Joulu tuli ja meni valitettavan nopeasti. Huomenna on jo uudenvuoden aatto. Ostan aamulla töihin mennessäni muutaman raketin ja iltapäivällä matkustan pariksi päiväksi toisaalle. Perjantain ja ensi viikon maanantain pidän vapaata ja aion myös nauttia siitä täydellisesti.

Enempää en jaksa tänään kirjoittaa.

Tänään lähdin töistä kotiin jo ajoissa ja aloitin joululoman. Muutenkin töissä oli jo hiljaista, koska monet pitivät eilisen ja tämän päivän lomaa. Joulunajan aion levätä henkisesti ja ruumiillisesti. Etenkin henkisesti.

Lahjat on ostettu ja saatu. Huomenna jouluruokia ja sauna. Rauhallista oleilua kotosalla vailla kiireitä tai menoja. Tapanina voisi sitten jo olla paikallaan pieni kyläreissu kotiseudulla. Lauantai on normaali arkipäivä ja silloin voisikin jo sitten käydä alennusmyynneissä. Uudenvuoden raketit olen perinteisesti ostanut aina heti joulun jälkeen. Taidanpa noudattaa samaa traditiota myös tänä vuonna.

Toivotan kaikille mahdollisille blogini lukijoille rauhaisaa joulua. Nauttikaa elämästä.

Oih ja voih.. Tämä päivä on ollut todella raskas. Töissä oli rankkaa ja niin järjettömältä kuin se kuulostaakin, ehkä se oli rankkaa juuri siksi, että sain pitää viikonlopun täydellistä lomaa. Ehdin jollain lailla tottua toimettomuuteen ja hiljaisuuteen ja tänään vanha kunnon hulabaloo ja hektisyys sai minut lähes mentaaliseen syöksykierteeseen. No edellinen vertaus oli kai paremminkin leikkiä, höpötystä ja mitä lie, mutta kuitenkin väsyin tänään kovasti.

Jossain välissä iltapäivällä minua vaivasi kova väsymys (lat. nucutus maximus) heh heh..

Piristystä iltaani toi hieman se seikka, että toin joulukuusen jo nyt sisälle ja jopa koristelin sen. Se on muovikuusi - kerrottakoon se tässä ja nyt. Ajattelin, ettei sen kasausta ja koristelua kannata jättää aivan viime päiviin ennen aattoa, koska silloin voi olla monenlaisia viime hetken joulukiireitä ja kaiken lisäksi olen töissä vielä aaton aattonakin. Parempi siis liian aikaisin ja rauhassa kuin myöhään ja kiireessä.

Kaiken lisäksi valaistu ja koristeltu kuusi ilahduttaa nyt minua koko tämän reilun viikon ajan ennen joulua. Ai että sitä ihminen voi nauttia pienistä asioista!...

Tällaista täydellistä vapaapäivää osaa arvostaa vasta, kun on ollut pari viikkoa ja niiden välisen viikonlopunkin töissä. Nukuin tänään pitkään. Ensin heräsin noin klo 11 ja ajattelin nousta kahvin keittoon. Uni kuitenkin tuli vielä uudestaan ja seuraavan kerran heräsin lähempänä kello 13:a. Tunsin levänneeni kunnolla.

Loppupäivän eli valveillaoloajan olenkin sitten käyttänyt lukemiseen, kahvin juontiin, netissä surffailuun ja saunomiseen. Tein tänään ulos lumilyhdyn, jonka sisään laitoin roihun valoa antamaan.

Myös huomisen pyhitän levolle ja henkiselle palautumiselle. Huomenna iltapäivällä käyn elokuvateatterissa katsomassa uusimman Bondin "Quantum of Solace". Toivottavasti se on hyvä!

Pitkä työputki on taas päättynyt. Viime viikonlopun olin töissä, mutta ensi viikonlopun aion käyttää täydellisesti henkiseen latautumiseen. Hain äsken töistä tullessa ruokakaupasta evästä, jonka avulla voin pysyä kotosalla koko viikonlopun ajan.

