Marketeissa ja muualla "ihmisten ilmoilla" minua ärsyttävät suuresti ihmiset (käytännössä aina miehet!), joilla on langaton hands-free -kuuloke korvassa vaikkeivät he puhu puhelimessa. He ovat kuin jotain naurettavia androidien irvikuvia. Ehkäpä juuri he ovat niitä tärkeitä ihmisiä, jotka odottavat koko ajan kiireellistä ja tärkeää puhelua jostakin. Näky on samalla sekä naurettava että kuvottava.

Joskus eri yhteyksissä mieleeni tulevat John Doen sanat elokuvasta "Seitsemän". Ne menivät suunnilleen näin; "Mitä irvokkaita sätkynukkeja olemmekaan tällä makaaberilla estradilla, jota kutsutaan elämäksi".

Joskus töissä olen jonkin oven raosta nähnyt päätteensä takana kyyröttävän hahmon, joka on tuonut mieleeni oheisen kuvan, jonka olin joskus nähnyt ja jonka onnekseni satuin netistä vieläpä tähän löytämään:

Otteita elokuvasta "Seitsemän":

Ostin lauantaina marketista Iron Maidenin vuodelta 1985 peräisin olevan live-albumin "Live After Death". Pidän muutenkin eniten juuri alkuvuosien Maidenista ja tuo live-soitanta on kerrassaan upeaa kuultavaa.

Eräs parhaista kappaleista levyllä on "Rime of the Ancient Mariner" jonka tarina on Samuel Taylor Coleridge'n samannimisestä runosta, joka kertoo vanhan merimiehen yliluonnollisista kokemuksista pitkällä merimatkalla. Tarina menee tiivistetetysti näin. Runon tekstiin on aikoinaan laatinut kuvitusta Gustave Doré, jota olen aikaisemminkin kehunut tässä blogissani.

Parhaiten kappaleesta mieleeni jäänyt sitaatti on "Water, water, every where, Nor any drop to drink." joka kuvastaa tyynessä vedessä olevan purjelaivan miehistön tuntoja useiden päivien merellä nääntymisen jälkeen; joka puolella on vettä vaikka kuinka paljon, muttei pisaraakaan juotavaksi!

Rime of the Ancient Mariner

Hear the rime of the Ancient Mariner
See his eye as he stops one of three
Mesmerises one of the wedding guests
Stay here and listen to the nightmares
of the Sea

And the music plays on, as the bride passes by
Caught by his spell and
the Mariner tells his tale.

Driven south to the land of the snow and ice
To a place where nobody's been
Through the snow fog flies on the albatross
Hailed in God's name,
hoping good luck it brings.

And the ship sails on, back to the North
Through the fog and ice and
the albatross follows on

The mariner kills the bird of good omen
His shipmates cry against what he's done
But when the fog clears, they justify him
And make themselves a part of the crime.

Sailing on and on and North across the sea
Sailing on and on and North 'till all is calm

The albatross begins with its vengeance
A terrible curse a thirst has begun
His shipmates blame bad luck on the Mariner
About his neck, the dead bird is hung.

And the curse goes on and on and on at sea
And the thirst goes on and on for them and me

"Day after day, day after day,
we stuck nor breath nor motion
As idle as a painted ship upon a painted ocean
Water, water everywhere and
all the boards did shrink
Water, water everywhere nor any drop to drink."

[SAMUEL TAYLOR COLERIDGE (1772-1834)]

There, calls the mariner
there comes a ship over the line
But how can she sail with no wind
in her sails and no tide.

See... onward she comes
Onwards she nears, out of the sun
See... she has no crew
She has no life, wait but there's two

Death and she Life in Death,
they throw their dice for the crew
She wins the Mariner and he belongs to her now.
Then ... crew one by one
They drop down dead, two hundred men
She... She, Life in Death.
She lets him live, her chosen one.

[NARRATIVE]
"One after one by the star dogged moon,
too quick for groan or sigh
Each turned his face with a ghastly pang
and cursed me with his eye
Four times fifty living men
(and I heard nor sigh nor groan),
With heavy thump, a lifeless lump,
they dropped down one by one."

