Onneksi tänä viikonloppuna ei olekaan töitä. En olisi oikein jaksanutkaan, joten nyt on hyvä levätä tämä lauantai ja vielä huominenkin. Nukuin aamulla kymmeneen asti, heräsin ja keitin kahvit. Nautin hiljaisesta talvisesta aamusta. Sen jälkeen laitoin ulkona olevaan kuuseen kolme 80 ledin valosarjaa. Nyt odotan iltahämärää, jolloin aikakello kytkee valot toimintaan.

Päivällä kävin kameran kanssa hieman ulkoilemassa ja otin kuvia lumen alla lepäävistä kasveista. Muutamia otoksia latasin deviantart.com palveluun. Valokuvaus on kiva harrastus. Ei ehkä halvin mahdollinen, mutta mikäpä olisi.

Otsikon sanan kuulin työkaveriltani eilen eräässä yhteydessä. Jostain syystä sana jäi jollain tavalla mieleeni kummittelemaan, vaikka tunsinkin sen entuudestaan. Mietin tunnetumpaa synonyymiä tuolle sanalle ja sellainen voisi olla vaikkapa terhakka.

No se siitä. Rikas kieli on joka tapauksessa hieno asia.

Tänään satoi lunta (toisen kerran tänä talvena) ja nyt sitä tuli viitisen senttiä. Töistä tullessani levähdin ensin hetken aikaa sisällä ja tartuin sitten lumentyöntimeen tehdäkseni sen, mikä tehtävä oli. Lumityöt ulkosalla ovat piristävä ja virkistävä kokemus etenkin näin työpäivän päätteeksi. Mieli piristyy verrattomasti raikkaassa ulkoilmassa yksinkertaista työtä tehdessä eli lunta kulkureiteiltä pois siivotessa. Etenkin lumentyöntimen käytössä on jotain zeniläistä ja lumenpoistovälineistä juuri lumentyönnin on suuri suosikkini, ei niinkään se iänikuinen lumikola. Olen muistaakseni tästä maininnut joskus aiemminkin tässä blogissani.

Töissä on ollut tällä viikolla kiirettä. Olin töissä viime viikonloppuna ja on hyvin mahdollista, että joudun käymään töissä myös ensi viikonloppuna. Tavallaan se väsyttää, mutta toisaalta olen viimeisen parin viikon aikana kokenut suurta tyydytystä saadessani todella tehdä työtä ja kokea olevani hyödyksi. Töissä on nyt menossa erään pitkän projektin loppusuora ja monet hommat tuntuvat kasautuvan päällekkäin. Onneksi minulla on hyviä miehiä tekemässä töitä ja uskon läsnäoloni ja positiivisen asenteeni saavan myös heidät hyvään sykkeeseen. Töissä on paljon epäkohtia, mälsää ja typerää byrokratiaa sekä monen sortin jeesustelua, mutta en anna sen mustata mieltäni. Hurtti huumori hyvien työkaverien - kollegoiden ja alaisten - kanssa on tällä hetkellä parhaita puolia työpäivissäni. Asiat luistavat ja luottomiehet tekevät sen, minkä itse haluaisin tehdä ja hoitaa hyvin, mutten asemani takia voi. Tavallaan voin heidän kauttaan kokea konkreettisen työnteon ilot ja surut. Tällä hetkellä iloja on tuntunut olevan monin verroin murheita enemmän.

Jotteivät kaikki ylitöistä saamani ansiot menisi inflaation pohjattomaan nieluun tai pörssikurssien laskun kurimukseen, päätin ostaa jotain hyödyllistä (tai ainakin itseäni miellyttävää ja kiinnostavaa) eli tilasin netistä rengassalaman. Sen voi kiinnittää objektiivin suodinkierteeseen ja sillä saa makrokuvaukseen uutta potkua. Kyseinen laite maksaa satasen verran ja on uskoakseni verraton apu varsinkin tässä suomenmaassa, jossa talvi ja hämärä aika on pitkä. Kuvasipa ulkona tai sisällä, on valon puute tosiasia kuukausikaupalla - noin niinkuin valokuvausmielessä.

