla jo lopuillaan, mutta minusta ei vieläkään tunnu kesältä. Jotenkin en vain ole päässyt siihen kiinni, enkä tiedä miksi ja se harmittaa minua. Kesälomani on sattuneista syistä tänä vuonna vasta elokuussa ja olen alkanut epäilemään, että se on ainakin yksi syy tähän etten vielä koe kesän olevan. Tuntuu, että vasta oli toukokuu ja tämä kesäkuu on mennyt (osin koleiden säiden takia) kuin jonkinlaisena toukokuun jatkona aina juhannukseen asti. Nyt juhannuskin on mennyt ja tuntuu, että kesä menee huomaamattani enkä ehdi nauttia siitä. Koen tuota katumusta ja menneen kaipuuta usein. Valokuvien avulla voin muistoissani palata menneeseen.


White Wagtail by ~wchild on deviantART

Olen palannut Kreikasta. Itse asiassa olen jo toista viikkoa töissäkin sen reissun jälkeen eli back to basics totta tosiaan. Olen vakavasti harkinnut tämän blogin sulkemista, sillä minulla on tunne ettei tätä lue kukaan eikä ketään kiinnosta mitä minä tänne kirjoitan. Ja miksi kiinnostaisikaan?!

No, ehkäpä minä kuitenkin kaikkien teidän tuhansien olemattomien lukijoitteni kiusallakin jatkan satunnaista kirjoittelua tänne. Hah.

Tarkemmin sanottuna matkakohteeni oli saari nimeltään Kos. Asuin hotellissa pääkadun varrella ja ensimmäinen asia, jonka panin merkille heti perille saavuttuani, oli turistien vähyys. Olen käynyt tuossa paikassa aiemminkin, mutten koskaan ole nähnyt noin autioita katuja!

Suurin huvitukseni oli seurata hotellihuoneeni parvekkeelta käsin päivästä toiseen vastapäisen pienen vaatimattoman ravintolan eloonjäämiskamppailua; asiakkaita he eivät näkyneet saavan ei sitten millään - jotain yksittäistä oluen tilaajaa lukuunottamatta. Varsinaisia ruokailevia asiakkaita näin koko viikon aikana tuossa puljussa varmaan yhden käden sormilla lueteltavan määrän. Liekö "Global financial crisis" puraissut Kreikan turismia vai mikä lie syy, mutta hiljaista oli. Ikuistin eräänä päivänä ravintolanpitäjän asiakkaita odottavan olemuksen, kun hän seisoi ravitsemusliikkeensä edessä jalkakäytävällä ja katseli molempiin suuntiin josko edes joku tulisi.

Eipä kateeksi käy. Mutkien kautta kuulin myös paljonko heidän liikehuoneistonsa vuokra on. Sen tiedon jälkeen totesin heidän tilanteensa olevan täysin toivoton.

waiting for the first customer by ~wchild on deviantART

Perjantaina matkustan viikoksi Kreikkaan. Mukavaa vaihtelua ainaiseen työhön.

En ole kirjoittanut tähän blogiin vähään aikaan. Mitäpä sillä tietysti on väliäkään; eikai tätä kukaan edes lue.

Olen ollut ja olen edelleen niin kovin väsynyt etten jaksa enää iltasella kirjallisia tuotoksia väsätä. Päivät vievät kaikki mehut. Valokuvausharrastus on ainoa henkireikäni.

Eikä tämän pitempiä löpinöitä nytkään. Hyvää yötä.

Puhelin soi yllättäen tullessani kaupasta. Ilmeni, että olisin voinut saada lahjaksi 40 eur arvoisen sisustuskirjan, jos olisin tilannut Glorian Kodin. Myyjä meni hieman hämilleen huomauttaessani, että tilaajalahjana on ollut joskus jopa Tivoli Audio pöytäradio ja nyt siis vain jokin kirja, jonka kaltaisia on ennestään jo sohvapöydän alla monta. Ei siis tullut kauppoja.