[SAMUEL TAYLOR COLERIDGE (1772-1834)]

The curse it lives on in their eyes
The Mariner he wished he'd die
Along with the sea creatures
But they lived on, so did he.

And by the light of moon
He prays for their beauty not doom
With heart he blesses them
God's creatures all of them too.

Then the spell starts to break
The albatross falls from his neck
Sinks down like lead into the Sea
Then down in falls comes the rain.

Hear the groans of the long dead seamen
See them stir and they start to rise
Bodies lifted by good spirits
None of them speak
and they're lifeless in their eyes

And revenge is still sought, penance starts again
Cast into a trance and the nightmare carries on.

Now the curse is finally lifted
And the Mariner sights his home
Spirits go from the long dead bodies
Form their own light and
the Mariner's left alone

And then a boat came sailing towards him
It was a joy he could not believe
The Pilot's boat, his son and the hermit
Penance of life will fall onto Him.

And the ship it sinks like lead into the sea
And the hermit shrives the mariner of his sins

The Mariner's bound to tell of his story
To tell his tale wherever he goes
To teach God's word by his own example
That we must love all things that God made.

And the wedding guest's a sad and wiser man
And the tale goes on and on and on.

Katsoin tänään Subilta "Orange County Choppers" -sarjaa. Siinä rakennetaan erikoisia ja toinen toistaan hienompia custom-moottoripyöriä. Yksi mieleenpainunein jakso on se, jossa rakennettiin teemapyörä Caterpillar-yhtiölle (kuva alla). Kun puhuin aiemmin käsillä tekemisestä ja siitä saatavasta tyydytyksestä, voisin hyvin kuvitella esimerkiksi tuollaisen pyörän rakentelun jossain verstaassa olevan juuri sellaista terapeuttista väsäämistä, jossa kädet saisivat likaantua ja ilmassa olisi lyhyinä annoksina kulmahiomakoneen ujellusta ja hitsauskoneen rätinää!

Kävin tänään kolmella eri kirpparilla, mutta saalis jäi laihaksi. Löysin ainoastaan Jorma Vennolan "Lasinpuhaltajan" (kuva alla) ja maksoin siitä viisi euroa. Yhdellä noista kirppareista oli myös T. Sarpanevan pieni Orkidea hintaan 150 €. Se olisi toki ollut kaunis lisä vitriiniin, mutta jäi kuitenkin tällä kertaa kaupan hyllylle. Iittalan tehtaanmyymälässä ihastelin jälleen kerran Sarpanevan Claritas-maljakkoa, se on niin harmoninen ja kaunis, aivan kuten Orkideakin.

Olen pyöritellyt mielessäni ajatusta hankkia Claritas itselleni joululahjaksi. Saa nyt sitten nähdä mitä keksin siihen mennessä. Jouluun on vielä neljä kuukautta aikaa. Hämärä joulunalusaika on minusta monella tapaa parasta aikaa vuodesta. Pidän jotenkin siitä hämäryydestä ja alkutalven säästä. Vähän ajan päässä häämöttävä joulukin tuo oman tunnelmansa varsinkin siinä vaiheessa, kun ihmiset alkavat laittaa ulkovaloja pihoilleen ja muita jouluisia koristeita ilmaantuu koteihin. Olen jouluihminen, se on selvää. Muistan kuinka lapsena aina joulun alla kirjoitin joulupukille ja vein kirjeen illalla ulos johonkin laudanrakoon ja sitten yöllä oli tonttu käynyt sen sieltä hakemassa ja tämän saatoin itse aamulla todeta. Kuinka kaunis joulu onkaan.

Nyt se sitten vihdoin koitti, nimittäin perjantai-ilta. Kun tässä ei oikein ollut muutakaan tekemistä eikä pihatyötkään innostaneet aloin taas värkkäämään tämän blogin ulkoasun kimpussa. Entisessä blogipohjassa oli muutamia ominaisuuksia, joita en erittäin vajavaisilla html-taidoillani saanut poistettua joten päätin turvautua uuden pohjan valintaan. Sanotaanhan sitä sitäpaitsi, että vaihtelu virkistää.