Muuten nautin tästä hämärästä joulunalusajasta suunnattomasti. Tämä on omalla tavallaan vuoden parasta aikaa!

Muistin yks kaks (melkein kuin Marcel Proust) kuinka hyvää olikaan englantilainen Callard & Bowser toffee. Sitä sai ennen muutamista kaupoista, mutta enää en ole nähnyt sitä vuosiin. Netissä asiaa tutkiessani olin ymmärtävinäni, että kyseinen firma olisi lopettanut toffeen valmistuksen vuosituhannen alkupuolella. Harmi!

Kävin tänään kahdella eri kirpparilla ja toisesta löysin T. Wirkkalan "Niva" viskilasin. Se on leveä ja tuntuu kädessä tukevalta. Siitä maistuu hyvältä myös appelsiinimehu. Lisäksi appelsiinimehu näyttää minusta hyvältä tällaisessa paljon pintakuviota sisältävässä ja valoa hyvin taittavassa lasissa.

Kerran aikaisemmin ostin kuusi kappaletta näitä "Niva" ryyppylaseja - yhtä upeita nekin!

Selailin taas "Pikku Jättiläistä" ja silmiini pisti erilaisia lumikiteitä esittävä kuva:


Ilma on ollut selkeästi pakkasella jo jonkin aikaa. Saa nähdä koska seuraavan kerran sataa lunta. Tänä 'talvena' lunta on satanut oikeastaan vain yhden kerran. Samoin lumityöt olen tehnyt kerran - jos nyt lumentyöntimellä pientä tönimistä voi lumitöiksi kutsua!


P.S. Ei olisi tuokaan kuva osannut arvata painamisensa aikaan 40-luvulla olevansa jonain päivänä digitaalisessa muodossa netissä kenen tahansa nähtävänä...

Tähtitaivas on kaunis. Hain takkapuita tallista ja huomasin sen olevan tänä iltana hienosti näkyvissä. Niinpä vein kameran takapihalle ja jätin sen sinne jalustan päähän valottamaan kennoaan "bulb" asennolla. Tein useita eri mittaisia valotuksia koemielessä. Itse asiassa kamera on tätä kirjoittaessanikin ulkona töissä. Jos saan näistä tähtikuvista aikaiseksi yhdenkään siedettävän otoksen, lataan sen deviantart.com -palveluun koko maailman nähtäväksi.

Omega Seamaster kronometrin (se on siis rannekello) koneisto värähtää 28.800 kertaa tunnissa eli kahdeksan kertaa sekunnissa. Toisin sanoen se tarkoittaa sitä, että sekuntiviisari nytkähtää eteenpäin kahdeksan kertaa sekunnissa, mikä silmälle näkyy lähes yhtäjaksoisena liikkeenä. Kameran silmä kuitenkin ehtii sopivalla valotuksella erottaa nuo nykäykset helposti toisistaan:

Nikon D80, Micro Nikkor 60mm, ISO 200, 1,8 s, f25

Käytin tänään lumikolaa autotallin ovensuun puhdistukseen. Siinäpä vasta todellinen talven avaus lumityö-mielessä.

Tilaamani pystykahva MB-D80 saapui tänään. Ensivaikutelma siitä oli erittäin positiivinen; kamerasta saa oikealla kädellä sen avulla paljon tukevamman otteen myös normaalissa vaaka-asennossa. Lisäksi sen (ja toisen akun) tuoma painon lisäys vakauttaa kameraa, sillä painavampi esine pysyy kädessä huomattavasti vakaampana kuin kevyt.

Taidanpa katsoa pari jaksoa "Maailman kahdeksan ihmettä" -sketsisarjasta näin kylmän maanantai-illan huvitukseksi!

Torstaiaamuna reissuun lähtiessäni satoi lunta. Lumisade oli tämän syksyn ensimmäinen ja ajattelin, että se on jollain tavalla ikuistettava; saman tien otin kameran mukaani terassille ja nappasin oheisen kuvan.