Kävin äsken meren rannassa ottamassa muutamia kuvia auringonlaskusta. Se ei ollut tänä iltana erityisen kaunis, mutta sainpahan raitista ilmaa. Toisaalta maailma on aina kaunis - säästä riippumatta.

Laajensin linssivalikoimaani hankkimalla Nikon AF-S DX 12-24mm f4 objektiivin Rajalasta. Jo muutaman testikuvan perusteella hankinta vaikuttaa erittäin hyvältä!

Kirpputoreilta en ole löytänyt piiiitkään aikaan mitään järkevää. Luulisi ihmisten tämän taantuman kourissa realisoivan omaisuuttaan, mutta ei siltä vaikuta. Suurimmaksi osaksi kirpparit ovat täynnä sietämätöntä halpahintaista roskaa.

Mutta se siitä. Aurinko paistaa upeasti ja taidankin keittää kahvit ja nauttia ne ensimmäistä kertaa tänä keväänä takapihan patiolla.

Tilasin netistä 'Villi Pohjola' TV-sarjan DVD-boxin; 28 levyä ja 110 jaksoa. Olen aina ollut kyseisen sarjan fani. Siinäpä sitä riittää katsomista ellei muuta tekemistä ole.

En ole jaksanut kirjoittaa tänne mitään vähään aikaan, enkä jaksa juuri nytkään.

..ehkäpä viikonloppuna.

Olen tänään tehnyt lumityöt kaksi kertaa. Edelleen sataa. Alan pikkuhiljaa kyllästyä tähän talveen. Tämä on tuttu tunne näin kevättalvella. No, kuukauden kuluttua on tilanne jo toinen. Nyt on vain jaksettava vielä tämä viimeinen talvikuukausi.

"Street Spirit (fade out)"

Rows of houses, all bearing down on me
I can feel their blue hands touching me
All these things in all positions
All these things will one day take control
And fade out again, and fade out

This machine will, will not communicate
These thoughts and the strain I am under
Be a world child, form a circle
Before we all, go under
And fade out again, and fade out again

Cracked eggs, dead birds
Scream as they fight for life
I can feel death, can see its beady eyes
All these things into fruition
All these things we'll one day swallow whole
And fade out again, and fade out again

Immerse your soul in love
Immerse your soul in love

-Radiohead

Hohhoijakkaa. Viikko on puolessavälissä. Perjantaina lähden töiden jälkeen kotiseudulle 'piristävää' viikonloppua viettämään. Joo, kamerareppu on edelleen aulassa lähtövalmiina. Joo, olen miettinyt mitä kuvaan. Joo, joo, joo..

Lisäsin tuohon 'sidepanel':iin äänestyksen. Aiheena on 'Kannattaako minun jatkaa tämän blogin ylläpitoa?'. Joskus tuntuu, että tämä ei enää anna minulle mitään. Jos tietäisin, että maailmalla on lukijoitani, saisin siitä voimia. Jos 'puhun seinille', voin tehdä sen yhtä hyvin ilman tätä eetteriä.

Tjaah, ehkä olen vain väsynyt moisia miettiessäni. Ja väsynythän minä kyllä olen. Sekä henkisesti että fyysisesti. Tai no ainakin henkisesti.

Tämä tästä tällä erää. Nauttikaa elämästä.

Suurimmaksi osaksi kävijät lienevät Googlesta jollain haulla tulleita. SiteMeter'in mukaan esimerkiksi 'koivutaru' on tyypillinen hakusana, jolla moni on törmännyt tähän blogiini. Saattaahan tätä tietysti joku seurata vakituisestikin, mutta heitä ei varmaan ole montaa, sillä ei näissä jutuissa ole mitään mielenkiintoista...

Kotiseutuviikonloppuni siirtyi yllättäen viikolla eteenpäin. No, eipä se haittaa. Pysyn viikonlopun kotona ja lataan akkuja. Toivottavasti sää suosii suloista joutenoloa..