Huomenna käyn todennäköisesti useammallakin eri kirpparilla. Toivottavasti edes jostain niistä löytyisi jotain kivaa. Alla on kuva eräästä akvarellista, jonka löysin ehkä pari vuotta sitten. Työn alareunassa on tekstit "Rovaniemeltä" ja "Sinikka Salo". Työ on minusta sopivan pelkistetty sekä kaunis ja on saanut paikan makuuhuoneen seinältä.

Kuvan mukana tulleet kehykset olivat kelvottomat joten ostin tällä viikolla Ikeasta kuvassakin näkyvät edulliset ja yksinkertaiset "Ribba" kehykset, joissa tuli myös paspis mukana.

Jahas, kohta on taas perjantai. Onneksi. Töissä on koko viikko ollut kiirettä ja muka-tärkeiden asioiden hoitamista. Sanon noin, sillä todella tärkeitä asioita elämässä on hyvin vähän. Työpäiväni eroavat toisistaan paljonkin ja mikä on tänään tärkeä asia on huomenna jo unohdettu. Ajattelen usein, että olisin ehkä onnellisempi jotain yksinkertaista työtehtävää suorittamassa, sellaista jossa näkisin konkreettisesti kätteni jäljen ja voisin olla tyytyväinen omiin tekemisiini. Monilla tavoin halveksin lyhytnäköisiä ammattialaansa tuijottavia tylsimyksiä, jotka eivät osaa puhua muusta kuin työasioista. Kuinka köyhiä he henkisesti ovatkaan.

Työssä olen huomannut, että monet kollegani katsovat asioita tarkasti ja vain kyseiseen asiaan paneutuen. Itse katson asioita hyvin usein ikäänkuin sivustaseuraajan näkökulmasta ja hieman etäämpää. En välitä mennä asioiden polttopisteeseen, sillä niissä asiat ovat usein jo sekoittuneet henkilökohtaisiin näkemyksiin, mielipiteisiin ja epämääräisiin höpötyksiin. On parempi katsoa etäältä mikä jokin asia pohjimmiltaan on.

Bo Carpelan totesi eräässä haastattelussa;

"Vanhan zen-buddhalaisen ajatuksen mukaan kun on nuori, puu on puu, vesi on vesi ja vuori on vuori. Kun on todella ymmärtänyt jotain tästä elämästä, puu ei ole enää puu, vesi ei ole vesi, eikä vuori ole vuori. Mutta jos todella on ymmärtänyt, niin vesi on vesi, puu on puu ja vuori on vuori."

Tuo on hieno ajatus ja kaunis haave oppia todella näkemään todelliset merkitykset ja mitä mikäkin asia on. Jos sen oppii, on oppinut paljon tässä elämässä ja uskoakseni se on enemmän kuin riittävästi. Nähdä metsä puilta. Se on hyvä sanonta, joka valitettavasti on mielestäni kokenut tietynlaisen inflaation kuten kaikki asiat joita toistetaan liikaa ja joista tulee liiaksi "kaiken kansan" ajatuksia. Tuo sanonta on sävyltään sama kuin edellä mainittu zen-buddhalainen ajatelma, joskin tiivistetymmässä muodossa ja kansankielellä ilmaistuna.

Samaan aiheeseen viitaten samainen Bo Carpelan totesi "Punainen lanka" -haastatteluohjelman eräässä jaksossa, ettei taiteiljakaan seiso kasvot kiinni kanvaasissa vaan pari askelta taaempana. Sekin on sitä "metsän näkemistä puilta".

Kunpa siihen pystyisi mahdollisimman moni tässä suorituskeskeisessä ja tietyllä tavalla sairaassa yhteiskunnassamme.


Perjantaista tuli vielä mieleeni Miljoonasateen samannimisen kappaleen sanat:

"Perjantai taas parkkiin keinahtaa
jengi cruisaa kaljaa koneessaan
jää tylsi arki heitä vartoomaan
kuin hiekkamyrsky taivaanrannan taa

Grillin tyttö meikkaa tiskillään
taksikuskin katse peilissään
niin rakkaus heihin tänään vaeltaa
kuin hiekkamyrky taivaanrannan taa

Puut puistossa hirnahtaa
yön cowboy palaa
kuun säihkettä harteillaan
tuuli hatussaan