Ehkä kuitenkin huomenna lähden jouluostoksille, sillä jotain pitäisi vielä pukinkonttiin hankkia. En vain oikein tiedä, että mitä. No, eiköhän se siitä selviä katselemalla ja eri kaupoissa käymällä. Olen kyllä jotain jo hankkinutkin, mutta en mitään sellaista, joka olisi vähääkään yllätys kenellekään saajalle. Pieni mystisyys ja tuntemattomuus täytyy joululahjojen seassa aina olla. Jos tietää kaikki lahjat ennalta, ei se ole mielekästä - ei lapsena saati aikuisena.

Vein ulos terassille puisen lyhdyn, jonka ostin viime jouluaattona. Pidän puisen lyhdyn lämmöstä ja kodikkuudesta. Se tuo mieleeni tallilyhdyt ja tontut.

Olen kai joskus sanonut, että olen jouluihminen henkeen ja vereen. Ja sanoin sen taas! =)

Yritykset ilmoittavat olevansa vaikeuksissa maailmantalouden syöksykierteen takia. On se kumma, miten nämä kuplat alkavat, paisuvat, puhkeavat ja paranevat. Joka kerta kuitenkin tavalliset ihmiset enimmäkseen seuraavat tilannetta sivusta ja raapivat päätään. Lama on itse aiheutettua ja siihen voi myös 'lietsoa'. Muistan miten säpsähdin ns. Islannin kuplan puhjettua. Eipä ole myöskään Kaupthing Bank:n mainoslehteä näkynyt sen koomin postilaatikossa, heh!

Tällä hetkellä tuntuu, että lomautukset ovat muotia ja kaikkien kunnon yritysten tulee tehdä sitä!

Olipa nyt maailma miten kuralla tahansa, niin ensi sunnuntaina käyn katsomassa uusimman Bondin "Quantum of Solace".

Jahas, työviikko on jälleen alussa. Olin töissä myös eilen sunnuntaina. Tavallaan siihenkin tottuu, että on "jatkuvasti" töissä. Viime viikkoina olen kokenut työni mielekkääksi ja kivaksi. Siksi päivät tuntuvat kuluvan kuin siivillä.

Ensi viikonloppuna ei ole töitä. Se varmistui tänään. Tämän hetken tehtävässäni työskentelemme sen mukaan, mikä on kulloinkin tarve ja mahdollisuudet tiettyjen asioiden tekemiseen. Viime viikonlopun työrupeama oli erään viikon verran kestäneen jakson huipentuma ja nyt on taas seesteisempi vaihe. Se etten kerro tarkkemmin mistä on kyse, on täysin tietoista :-)

Päivä on tähän aikaan vuodesta niin lyhyt, että töistä tullessa on jo pimeää, joten valokuvausharrastukseen on rajalliset mahdollisuudet. Toki pimeässäkin on omat kohteensa ja olenkin päättänyt tänä talvena tehdä jossain vaiheessa jonkin sortin kuvauskierroksen kotikaupungissani ja ikuistaa erinäistä arkkitehtuuria yövalaistuksessa. Lumituiskukin olisi sopiva keli sellaisille kuville. Katsotaanpa nyt...

Kulunut viikko töissä on ollut vilkas, muttei kovinkaan raskas. Viime viikonlopun työrupeama peruuntui -tiesin sen jo silloin - toteutuakseen ensi viikonloppuna. Käyn töissä ainakin lauantaina, ehkä myös sunnuntaina. Lauantai on itsenäisyyspäivä. Kutsua linnaan ei tullut, joten voin aivan hyvin käydä lauantaina päivällä töissä!

Onneksi tänä viikonloppuna ei olekaan töitä. En olisi oikein jaksanutkaan, joten nyt on hyvä levätä tämä lauantai ja vielä huominenkin. Nukuin aamulla kymmeneen asti, heräsin ja keitin kahvit. Nautin hiljaisesta talvisesta aamusta. Sen jälkeen laitoin ulkona olevaan kuuseen kolme 80 ledin valosarjaa. Nyt odotan iltahämärää, jolloin aikakello kytkee valot toimintaan.

Päivällä kävin kameran kanssa hieman ulkoilemassa ja otin kuvia lumen alla lepäävistä kasveista. Muutamia otoksia latasin deviantart.com palveluun. Valokuvaus on kiva harrastus. Ei ehkä halvin mahdollinen, mutta mikäpä olisi.