Huomenna lähden töiden jälkeen viikonloppumatkalle synnyinseudulleni. Ehdoton vierailukohde tulee olemaan jälleen autiotalo nimeltään Ojala, josta olen kirjoittanut aiemmin ja vieläkin aiemmin. Nyt palaan sinne täydentämään aiempaa kuvallista saalistani. Tällä kerralla tiedän ja etenkin muistan, mikä minua siellä odottaa. Edellinen käyntini siellä välipäivinä oli ensimmäinen pitkään aikaan ja minä 'otin vain kuvia' ilman suurempaa harkintaa. Nyt vasta tiedän millaisia kuvia todella haluan sieltä - ajatus on selkiintynyt katseltuani allakin näkyvää kuvaa, joka on tuon edellisen reissun helmi.

Kuvauskalustoni on repussa valmiina lähtöön. Kuvaan nykyisin seuraavalla kalustolla;

Nikon D80 + MB-D80 akkukahva,
Nikon SB-900 salama,
Nikon MC-DC1 lankalaukaisin,
Nikkor AF-S VR 18-200 f3,5-5,6 IF-ED,
Nikkor AF-S VR 70-300mm f4,5-5,6G IF-ED ja
Micro Nikkor AF-S 60mm f2,8G ED,
jotka kulkevat Lowepro Flipside 400 AW repussa.

Filmipuolella löytyy vielä muinaismuistoina;
Nikon F4S,
Nikon FM,
Nikon Series E 28mm f2,8,
Nikon Series E 50mm f1,8 ja
Nikon Series E 100mm f2,8,
jotka lepäävät Lowepro Nova 5 AW laukussa.

Selasin nettiä ja huomasin, että ihmisten hylkäämien paikkojen bongaamiselle on nimikin, nimittäin urban exploration eli lyhyemmin urbex tai UE.

Periaatteessa olen aina ollut jollain tapaa kiinnostunut hylätyistä paikoista niiden historian ja niissä koettavan menneen ajan kouriintuntuvuuden takia, mutta vasta nykyisin (paljolti kai valokuvausharrastukseni uuden tulemisen myötä) olen suorastaan etsinyt autioituneita paikkoja ympäristöstäni.

Eräs parhaiten mieleeni piirtynyt, hylätyssä paikassa otettu kuva on tämä. Se on minusta upea kaikessa karuudessaan.

Löysin tänään sattumalta kuvauksellisen hylätyn rakennuksen. Oletan sen olevan entinen sahatavaran varasto tai vastaava. Rakennuksen toinen reuna oli yhtä lastauslaituria, joten jonkin sortin tavaran tuonti- ja vientipaikka se lienee ollut. Puurakennus kielii suunnilleen 1900-luvun puolivälistä, ehkä jopa alkupuolestakin..

Olin koko päivän eräässä tilaisuudessa, jossa neljä 'kallonkutistajaa' haastatteli ja testasi minua! Periaatteessa ihan kivaa vaihtelua, mutta omalla laillaan rasittavaa. Ylihuomenna kuulen diagnoosin eli loppuarvion ja sen jälkeen kai paperini taltioidaan yrityksemme henkilöstöhallinnon arkistoihin mahdollisia tulevia tarpeita varten.

Eilen illalla työpöydän lamppu sanoi työsopimuksen irti. Sähkövika. Vikaa hakiessani huomasin koko muuntajan muovikuoren olevan murenemispisteessä ja siten suorastaan vaarallinen. Heitin mokoman rakkineen oitis roskapönttöön. Tänään töistä lähtiessäni hain Ikeasta uuden pöytälampun, jonka ulkomuoto miellytti minua suuresti. Toki tuo 'Forså' (kuva alla) on vain korvike sille valaisimelle, jonka todella haluaisin; se on nimittäin Artemiden Tolomeo.

