Vielä ensi viikko töitä ja sitten alkaa kesäloma. Muistaakseni en ole koskaan aiemmin ollut kesälomalla elokuussa, mutta tämän poikkeuksellisen 'taantuman' takia jopa kesälomat menivät näin lörinäksi. No, täytyy toivoa, että vielä elokuussakin on kauniita ilmoja ja lämpimiä päiviä tai muuten minä en tykkää.

Sain luettua B. Carpelanin uusimman läpi. Upeaa tekstiä, kuin unta. Suosittelen sitä kaikille, jotka muistavat tai haluavat muistaa mitä lapsuus oli, miksi se loppui ja miten sinne voisi ehkä palata. Miten se elää meissä.

Kirjan päähenkilö oli poika nimeltä Davi. Kuvitteellinen henkilö, mutta kaiketi paljolti mestari BC itse. Davin päivät kuluivat kotosalla, koulussa ja omassa mielikuvituksessa sekä kirjojen parissa. Davi oli näkijä, fiksumpi kuin muut. Lapsena on raskasta jollei ei ole henkisiä ikätovereita.

Eittämättä Carpelan on kerronnan maestro ja suuri taiteilija. Muistan hänen kauniin kuvauksensa lapsuutensa sisäpihalta Helsingin Meritullinkadulta, kuinka se oli kuin "ahdas paratiisi". Vain todella elävästi kokeva ja ajatteleva ihminen voi sanoa mitään noin hienoa!

Ahdas paratiisi..

Jotenkin minäkin muistan lapsuuteni pihamaan Pohjanmaan maalla juuri tuonkaltaisena paratiisina. Ei ehkä niinkään ahtaana - vaan pikemminkin lapsensilmin katsottuna hyvinkin laajana - mutta yhtä kaikki paratiisina.

Toinen huiman Carpelanin tavanomainen tematiikka on; missä ovat menneisyyden ihmiset nyt? He ovat hävinneet kuin varjot lattialta. Tulen monesti surulliseksi ajatellessani elämän rajallisuutta. Ajatus omasta kuolemasta on suorastaan sietämätön. Miksi kaiken pitää loppua?..


Ei tämän enempää tällä erää. Väsyneen miehen terveiset.

Nevermore by ~wchild on deviantART

Leikkasin juuri nurmikon todennäköisesti viimeisen kerran tälle kesälle. Lopuksi puhdistin leikkurin alustan ja työnsin sen talliin. Nurmikko ei näin syksyllä kasva enää juuri lainkaan. Puiden lehdet eivät ole juurikaan vielä tippuneet eli haravointiurakka on vasta edessäpäin. Se on pihatyö, josta en pidä yhtään. Onneksi se on tarpeen tehdä vain kerran vuodessa.

Lumikolan ja lumilapiot siirsin jo aiemmin ulkovaraston takaseinältä lähemmäksi ovea ja samalla työnsin kaasugrillin perimmäiseksi, samoin kuin ulkokalusteet. Myös joulukuusen otin takaa lähemmäksi ovea niin, että sen saa joulun alla varastosta joutumatta ensin siirtelemään tavaroita pois tieltä. Jonkin aikaa sitten hankin autotallin lattiaan kumiset matot joissa on pituussuuntaiset urat; talvella sohjo sulaa ja valuu autotallin lattialle ja näiltä kumimatoilta se on helppoa lakaista ulos. Kumimaton valmistaja on ruotsalainen Trelleborg.

Joudun käymään viikonloppuna töissä. Se on oikeastaan ihan ok, sillä moista ei satu usein. Tämä on erityistilanne. Työstä tuli mieleeni netissä tekemäni ammatinvalintatestin tulos:

Viime perjantaina näkyi osittainen auringonpimennys. Onneksi silloin sattui olemaan lähes pilvetöntä joten tuo kiinnostava ilmiö oli hyvin seurattavissa. Pimennyksen ollessa syvimmillään oli taivas silloinkin pilvetön eli normaalioloissa aurinko olisi paistanut hyvin kirkkaasti. Kuitenkin nyt ulkona oli jotenkin aavemaisen hämärää ja asfaltin ja maan pinnalla tuo hämäryys näkyi ikäänkuin mustana hämäränä, eikä samanlaisena kuin vaikkapa illalla tavallisen hämärän tullessa. Jotenkin maiseman kontrastit olivat silloin voimakkaammat ja ne alueet jotka olisivat normaalisti päivällä olleet vähemmän valoisia tai hämäriä olivat nyt lähempänä pimeää. Seurasin tätä ilmiötä pitkän aikaa.