Palasin reissusta tänään kolmen aikoihin ja havaitsin, että ilma on ollut niin kylmää koko loppuviikon ja viikonlopunkin ajan, ettei tuo torstaina satanut lumi ollut sulanut pois. Sain siis kotiin tultuani tehdä tänä talvena ensimmäisen kerran lumitöitä! Ihanaa ;-)

Olen parhaillaan viikonlopun vietossa poissa kotoa. Keli on ollut koko päivän sumuinen ja kostea. Kävin päivällä parilla kirpparillakin ja löysin kolme näppärää lasipurkkia irtoteen säilytykseen sekä Lapinlahden Lintujen tupla-DVD:n 'Maailman kahdeksan ihmettä'. Huomenna palaan kotiin.

Äkkäsin eilen eräästä toisesta blogista Googlen käännöstyökalun linkityksen kyseiseen blogiin. Kopioin systeemin heti tähänkin sivustoon. Siis: otsikon alla olevaa lippua klikkaamalla Googlen kääntäjä tekee näistä teksteistä käännöksen englanniksi. Käännös on - kuten odottaa saattaa - paikoin ontuva eikä siellä täällä käyttämiäni epämääräisiä sanoja ja sanontoja toki voi mikään automaattisysteemi kunnolla kääntää. Hauska lisuke joka tapauksessa!

Tänään netissä silmiini pisti silmiinpistävän ;-] edullinen pystykahva Nikon D80 kameraani, eli siis MB-D80. Ottaen huomioon, että olen vuosikaudet kuvannut Nikon F4S-kameralla, jossa pystykahvasta oli minulle jo muodostunut jonkinlainen itsestäänselvyys, oli tämä pikantti lisäys D80:een kuin piste i:n päälle.

Kaiken lisäksi tähän pystykahvaan saa yhtä aikaa käyttöön kaksi akkua ja kahvassa on sen verran 'järkeä', että se käyttää ensin loppuun toisen akun ja siirtyy vasta sen jälkeen käyttämään toista. Kummankin akun varaustilaa voi seurata kameran valikoista. Lisäksi näiden EN-EL3e -akkujen sijasta voi käyttää kuutta tavallista AA-kokoista patteria tai akkua.

Talvisessa kuvauksessa lisäkapasiteetti ei todellakaan ole pahitteeksi: muistan monta patterien hyytymistä mm. revontulia kuvatessani vanhana kunnon filmiaikana.

Filmille kuvaamisen hiipuminen digiajan saapumisen myötä, digipokkarin (oi miksi?!) osto, ja työ-muka-kiireiden lisääntyminen saivat valokuvausharrastukseni jossain määrin hiipumaan useamman vuoden ajaksi. Nyt koen kuitenkin löytäneeni saman innoituksen uudelleen ja tunnen riemua ottaessani kuvan vaikkapa mitättömästä havunneulasesta tai kolikosta. Aiemman blogitekstini lausetta toistaen; Ai että sitä voi ihminen nauttia pienistä asioista!

Koska viikonloppu oli harmaa, sateinen ja hiljainen, ehdin miettiä monia tähdellisiä asioita. Mietin mm. monta kertaa miten saisin täksi jouluksi laitettua takapihalle värikkäät jouluvalot ikäänkuin pieneen kuuseen tai johonkin pensaaseen. Ainoa ongelmahan siinä on se, ettei takapihalla kasva kuusia eikä vielä riittävän kokoisia pensaitakaan. Ehdin jo miettiä väsääväni valoja varten jonkinlaisen etäisesti kuusen muotoisen kehikon ohuista puunoksista nurmikolle, kunnes; Heureka!

Keksin, että voin laittaa olemassaolevaan pajukartioon (jossa on jo kirkkaat led-valot) toiset, värilliset valot ja ottaa sitten joulun aikaan pelkästään töpseliä vaihtamalla nämä värivalot käyttöön. Loppiaisen jälkeen taas töpselin vaihto ja a vot; neutraalit ei-jouluiset kirkkaat ledit saavat palaa vielä kevättalven pimeinä iltoina. Pimeässä kukaan ei näe, että pajukartiossa on kaksi eri valosarjaa, kun niistä vain toiset ovat kulloinkin käytössä.