Aina silloin tällöin tulee vastaan musiikkialbumi, jota kuuntelen päivittäin moneen kertaan (tiedän - kyllästymiseen asti, huoh!..). Tällä hetkellä se on Vuokko Hovatta - Lempieläimiä. Loistava soundi ja sanat. Suosikkini albumilla ovat 'Mustaa jäätä' , 'Juhlat' ja 'Sairas veri'. Kaikki albumin kappaleet ovat hyviä, mutta nuo edellä luetellut omaa luokkaansa. Etenkin 'Sairas veri' on äänimaailmaltaan jotenkin taianomainen ja upea.

Lunta ei ole tänään satanut, ihme ja kumma!

P.S. Ilta-Sanomissa oli jotain juttua ensi kesän Madonnan Jätkäsaaren keikan lipunmyynnin fiaskosta ja siitä, kuinka "kansa oli raivoissaan". Minä kuitenkin menen katsomaan 'popin jumalatarta'! ;-)

Viikonloppu oli ja meni. Koska kävin lauantaina töissä, se meni normaalia nopeammin ohi, mikä on suuri harmi. Viikonlopussa parasta on perjantai-iltapäivä, kun pääsee töistä ja toisaalta lauantai, joka on kokonaan vapaata. Sunnuntaina minulla on aina jo sellainen hieman apeampi olotila, johtuen seuraavana päivänä alkavasta työrupeamasta, johon kai alitajuinen orientoituminen alkaa jo tuolloin sunnuntaina ja siitä taas seuraa tietty apeus.

Lunta on satanut nyt viisi päivää putkeen. Joka päivä ainakin vähän, torstaina ja tänään reilummasti. Lumitöistä voi todellakin saada kyllikseen! Huh..

Sanottaisiinko nyt vaikka niin, että olen lumitöissä uupunut niin suunnattomasti, etten jaksa tähän nyt kirjoittaa tämän enempää ;-)

Kävin töistä tullessani marketissa ja huomasin ale-laarissa tietokonepelejä. Koska uudessa läppärissäni myös pelit pyörähtänevät näpsäkästi, päätin ostaa itselleni pelin iltapuhteeksi. Ostin fps-räiskinnän "Call of Duty 2" kympillä. Pelasin juuri äskettäin ensimmäisen tason läpi Neuvostoliiton sotilaana puolustaen Moskovaa inhoilta natseilta.

Natseista tuli mieleeni, että olohuoneen pöydällä odottaa kirja lukemisen aloittamista; nimittäin Michael Burleigh'n "Kolmas valtakunta". Siinä on sivuja noin 850, joten sen kahlaaminen kestää varmaankin koko kevään.

Toissapäivänä ja eilen on tullut lunta varmaan parikymmentä senttiä ja olen joutunut huhkimaan lumikolan kanssa moneen otteeseen. Varsinkin eilinen urakka imaisi minusta parhaimmat mehut.

Nyt kuitenkin laitan saunan päälle ja sen lämmetessä lataan pari makro-otosta deviantart.com:iin.

WLAN toimii edelleen moitteettomasti ja kykenen kirjoittamaan tätä sohvalla istuen. Mitenkähän olen tähän asti pärjännyt ilman langatonta nettiä?! ;-)

Viikonloppuna kävin kahteen otteeseen eräässä lähistöllä sijaitsevassa hylätyssä rakennuksessa, jonka löysin aivan sattumalta. Otin paljon kuvia, joista julkaisin muutamia. Nyt pitäisi kuitenkin jo keksiä joku uusi 'saitti', josta saisi taas uudet kiksit...

Viikonloppuun on vielä pari päivää aikaa, mutten taida siihen mennessä uutta kuvauskohdetta löytää. Hyvät paikat ovat harvassa. Taidan myös käydä ainakin lauantaina töissä, joten valoisaa aikaa kuvaamiselle on hyvin rajoitetusti - valitettavasti.

A vot, nyt myös wlan toimii tässä läppärissä ja vaikken kirjoitakaan tätä piuhojen orjuudesta vapautettuna sohvalla maaten, olen kuitenkin tyytyväinen laitteiden toimintaan. Itse asiassa tälläkin hetkellä läppäri on wlan-verkossa eikä verkkopiuha ole koneessa kiinni. Kätevää.