Muutoin viikonloppu sujui kirjallisuuden ja pihatöiden parissa. Luin Kalle Achtén kirjan "Kun lääkäri sairastuu". Se oli alussa lupaava, mutta loppua kohden toisti aika paljon itseään ja jouduin siirtymään jossain vaiheessa ns. "pikalukuun" eli silmäilin sivut läpi pystymättä varsinaisesti tarkasti lukemaan kaikkea tekstiä, pääpiirteet kuitenkin. Jossain verkkoarvostelussa sama kirja oli saanut samansuuntaisia moitteita eli toiston paljoutta kritisoitiin, samoin "syvyyden puutetta" mikä kieltämättä on totta. Ehkäpä kirjoittaja oli sittenkin sensuroinut tekstiään liikaa jolloin se jäi hieman pliisuksi. Odotin kirjalta enemmän, täytyy myöntää. Täytynee viedä se kiertoon kirppikselle eli sinne mistä se minulle tulikin. En nyt kuitenkaan sentään sano, että "vahinko kiertämään", ei se niin huono ollut!

Päivänliljojen kukat ovat lyhytkestoisia; nyt jo näkyy molemmissa viikonlopun aikana väreissään loistaneissa kukissa lakastuminen ja kuivuminen. Frans Hals sinnittelee vielä jossain määrin näyttävänä, mutta Pardon Me on jo peruuttamattomasti ohittanut huippunsa. Jossain vaiheessa ajattelin ottaa ne maljakkoon sisälle, mutta maljakossa ne olisivat tuskin kestäneet senkään vertaa - näin minulle on kerrottu.

P.S. Seuraava näkyvä pimennys on hyvin pian eli osittainen kuunpimennys tämän kuun 16. ja 17. päivän (la-su) välisenä yönä. Tarkemmat tiedot pimennyksestä löytyvät esim. Ursan sivuilta. Alla ottamani kuva kuun osittain peittämästä auringosta.

Perennapenkissä on tällä hetkellä auenneena kaksi kaunista kukkaa, joista kuvat alla. Ylemmässä kuvassa "Pardon Me" ja alemmassa "Frans Hals".

Nuo kaksikin kukkaa ovat enemmän kuin uskalsin toivoa sillä koko penkki perustettiin ja kukat siihen istutettiin vasta juhannusviikolla. En arvannut, että siihen tulisi lainkaan kukkaloistoa vielä tänä vuonna. Pioneissa oli aiemmin pari pientä nuppua, mutta ne kuivuivat kasaan eikä kukkia siten vielä tänä kesänä näkynyt. Nyt auenneet kukat ovat päivänliljoissa, kahdessa eri lajikkeessa joista kuvat alla. Penkin reunassa on lisäksi 15 kpl keltareunakuunliljaa ja niissä on nuppuja yhteensä lähes 20kpl. Kukkia niissä ei ainakaan vielä näy.

8. heinäkuuta kirjoitin syreeniaidan leikkauksesta. Sen jälkeen uudet latvukset ovat kasvaneet hienosti kuten yllä näkyvä kuva osoittaa. Seuraava leikkaus tapahtuukin vasta ensi toukokuussa ja vuoden päästä loppukesällä uskoisin syreeniaidan olevan jo kohtalaisessa kuosissa.

Lannoitus on syytä tehdä kaikille puutarhan kasveille kahdesti vuodessa; keväällä typpipitoista lannoitetta kasvua antamaan ja syksyllä syyslannoitetta (tärkeimpänä sisältönään fosfori) parantamaan kasvien talvehtimista. Syyslannoite täytyy kylvää riittävän ajoissa jotta syyssateet ehtivät liuottaa lannoiterakeet maaperään. Sopiva aika lienee syyskuun alku.

Perennapenkistä kerrottakoon sen verran uutisia, että huomasin kahdessa eri päivänliljassa nuppuja. Kukkia on odotettavissa "Frans Hals"- ja "Pardon me"-lajikkeisiin. Kyseinen penkki on perustettu vasta tänä kesänä joten tulossa olevat kukat pääsevät debytoimaan heti uutukaisuuttaan.

Penkki perustettiin siten, että kaivettiin 50 cm syvyinen monttu, pohjustettiin se suodatinkankaalla ja täytettiin uudella seulotulla ja lannoitetulla mullalla. Lajikkeiksi valittiin pioneja; "Mr G.F. Hemerick" ja "Kansas" sekä päivänliljoja edellä luetellut lajit sekä reunakasveiksi vielä keltareunakuunliljoja. Mullan vaihtotyö sattui kesän - ainakin tähän mennessä - lämpimimpään päivään joten hiki lensi. Työ tekijäänsä kiittää kuitenkin ja lopputuloksesta tuli lupaava.

Vaikka se pahalta saattaa tuntua, täytyy syreeniaitaa latvoa ensimmäisinä kasvukausina railakkaasti. Ilman latvojen leikkausta (ja aitataimen harmittavaa lyhenemistä) kasvi ei veso vaan kasvaa hujottaa vain pituutta eikä tuuhene tai levene eikä siten peitä näkyvyyttä mitä funktiota siltä useinkin nimenomaan kaivataan. Jos siis haluaa kasvattaa syreeniaidan, on leikkaaminen välttämätöntä. Alla olevassa kuvassa näkyy miten leikkauksen jälkeen katkaistun kohdan alapuolella olevista lehtien tyvistä alkaa uusin tuplaantunut latvus kasvaa. Tässä piilee latvomisen taika.