Insinööri huojuu hotelliin
se kohta puukkonsa lyö portsariin
myös murheen kuula kuuluu fortunaan
kuin hiekkamyrsky taivaanrannan taa

On ilta perjantain ja tylsyys etsii hirttään
on aika liinat auki tielle kaasuttaa
ja autonmoottoreissa kuuma öljy veisaa
mustaa kuolinvirttään riemu sielussaan

Joku pääsee perille ja toinen ajaa harhaan
joku kolmas loistokärryn kiveen romuttaa

Cowboy Coltin perää loveaa
veteraani katuun nukahtaa
jää sota kaukaa häntä valvomaan
kuin hiekkamyrsky taivaanrannan taa."


- Heikki Salo

Huomasin, että useat tätä blogia vilkaisemassa piipahtaneet ovat saapuneet Googlen jonkin haun perusteella. Tyypillisiä hakusanoja, jotka ovat tähän blogiin johtaneet ovat olleet mm; "Esko Pajamies", "Bonanza", "Timo Sarpaneva", "syreeniaidan leikkaus" jne.

Tuon kaltaisia asioita saa selville Sitemeter statistiikkapalvelua käyttäen. Alunperin huomasin tuon Sitemeterin jonkun muun blogissa ja laitoin sen sitten tähän omaan blogiinikin. Rekisteröityminen vei vain hetken, jonka jälkeen seuranta oli jo käynnissä. Vastaavia ilmaisia palveluita on varmasti olemassa lukuisia muitakin, mutta tämä on niistä yksi.

On ihan kiva joskus vilkaista mikä on kävijöitä blogiin tuonut!

Tämä viikko on ollut töissä väsyttävä ja tylsä eikä ilonpilkahduksia ole loppuviikoltakaan odotettavissa. Kaiken lisäksi keli on sateinen ja ankea eli sekään ei piristä. Iltapäivien kostean harmaassa valossa en ole jaksanut ajatellakaan valokuvausta, vaikka harmaassakin säässä on puolensa ja kauniit näkymänsä.

Jorma Uotinen lausui upeasti eräässä haastattelussa, että sateisenakin päivänä voi nauttia ja "nähdä harmaan eri sävyt". Sisäinen taiteilijani on samaa mieltä ja ahdistuu ja kyllästyy usein arkipäivän työkiireisiin ja -tehtäviin. Vapaa-ajalla voin nauttia valokuvaamisesta ja nähdä hetken kauneuden.

No niinhän siinä eilen illalla kävi, että pilvet peittivät taivaan ennen kuin kuunpimennys edes alkoi. En siis saanut otettua siitä kuvia, harmi. Ohessa graafinen esitys (Ursan sivuilta) siitä miten pimennys on edennyt. Täytyy jäädä odottamaan seuraavaa mielenkiintoista taivaan ilmiötä.

Se kuunpimennys on ensi yönä. Toistaiseksi taivas on melko selkeä joten olen toiveikas saamaan pimennyksestä kuvia. Laitoin juuri kameralaukkuni sisällön uusiksi kun jätin täysinpalvelleen F4S:n suosiolla komeroon ja tilalle tuli uusi D60. FM:n jätin ikäänkuin muistoesineenä laukkuun kulkemaan vaikken todennäköisesti ostakaan enää filmiä kuin korkeintaan jossain poikkeustapauksessa. Linssejä laukusta löytyy seuraavat;

Nikon AF-S 18-55/3.5-5.6
Nikon E 28/2.8
Nikon E 50/1.8
Nikon E 100/2.8
Nikkor AF 35-80/4-5.6
Sigma APO macro 70-300/4-5.6

Joskus minulla oli Tokinan 500mm peilitele, mutta myin sen pois. Ei ehkä olisi kannattanut, kun nyt ajattelee asiaa.

Ostin tänään uuden digijärjestelmäkameran; Nikon D60. Entuudestaan minulla oli Nikonin mallit F4 ja FM sekä Canonin digipokkari. Noilla Nikonin konkari-filmikameroilla kuvasin pitkään kunnes digiaika vähitellen vei voiton. Digikuvauksessa on minusta yksi asia ylitse muiden: kuvat 0€ tietokoneen näytöllä vs. xxx€ paperikuvina! Digikalustolla kuvia voi ja kannattaa räiskiä surutta ja tutkailla vasta kotona tietokoneella mitkä ovat hyviä ja mitkä joutaa poistaa. Ammattikuvaajathan ottivat jo filmiaikakaudellakin paljon kuvia joista vain muutama ansaitsi tulla lehdessä julkaistuksi tms.