Otsikon sanan kuulin työkaveriltani eilen eräässä yhteydessä. Jostain syystä sana jäi jollain tavalla mieleeni kummittelemaan, vaikka tunsinkin sen entuudestaan. Mietin tunnetumpaa synonyymiä tuolle sanalle ja sellainen voisi olla vaikkapa terhakka.

No se siitä. Rikas kieli on joka tapauksessa hieno asia.

Tänään satoi lunta (toisen kerran tänä talvena) ja nyt sitä tuli viitisen senttiä. Töistä tullessani levähdin ensin hetken aikaa sisällä ja tartuin sitten lumentyöntimeen tehdäkseni sen, mikä tehtävä oli. Lumityöt ulkosalla ovat piristävä ja virkistävä kokemus etenkin näin työpäivän päätteeksi. Mieli piristyy verrattomasti raikkaassa ulkoilmassa yksinkertaista työtä tehdessä eli lunta kulkureiteiltä pois siivotessa. Etenkin lumentyöntimen käytössä on jotain zeniläistä ja lumenpoistovälineistä juuri lumentyönnin on suuri suosikkini, ei niinkään se iänikuinen lumikola. Olen muistaakseni tästä maininnut joskus aiemminkin tässä blogissani.

Töissä on ollut tällä viikolla kiirettä. Olin töissä viime viikonloppuna ja on hyvin mahdollista, että joudun käymään töissä myös ensi viikonloppuna. Tavallaan se väsyttää, mutta toisaalta olen viimeisen parin viikon aikana kokenut suurta tyydytystä saadessani todella tehdä työtä ja kokea olevani hyödyksi. Töissä on nyt menossa erään pitkän projektin loppusuora ja monet hommat tuntuvat kasautuvan päällekkäin. Onneksi minulla on hyviä miehiä tekemässä töitä ja uskon läsnäoloni ja positiivisen asenteeni saavan myös heidät hyvään sykkeeseen. Töissä on paljon epäkohtia, mälsää ja typerää byrokratiaa sekä monen sortin jeesustelua, mutta en anna sen mustata mieltäni. Hurtti huumori hyvien työkaverien - kollegoiden ja alaisten - kanssa on tällä hetkellä parhaita puolia työpäivissäni. Asiat luistavat ja luottomiehet tekevät sen, minkä itse haluaisin tehdä ja hoitaa hyvin, mutten asemani takia voi. Tavallaan voin heidän kauttaan kokea konkreettisen työnteon ilot ja surut. Tällä hetkellä iloja on tuntunut olevan monin verroin murheita enemmän.

Jotteivät kaikki ylitöistä saamani ansiot menisi inflaation pohjattomaan nieluun tai pörssikurssien laskun kurimukseen, päätin ostaa jotain hyödyllistä (tai ainakin itseäni miellyttävää ja kiinnostavaa) eli tilasin netistä rengassalaman. Sen voi kiinnittää objektiivin suodinkierteeseen ja sillä saa makrokuvaukseen uutta potkua. Kyseinen laite maksaa satasen verran ja on uskoakseni verraton apu varsinkin tässä suomenmaassa, jossa talvi ja hämärä aika on pitkä. Kuvasipa ulkona tai sisällä, on valon puute tosiasia kuukausikaupalla - noin niinkuin valokuvausmielessä.

Muuten nautin tästä hämärästä joulunalusajasta suunnattomasti. Tämä on omalla tavallaan vuoden parasta aikaa!

Muistin yks kaks (melkein kuin Marcel Proust) kuinka hyvää olikaan englantilainen Callard & Bowser toffee. Sitä sai ennen muutamista kaupoista, mutta enää en ole nähnyt sitä vuosiin. Netissä asiaa tutkiessani olin ymmärtävinäni, että kyseinen firma olisi lopettanut toffeen valmistuksen vuosituhannen alkupuolella. Harmi!

Kävin tänään kahdella eri kirpparilla ja toisesta löysin T. Wirkkalan "Niva" viskilasin. Se on leveä ja tuntuu kädessä tukevalta. Siitä maistuu hyvältä myös appelsiinimehu. Lisäksi appelsiinimehu näyttää minusta hyvältä tällaisessa paljon pintakuviota sisältävässä ja valoa hyvin taittavassa lasissa.