Tästä olen unelmoinut viime kesästä saakka, kun istuin ulkona patiolla aurinkovarjon alla ja mietin, että olis kiva vaikkapa kirjoittaa blogia kahvikupin äärellä ulkosalla kauniina päivänä. Ensi kesänä voin sen tehdä...

Eipä muuta tällä erää.

Otsikon teksti on tietoisesti murretta tai mitä lieneekään. Joka tapauksessa ostin viime lauantaina uuden läppärin ja juuri äsken sain tämän vihdoin myös kiinni nettiin. WLAN-modeemin saan tähän ensi viikonloppuna ja sen jälkeen pääsen vaikkapa sohvalla maaten blogin kirjoitukseen...

Entinen pöytämallin koneeni oli hankittu joskus 2000-luvun alussa ja se oli nykyisiin tarpeisiini aivan liian tehoton ja hidas. Esimerkiksi kuvankäsittely sillä oli yhtä tuskaa ja enimmäkseen tiimalasin tuijottamista. Halusin kannettavan nimenomaan sen kannettavuuden, hiljaisuuden ja pienuuden takia. Entinen kone täytti pöydänalustan ja sen tuuletin tohisi niin, että sen kuuli viereisessä huoneessakin!

Toistaiseksi olen ollut tähän uuteen koneeseen erittäin tyytyväinen. Muutos XP:stä Vistaan oli pienempi kuin kuvittelin. Ohjelmien, digikuvien ja musiikin siirtäminen vanhasta koneesta tähän uuteen oli oma operaationsa, mutta nyt se on takanapäin.

Viime yönä ja tänään päivällä sateli sen verran lunta, että sain tehdä pitkästä aikaa lumityöt. Edellisestä kerrasta onkin kauan aikaa. Se taisi olla joskus kauan ennen joulua.

Ojalasta ottamani kuva on ollut yllättävän suosittu maailmalla. Parhaita ja mieltäni lämmittävimpiä kommentteja ovat olleet; "WTF? This is so cool!" ja "Great location and amazing capture of it!".

Seuraavan kerran synnyinseudullani käydessäni käyn uudestaan tuossa talossa ja otan lisää kuvia - tällä kertaa myös lähikuvia sisällä olevista esineistä ja katosta roikkuvista maalin riekaleista, jotka myös ovat herättäneet alla olevan kuvan katsojissa ihastusta.

Rähjäinen autiotalo. Yksinäisyydessään ja rähjäisyydessään kaunis sisätila. Täytynee jälleen lausua; "Ai, että sitä voi ihminen nauttia pienistä asioista!".

Jälleen voisi siteerata Miljoonasadetta; "perjantai taas parkkiin keinahtaa.." eli huomenna koittaa taasen viikonloppu. Mikäpä sen mukavampaa. Aion levätä henkisesti ja fyysisesti. Tjaah.. 'fyysisesti' - ikäänkuin viikolla olisin fyysisesti kovilla! Henkinen kestävyys on usein koetuksella (eikä oikeastaan sekään sillä olen kova kuin pii), mutta fyysisessä kestävyydessä suurimpia koetinkiviä ovat kännykän kannattelu korvalla ja käveleminen. No jaa. Aika aikaansa kutakin sanoi pässi kun päätä leikattiin..

Sain muuten myytyä 18-70mm Nikkorin. Nyt kalustoni on minulle riittävä ja mieluinen. Toki 'riittävä' on suhteellinen käsite, muuttuen varallisuuden ja kiinnostuksen mukaan. Jos ja kun esimerkiksi pörssi piristyy tästä höpöhöpö-kriisistä, voisi seuraava haaveeni valokuvauspuolella olla Nikkor 300/2.8 -lasi. No, aika näyttää... :-)

Viikonloppu alkaa olla takanapäin. Harmi. En ole tehnyt koko viikonlopun aikana oikeastaan mitään erityistä. Aah.. suloinen joutenolo!