Tästä ajatuksesta riemastuneena kävin jo tänään ostamassa Prismasta Konstsmiden 100 ledin valosarjan, jonka jo kiinnitin pajukartioon. Asennusmusiikkina kuuntelin Juha Tapiota. Lopputuloksesta tuli upea, vaikka itse sanonkin. Ensimmäisenä adventtina teen sitten pajukartion moodinvaihdon: kirkkaat valot --> värilliset valot.

Ai että sitä voi ihminen nauttia pienistä asioista! ;-]

Päivä on ollut sumuinen, tihkusateinen ja hämärä. Latailin joutessani deviantart.com:iin muutamia kuvia. Odotan ensimmäisiä pakkasia ja kasveihin tulevaa kuuraa. Jahka sellainen päivä tulee, lähden kameroineni tutkimusmatkalle lähimaastoon.

Viikonloppu on pian takanapäin ja huomenna taas työt kutsuvat.


Misty forest by ~wchild on deviantART

Kylläpä on taas harmaa päivä ja tuntuu, ettei se tuosta kirkastukaan. Kohta käännytään iltapäivän puolelle ja sitten pian alkaa jo ilta hämärtyä. Sisällä ei näe kunnolla lukea ilman sähkövaloa. Lähestymme joulun hämärää ja kaunista aikaa.

Kävin aamupäivällä marketissa ruokakaupassa ja katselin ohimennen myös jouluvaloja. Haluaisin jouluksi takapihalle sellaiset moniväriset pienet led-valot, mutta takapihalla ei ole sopivaa puuta tms. mihin ne voisi laittaa. Etupihalla kasvaa komea ja tuuhea kuusi, jota kiertää joka joulu kaksi 80 ledin valosarjaa.

Harmaan päivän piristykseksi lainasin vuokraamosta pari elokuvaa. Toisen jo katsoin, se oli "Nyt tai ei koskaan" (The Bucket List). Se oli hyvä ja antoi ajattelemisen aihetta. Voin suositella sitä kaikille.

Reissu tuli tehtyä. Nuokuin paluulennon ajan ja taisin välillä nukahtaakin. Jotenkin tuli vain kova väsymys, joka ei ole hävinnyt vieläkään. Taidan mennä aikaisin - eli ihan kohta - nukkumaan. Onneksi huomenna on jo perjantai eikä töissäkään onneksi ole mitään spesiaalia aktiviteettia; voin ottaa rauhallisesti ja keskittyä viikonlopun odotukseen! Zzz Zzz zz...

Tänään saapui Manfrotton jalusta ja se osoittautui juuri niin jämäkäksi ja hyväksi kuin uskoinkin. Se taipuu lukemattomiin erilaisiin asentoihin ja vaakaan taittuva pystyputki lisää nimenomaan lähikuvausmahdollisuuksia huomattavasti. Jalustaa taivutellessani mieleeni tuli lähinnä sana versatile.

Huomenna teen päiväseltään työreissun. Matka suuntautuu sen verran kauas, että matkaan ilmojen halki lentokoneella. Mukanani lähtee lisäkseni kolmen hengen seurue. Päivän reissut ovat siitä mukavia, että matkatavaroita ei tarvitse ottaa mukaan lainkaan, jolloin matkustaminen on helppoa ja kevyttä. Siitä kait termi travelling light. Täytyy yrittää muistaa ottaa kännykän kameralla muutama kuva taivaalta, offline-tilassa toki. Tuollainen pieni, kevyt ja lyhyt reissu tulee sopivaan saumaan. Edellisestä työmatkasta onkin jo aikaa varmaan pari kuukautta.

On se ostaminen nykyään helppoa; oman kodin rauhassa voi valita tuotteen nettikaupassa, maksaa sen nettipankissa ja noutaa (pienehkön) tuotteen postilaatikosta! Edellä oleva julistus kuvastaa tietenkin sitä, että viikonloppuna tilaamani pyöröpolarisaatiosuodin tuli tänään, samoin tilaamani vara-akku EN-EL3e. Myös jalustasta sain jo paketin seurantakoodin ja uskoakseni voin huomenna hakea sen postikonttorista, se kun ei mahdu sisään postilaatikkoon.