Kerran aikaisemmin ostin kuusi kappaletta näitä "Niva" ryyppylaseja - yhtä upeita nekin!

Selailin taas "Pikku Jättiläistä" ja silmiini pisti erilaisia lumikiteitä esittävä kuva:


Ilma on ollut selkeästi pakkasella jo jonkin aikaa. Saa nähdä koska seuraavan kerran sataa lunta. Tänä 'talvena' lunta on satanut oikeastaan vain yhden kerran. Samoin lumityöt olen tehnyt kerran - jos nyt lumentyöntimellä pientä tönimistä voi lumitöiksi kutsua!


P.S. Ei olisi tuokaan kuva osannut arvata painamisensa aikaan 40-luvulla olevansa jonain päivänä digitaalisessa muodossa netissä kenen tahansa nähtävänä...

Tähtitaivas on kaunis. Hain takkapuita tallista ja huomasin sen olevan tänä iltana hienosti näkyvissä. Niinpä vein kameran takapihalle ja jätin sen sinne jalustan päähän valottamaan kennoaan "bulb" asennolla. Tein useita eri mittaisia valotuksia koemielessä. Itse asiassa kamera on tätä kirjoittaessanikin ulkona töissä. Jos saan näistä tähtikuvista aikaiseksi yhdenkään siedettävän otoksen, lataan sen deviantart.com -palveluun koko maailman nähtäväksi.

Omega Seamaster kronometrin (se on siis rannekello) koneisto värähtää 28.800 kertaa tunnissa eli kahdeksan kertaa sekunnissa. Toisin sanoen se tarkoittaa sitä, että sekuntiviisari nytkähtää eteenpäin kahdeksan kertaa sekunnissa, mikä silmälle näkyy lähes yhtäjaksoisena liikkeenä. Kameran silmä kuitenkin ehtii sopivalla valotuksella erottaa nuo nykäykset helposti toisistaan:

Nikon D80, Micro Nikkor 60mm, ISO 200, 1,8 s, f25

Käytin tänään lumikolaa autotallin ovensuun puhdistukseen. Siinäpä vasta todellinen talven avaus lumityö-mielessä.

Tilaamani pystykahva MB-D80 saapui tänään. Ensivaikutelma siitä oli erittäin positiivinen; kamerasta saa oikealla kädellä sen avulla paljon tukevamman otteen myös normaalissa vaaka-asennossa. Lisäksi sen (ja toisen akun) tuoma painon lisäys vakauttaa kameraa, sillä painavampi esine pysyy kädessä huomattavasti vakaampana kuin kevyt.

Taidanpa katsoa pari jaksoa "Maailman kahdeksan ihmettä" -sketsisarjasta näin kylmän maanantai-illan huvitukseksi!

Torstaiaamuna reissuun lähtiessäni satoi lunta. Lumisade oli tämän syksyn ensimmäinen ja ajattelin, että se on jollain tavalla ikuistettava; saman tien otin kameran mukaani terassille ja nappasin oheisen kuvan.

Palasin reissusta tänään kolmen aikoihin ja havaitsin, että ilma on ollut niin kylmää koko loppuviikon ja viikonlopunkin ajan, ettei tuo torstaina satanut lumi ollut sulanut pois. Sain siis kotiin tultuani tehdä tänä talvena ensimmäisen kerran lumitöitä! Ihanaa ;-)

Olen parhaillaan viikonlopun vietossa poissa kotoa. Keli on ollut koko päivän sumuinen ja kostea. Kävin päivällä parilla kirpparillakin ja löysin kolme näppärää lasipurkkia irtoteen säilytykseen sekä Lapinlahden Lintujen tupla-DVD:n 'Maailman kahdeksan ihmettä'. Huomenna palaan kotiin.

Äkkäsin eilen eräästä toisesta blogista Googlen käännöstyökalun linkityksen kyseiseen blogiin. Kopioin systeemin heti tähänkin sivustoon. Siis: otsikon alla olevaa lippua klikkaamalla Googlen kääntäjä tekee näistä teksteistä käännöksen englanniksi. Käännös on - kuten odottaa saattaa - paikoin ontuva eikä siellä täällä käyttämiäni epämääräisiä sanoja ja sanontoja toki voi mikään automaattisysteemi kunnolla kääntää. Hauska lisuke joka tapauksessa!