Muistan erään amerikkalaisen valokuvauksen aktiiviharrastajan ja SR-71 -lentäjän sanat; "filmin pitää juosta kuin vesi hanhen selästä". Hän tarkoitti sitä, että kuvatessa täytyy antaa filmin palaa ja vasta jälkeenpäin valita saadusta materiaalista ne todelliset helmet. Muistan samaisessa artikkelissa olleet, hänen ottamansa kuvat SR-71 -lennoilta koneen ohjaamosta. Kone lensi niin korkealla, että päivälläkin taivas oli musta kuin avaruudessa. Minulla on tuo Kamera-lehti vieläkin jossain tallessa...

Lisäksi digikuvien ehostaminen ja värikorjailu kuvankäsittelyohjelmilla on kivaa!

Viime aikoina olen jossain määrin kiinnostunut uudelleen kirjallisuudesta. Joskus ennen luin paljonkin, mutta viime vuosina olen lukenut lähinnä aikakauslehtiä ja satunnaisesti jonkin historiallisen tai omaelämäkerrallisen kirjan silloin, toisen tällöin.

Tänään ostin kirpparilta kaksi kirjaa; Anne Frank: Nuoren tytön päiväkirja sekä Osamu Dazai: Tsugaru - kulkija käy kotona. Taidan lukea jomman kumman tulevana viikonloppuna kun minulla on aikaa. Työpäivän jälkeen en useinkaan jaksa enää keskittyä aikakauslehteä syvällisempään luettavaan. Taidan aloittaa Anne Frankista.

Saksassa käydessäni luin lentokoneessa kentältä ostamaani pokkaria; Sauli Niinistö: Viiden vuoden yksinäisyys. Se oli minulle kokonaisuutena suuri pettymys. Arviolta 3/4 kirjasta oli politiikan tapahtumien kerrontaa eikä niiden tekstien kohdalla kiinnostustani niihin olisi voinut löytää mikroskoopillakaan. Poliittisten jaksojen väleissä oli henkilökohtaista pohdintaa, tunteita ja kaunista kerrontaa. Noista osista nautin, harmi vain ettei niitä ollut enempää. Eittämättä Niinistö on hyvä kirjoittaja. Lukisin mielelläni kirjan, joka olisi alusta loppuun pelkkää "kaunokirjallista kerrontaa" eikä politiikasta jaarittelua.

Kerran aikoja sitten löysin kirpparilta ensin Urho Kekkosen "Kirjeitä myllystäni 1" -teoksen ja jonkin aikaa sen jälkeen myös kakkososan. Ne olivat mukavaa luettavaa, tosin niissäkin ohitin kepeästi poliitikoille suunnatut ja politiikkaa jauhavat kirjeet. Tavallisille kansanihmisille lähetetyt ja muut muuhun kuin kuivakkaan politiikkaan liittyvät kirjeet olivat mieltä ylentäviä.

Urkki käytti usein kirjeissään tervehdyksenä sanoja "Hyvä Veli" tai lyhennettynä vain "HV". Kiva. Kävin viime kesänä Tamminiemen museossa ja käynti oli mieleenpainuva. Päälimmäisinä muistan sieltä Yrjö Kukkapuron Ateljee-sohvakaluston, Karuselli-tuolin sekä työhuoneessa olleen Tapio Wirkkalan "Jäävuori" taidelasin. Toki UKK on melkoinen päällepäsmäri ollut, mutta jokaista henkilöä - etenkin poliitikkoa - on arvioitava oman aikansa valossa. Silloin hän on varmaankin ollut lopultakin mies paikallaan.

Saksan matka on takanapäin. Sää siellä oli melkolailla samanlainen kuin täälläkin joskin hieman lämpimämpi. Alla olevassa kuvassa näkyy Elben rannan patovallia Hampurin lähellä. Taustalla kuvassa näkyy lähestyvä ukkosrintama. Rannalla oli paljon omenapuutarhoja eli tuhansia ja taas tuhansia omenapuita.