Perjantaina töistä tullessani kävin Citymarketissa ja huomasin sattumalta DVD-hyllyssä BBC:n dokumentin 'Auschwitz ja lopullinen ratkaisu' ja ostin sen. Katsoin samaa dokumenttia jo ennen joulua Prismassa, mutta siellä se maksoi n. 27 eur. CM:ssä sama dokkari maksoi nyt 9,95 eur. Kyseinen dokumentti on dvd:nä tuplalevy, joista ensimmäisen katsoin perjantai-iltana ja toisen lauantaina päivällä. Laadukas dokumentti. Ja järkyttävä paikka ja aikakausi se 40-luvun alkupuoli Auschwitzissa. Pitäisi joskus käydä siellä!...

Lauantaina otin myös lähimetsässä muutamia (tai toki otin niitä kymmeniä, joista julkaisukelpoisia oli vain pari) kuvia auringon laskiessa. Julkaisin muutaman DeviantART-sivuillani.

Lauantaina otin myös pihakuusesta jouluvalot pois, kun sää oli niin miellyttävän lauha ja sateeton. Illalla saunoin ja katsoin 'Hänen Majesteettinsa salaisessa palveluksessa' -Bondin, jonka ostin joulun aikaan DVD:nä.

Tänään en olekaan sitten tehnyt oikeastaan mitään. Kirpputoreilla ei tullut käytyä, vaikka aikaa olisi ollut. Sitä ei aina vaan jaksa. Lumitöitä ei tarvinnut tehdä koko viikonlopun aikana, vaikka luulin jonkinasteisen lumisateen saapuvan eilen. Ei tullut.

Huomenna taas töihin. The same old, same old...

Olen innostunut autioituneista taloista. Mitä tarinoita ne kertovatkaan meille? Mikä on niiden historia ja missä niiden asukkaat ovat nyt?..

Joululomalla kävin kameran kanssa eräässä 'Ojala' nimisessä talossa, joka on ollut tyhjillään jo pian kolmisenkymmentä vuotta. Tupa oli siellä edelleenkin samalla paikalla, kuin silloin ennen. Se on ollut siinä yksin ikkunat rikki kaikkina niinä kylminä pakkasöinä ja sateisina kesäpäivinä, joita tuohon aikaan on mahtunut. Kuu on monta kertaa luonut kalvakkaan valonsa ikkunan läpi lattialle kaikkina niinä kirkkaina talviöinä. Entä jäävätkö sielut kotiin?

Autiotalo on kaunis asia.



Dream of yesterday by ~wchild on deviantART

Tilasin viime vuoden toiseksi viimeisenä päivänä eräästä netti[-kin]kaupasta Nikonin 18-200mm superzoomin VRII kuvanvakaimella ja se saapui jo heti seuraavana päivänä postissa. Hinta oli edullisin, mitä olen missään nähnyt.

Olen ollut siihen erittäin tyytyväinen. Se on korvannut aiemmin käytössäni olleen 18-70mm lasin, joka on nyt tarpeettomana myynnissä.

DeviantART -palvelussa olevat uusimmat kuvani ovat pääasiassa tällä uudella objektiivilla otettuja.

Uusi vuosikin alkoi jo melkein viikko sitten, mutten ole tänne ehtinyt kirjoittaa koko tänä ajanjaksona mitään. Olen ollut enimmäkseen lomalla, mutta huomenna pitäisi taas jaksaa mennä töihin. Lomailuun ja joutenoloon tottuu nopeasti ja työhön paluu tuntuu ankealta.

No, kyllä se taas siitä lähtee sujumaan, kunhan pääsee alkuun. Ei vain mitenkään juuri nyt jaksaisi...

Kirppareilla olen tämän loman aikana käynyt muutamia kertoja, mutta hyviä löytöjä ei ole tullut vastaan. Monet kirpparit ovat välipäivinä kiinni ja muutenkin valikoima on näyttänyt olevan melko vaatimatonta. Ehkäpä alkuvuosi piristää taas kirpparimyyjiäkin ja valikoima paranee. Uskoisin niin.