Tänään netissä silmiini pisti silmiinpistävän ;-] edullinen pystykahva Nikon D80 kameraani, eli siis MB-D80. Ottaen huomioon, että olen vuosikaudet kuvannut Nikon F4S-kameralla, jossa pystykahvasta oli minulle jo muodostunut jonkinlainen itsestäänselvyys, oli tämä pikantti lisäys D80:een kuin piste i:n päälle.

Kaiken lisäksi tähän pystykahvaan saa yhtä aikaa käyttöön kaksi akkua ja kahvassa on sen verran 'järkeä', että se käyttää ensin loppuun toisen akun ja siirtyy vasta sen jälkeen käyttämään toista. Kummankin akun varaustilaa voi seurata kameran valikoista. Lisäksi näiden EN-EL3e -akkujen sijasta voi käyttää kuutta tavallista AA-kokoista patteria tai akkua.

Talvisessa kuvauksessa lisäkapasiteetti ei todellakaan ole pahitteeksi: muistan monta patterien hyytymistä mm. revontulia kuvatessani vanhana kunnon filmiaikana.

Filmille kuvaamisen hiipuminen digiajan saapumisen myötä, digipokkarin (oi miksi?!) osto, ja työ-muka-kiireiden lisääntyminen saivat valokuvausharrastukseni jossain määrin hiipumaan useamman vuoden ajaksi. Nyt koen kuitenkin löytäneeni saman innoituksen uudelleen ja tunnen riemua ottaessani kuvan vaikkapa mitättömästä havunneulasesta tai kolikosta. Aiemman blogitekstini lausetta toistaen; Ai että sitä voi ihminen nauttia pienistä asioista!

Koska viikonloppu oli harmaa, sateinen ja hiljainen, ehdin miettiä monia tähdellisiä asioita. Mietin mm. monta kertaa miten saisin täksi jouluksi laitettua takapihalle värikkäät jouluvalot ikäänkuin pieneen kuuseen tai johonkin pensaaseen. Ainoa ongelmahan siinä on se, ettei takapihalla kasva kuusia eikä vielä riittävän kokoisia pensaitakaan. Ehdin jo miettiä väsääväni valoja varten jonkinlaisen etäisesti kuusen muotoisen kehikon ohuista puunoksista nurmikolle, kunnes; Heureka!

Keksin, että voin laittaa olemassaolevaan pajukartioon (jossa on jo kirkkaat led-valot) toiset, värilliset valot ja ottaa sitten joulun aikaan pelkästään töpseliä vaihtamalla nämä värivalot käyttöön. Loppiaisen jälkeen taas töpselin vaihto ja a vot; neutraalit ei-jouluiset kirkkaat ledit saavat palaa vielä kevättalven pimeinä iltoina. Pimeässä kukaan ei näe, että pajukartiossa on kaksi eri valosarjaa, kun niistä vain toiset ovat kulloinkin käytössä.

Tästä ajatuksesta riemastuneena kävin jo tänään ostamassa Prismasta Konstsmiden 100 ledin valosarjan, jonka jo kiinnitin pajukartioon. Asennusmusiikkina kuuntelin Juha Tapiota. Lopputuloksesta tuli upea, vaikka itse sanonkin. Ensimmäisenä adventtina teen sitten pajukartion moodinvaihdon: kirkkaat valot --> värilliset valot.

Ai että sitä voi ihminen nauttia pienistä asioista! ;-]

Päivä on ollut sumuinen, tihkusateinen ja hämärä. Latailin joutessani deviantart.com:iin muutamia kuvia. Odotan ensimmäisiä pakkasia ja kasveihin tulevaa kuuraa. Jahka sellainen päivä tulee, lähden kameroineni tutkimusmatkalle lähimaastoon.

Viikonloppu on pian takanapäin ja huomenna taas työt kutsuvat.