Näytä suurempi kartta

Huomenaamulla lähden Saksaan. Jos olisi valittava jokin toinen Euroopan maa pysyvään asumiseen, olisi se todennäköisesti Saksa, Sveitsi tai Itävalta. Tuolla keskisessä Euroopassa ihmiset ovat jotenkin enemmän suomalaisten kaltaisia toisin kuin vaikkapa Ranska-Belgia -akselilla. Lähinnä on kai kyse luonteenlaadusta. Olen kokenut kommunikaation Saksalaisten kanssa helpoksi.

Yksi parhaista asioista Saksassa liikuttaessa on tietystikin Autobahn:

Olin viikonlopun reissussa. Kehystytin Helanderilta ostamani majakka-aiheisen piirroksen. Siitä tuli upea ja se on jo aulan seinällä spotin valokeilassa. Huomenna on taas maanantai ja työt kutsuvat. Käyn ensi viikolla parin päivän reissun Keski-Euroopassa joten työviikossa on luvassa jotain virkistävää vaihtelua. Tällä hetkellä en kaipaa virkistystä vaan menen kohta nukkumaan. Olkoon uni yhtä rauhallista kuin alla "Yömuumi" tyynynpäällisessä.

Bloggerin valmiit blogipohjat (template) eivät olleet oikein mieleeni, mutta onneksi löysin tämän blogipohjan täältä. Erilaisia pohjia on näköjään olemassa satoja ja taas satoja - minkä saattoi tietysti arvata. Hieman html-koodin editointia tämäkin vaati ja se meinasi tuottaa harmaita hiuksia koska en ole mikään koodaaja. Täytynee vielä perehtyä tuohon koodiin ja yrittää saada tehtyä pieniä ulkoasua parantavia viilauksia. Kestäis vaan hermot...

Viime perjantaina näkyi osittainen auringonpimennys. Onneksi silloin sattui olemaan lähes pilvetöntä joten tuo kiinnostava ilmiö oli hyvin seurattavissa. Pimennyksen ollessa syvimmillään oli taivas silloinkin pilvetön eli normaalioloissa aurinko olisi paistanut hyvin kirkkaasti. Kuitenkin nyt ulkona oli jotenkin aavemaisen hämärää ja asfaltin ja maan pinnalla tuo hämäryys näkyi ikäänkuin mustana hämäränä, eikä samanlaisena kuin vaikkapa illalla tavallisen hämärän tullessa. Jotenkin maiseman kontrastit olivat silloin voimakkaammat ja ne alueet jotka olisivat normaalisti päivällä olleet vähemmän valoisia tai hämäriä olivat nyt lähempänä pimeää. Seurasin tätä ilmiötä pitkän aikaa.

Muutoin viikonloppu sujui kirjallisuuden ja pihatöiden parissa. Luin Kalle Achtén kirjan "Kun lääkäri sairastuu". Se oli alussa lupaava, mutta loppua kohden toisti aika paljon itseään ja jouduin siirtymään jossain vaiheessa ns. "pikalukuun" eli silmäilin sivut läpi pystymättä varsinaisesti tarkasti lukemaan kaikkea tekstiä, pääpiirteet kuitenkin. Jossain verkkoarvostelussa sama kirja oli saanut samansuuntaisia moitteita eli toiston paljoutta kritisoitiin, samoin "syvyyden puutetta" mikä kieltämättä on totta. Ehkäpä kirjoittaja oli sittenkin sensuroinut tekstiään liikaa jolloin se jäi hieman pliisuksi. Odotin kirjalta enemmän, täytyy myöntää. Täytynee viedä se kiertoon kirppikselle eli sinne mistä se minulle tulikin. En nyt kuitenkaan sentään sano, että "vahinko kiertämään", ei se niin huono ollut!

Päivänliljojen kukat ovat lyhytkestoisia; nyt jo näkyy molemmissa viikonlopun aikana väreissään loistaneissa kukissa lakastuminen ja kuivuminen. Frans Hals sinnittelee vielä jossain määrin näyttävänä, mutta Pardon Me on jo peruuttamattomasti ohittanut huippunsa. Jossain vaiheessa ajattelin ottaa ne maljakkoon sisälle, mutta maljakossa ne olisivat tuskin kestäneet senkään vertaa - näin minulle on kerrottu.