Olen jo useampana päivänä nauttinut takkatulesta. Talvisin pidän tulta takassa lähes joka ilta, paitsi oikein lauhalla säällä riittää tulistelu joka toinen päivä. En tiedä paljonko sähkölasku alenee tulisijaa käyttämällä, mutta takkatulen seuraaminen vaikkapa Koivutarussa istuen on rauhoittavaa, suorastaan terapeuttista.

Eilen valkeaa pitäessäni, otin valokuvia, joista näkyy palamisen eteneminen. Yhdistin kuvat rinnakkain kuvankäsittelyohjelmassa ja ajatuksenani oli vielä lisätä kuvaan 'blinds' toiminnolla ikäänkuin sälekahtimet eli hämärämmät vyöhykkeet, jotka erottelevat eri osakuvat toisistaan, mutta yksittäisten kuvien reuna-alueet olivat niin tummat, ettei em. toiminto tuottanut haluttua vaikutelmaa. Loistava esimerkki tästä eri aikaan otettujen kuvien yhdistämisestä on mm. Sam Javanrouhin otos Torontosta.

Teen vastaavan kokeilun jostain valoisammasta kohteesta jahka ehdin ja jaksan.

Minulla on ollut vuosikaudet käytössäni 80-luvulta peräisin oleva Velbon -merkkinen tripodi. Isäni on ostanut sen aikoinaan videokamerakäyttöön, mutta olen sittemmin käyttänyt sitä valokuvauksessa. Sen korkeussäätö on ollut pitkään rikki enkä ole sitä enää nykyään käyttänyt kuin harvakseltaan tähtiä kuvatessani tms tilanteissa, joissa jalusta on aivan välttämätön.

Kerran tein itse harrastusmielessä puusta kolmijalan (kuva alla), mutta se on lähinnä koriste-esineenä työhuoneessani, sillä käytössä se on kömpelö ja hieman hutera eikä se siten ole juuri hyödyksi. Minulla on myös Manfrotton hyvä kuulapää, jota olen pitänyt tuon puujalan päässä.

Eli koska vanha Velbon hajoaa käsiin ja itse tehty puujalka ei ole käytännöllinen, päätin hankkia itselleni uuden jalustan ja sellainen löytyi näppärästi netistä; Manfrotton 190XPROB -malli. Postikulutkin jäivät pois, kun osallistuin kaupan sivuilla olleeseen asiakaskyselyyn. Jalusta on siitä hyvä, että pystyputken saa tarvittaessa vaakaan, joten kameran saa tämän jalustan ja kuulapään avulla periaatteessa mihin asentoon tahansa. Tämä on tärkeää etenkin, jos kuvaa lähikuvia luonnossa.

Kävin aamulla töissä noin neljä tuntia ja käyn huomennakin. Tänään heräsin jo kuuden aikoihin ja läksin, mutta huomenna en kuitenkaan niin aikaisin viitsi lähteä, vaan nukun ensin ihan rauhassa ja menen vasta sitten. Mitään pakottavaa tarvetta ei ole olla paikalla tiettyyn aikaan.

Vaikkei lunta varsinaisesti olekaan satanut, huomasin silti polttopuita hakiessani takapihan patiolla hieman lunta. Lämpötila on ollut koko päivän hieman pakkasen puolella, joten jos jotain sataisi, olisi se mitä todennäköisimmin lunta.

Tilasin netistä 67mm pyöröpolarisaatiosuodattimen 18-70/3,5-4,5 objektiiviini. Hinta oli yllättävän edullinen ja liike on vieläpä kotimaassa! Olin suoraan sanoen todella yllättynyt hinnasta, sillä se oli vain reilu ½ siitä mitä vastaava tuote maksoi eräässä toisessa nettikaupassa, jonka hintatasoa olin aiemmin pitänyt jopa asiallisena. Oppia ikä kaikki!