P.S. Seuraava näkyvä pimennys on hyvin pian eli osittainen kuunpimennys tämän kuun 16. ja 17. päivän (la-su) välisenä yönä. Tarkemmat tiedot pimennyksestä löytyvät esim. Ursan sivuilta. Alla ottamani kuva kuun osittain peittämästä auringosta.

Sain viime jouluna lahjaksi Jääkaappirunous-paketin. Se sisältää 510 pientä magneettia joissa lukee sanoja / sanojen osia ja niistä voi muodostaa esimerkiksi jääkaapin oveen runoja, aforismeja tai mitä tahansa tekstiä. Omat hengentuotokseni olivat olleet jääkaapin ovessa vuodenvaihteesta lähtien, mutta äsken sekoitin sanat uudelleen eli jääkaapin ovi on nyt tabula rasa.

Noinkin yksinkertainen homma kuin irtosanojen keräily ja uudelleen järjestely lauseiksi voi olla yllättävän kiinnostavaa. Muutamista löytyneistä avainsanoista tulee mieleen uusia mahdollisia lauseita ja heti alkaa etsimään käytettävissä olevien sanojen joukosta sanoja joilla lauseen ajatus pysyisi suunnilleen haluttuna. Muistan kuinka joulun välipäivinä monena iltana seisoin aamutossut jalassa jääkaapin edessä ja kävin läpi jäljellä olevia sanoja miettien mitä niistä vielä saisi aikaiseksi. Tämänpäiväisen taulun tyhjennyksen jäljiltä ovessa lukee ainoastaan "kaunis harha", en keksinyt sille edeltävää enkä sitä seuraavaa tekstiä. Ehkäpä se riittää yksinään.

Perennapenkissä on tällä hetkellä auenneena kaksi kaunista kukkaa, joista kuvat alla. Ylemmässä kuvassa "Pardon Me" ja alemmassa "Frans Hals".

Nuo kaksikin kukkaa ovat enemmän kuin uskalsin toivoa sillä koko penkki perustettiin ja kukat siihen istutettiin vasta juhannusviikolla. En arvannut, että siihen tulisi lainkaan kukkaloistoa vielä tänä vuonna. Pioneissa oli aiemmin pari pientä nuppua, mutta ne kuivuivat kasaan eikä kukkia siten vielä tänä kesänä näkynyt. Nyt auenneet kukat ovat päivänliljoissa, kahdessa eri lajikkeessa joista kuvat alla. Penkin reunassa on lisäksi 15 kpl keltareunakuunliljaa ja niissä on nuppuja yhteensä lähes 20kpl. Kukkia niissä ei ainakaan vielä näy.

Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta.
Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta.
Turhaan, oi turhaan tartun ma hetkehen kiinni;
riemua ei suo rattoisa seura, ei viini.

Häipyvät taakse tahtoni ylpeät päivät.
Henkeni hurmat ammoin jo jälkehen jäivät.
Notkosta nousin. Taasko on painua tieni?
Toivoni ainoo: tuskaton tuokio pieni.

Tiedän ma: rauha mulle on mullassa suotu.
Etsijän tielle ei lepo lempeä luotu,
pohjoinen puhuu, myrskyhyn aurinko vaipuu,
jää punajuova; kauneuden voimaton kaipuu.

Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat.
Mies olen köyhä: kalliit on laulujen lunnaat.
Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin,
haavehen kullat mun mieleni murheella maksoin.

Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka!
Liikako lienee pantukin paatinen taakka?
Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima?
Voittoni tyhjä, työn tulos tuntoni soima.

Siis oli suotta kestetyt, vaikeat vaivat,
katkotut kahleet, poltetut, rakkahat laivat?
Nytkö ma kaaduin, kun oli kaikkeni tarpeen?
Jähmetyn jääksi, kun meni haavani arpeen?

Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan.
Kaikuvi kannel; lohduta laulu ei lastaan.
Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin.
Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin.

- Eino Leino