Misty forest by ~wchild on deviantART

Kylläpä on taas harmaa päivä ja tuntuu, ettei se tuosta kirkastukaan. Kohta käännytään iltapäivän puolelle ja sitten pian alkaa jo ilta hämärtyä. Sisällä ei näe kunnolla lukea ilman sähkövaloa. Lähestymme joulun hämärää ja kaunista aikaa.

Kävin aamupäivällä marketissa ruokakaupassa ja katselin ohimennen myös jouluvaloja. Haluaisin jouluksi takapihalle sellaiset moniväriset pienet led-valot, mutta takapihalla ei ole sopivaa puuta tms. mihin ne voisi laittaa. Etupihalla kasvaa komea ja tuuhea kuusi, jota kiertää joka joulu kaksi 80 ledin valosarjaa.

Harmaan päivän piristykseksi lainasin vuokraamosta pari elokuvaa. Toisen jo katsoin, se oli "Nyt tai ei koskaan" (The Bucket List). Se oli hyvä ja antoi ajattelemisen aihetta. Voin suositella sitä kaikille.

Reissu tuli tehtyä. Nuokuin paluulennon ajan ja taisin välillä nukahtaakin. Jotenkin tuli vain kova väsymys, joka ei ole hävinnyt vieläkään. Taidan mennä aikaisin - eli ihan kohta - nukkumaan. Onneksi huomenna on jo perjantai eikä töissäkään onneksi ole mitään spesiaalia aktiviteettia; voin ottaa rauhallisesti ja keskittyä viikonlopun odotukseen! Zzz Zzz zz...

Tänään saapui Manfrotton jalusta ja se osoittautui juuri niin jämäkäksi ja hyväksi kuin uskoinkin. Se taipuu lukemattomiin erilaisiin asentoihin ja vaakaan taittuva pystyputki lisää nimenomaan lähikuvausmahdollisuuksia huomattavasti. Jalustaa taivutellessani mieleeni tuli lähinnä sana versatile.

Huomenna teen päiväseltään työreissun. Matka suuntautuu sen verran kauas, että matkaan ilmojen halki lentokoneella. Mukanani lähtee lisäkseni kolmen hengen seurue. Päivän reissut ovat siitä mukavia, että matkatavaroita ei tarvitse ottaa mukaan lainkaan, jolloin matkustaminen on helppoa ja kevyttä. Siitä kait termi travelling light. Täytyy yrittää muistaa ottaa kännykän kameralla muutama kuva taivaalta, offline-tilassa toki. Tuollainen pieni, kevyt ja lyhyt reissu tulee sopivaan saumaan. Edellisestä työmatkasta onkin jo aikaa varmaan pari kuukautta.

On se ostaminen nykyään helppoa; oman kodin rauhassa voi valita tuotteen nettikaupassa, maksaa sen nettipankissa ja noutaa (pienehkön) tuotteen postilaatikosta! Edellä oleva julistus kuvastaa tietenkin sitä, että viikonloppuna tilaamani pyöröpolarisaatiosuodin tuli tänään, samoin tilaamani vara-akku EN-EL3e. Myös jalustasta sain jo paketin seurantakoodin ja uskoakseni voin huomenna hakea sen postikonttorista, se kun ei mahdu sisään postilaatikkoon.

Olen jo useampana päivänä nauttinut takkatulesta. Talvisin pidän tulta takassa lähes joka ilta, paitsi oikein lauhalla säällä riittää tulistelu joka toinen päivä. En tiedä paljonko sähkölasku alenee tulisijaa käyttämällä, mutta takkatulen seuraaminen vaikkapa Koivutarussa istuen on rauhoittavaa, suorastaan terapeuttista.

Eilen valkeaa pitäessäni, otin valokuvia, joista näkyy palamisen eteneminen. Yhdistin kuvat rinnakkain kuvankäsittelyohjelmassa ja ajatuksenani oli vielä lisätä kuvaan 'blinds' toiminnolla ikäänkuin sälekahtimet eli hämärämmät vyöhykkeet, jotka erottelevat eri osakuvat toisistaan, mutta yksittäisten kuvien reuna-alueet olivat niin tummat, ettei em. toiminto tuottanut haluttua vaikutelmaa. Loistava esimerkki tästä eri aikaan otettujen kuvien yhdistämisestä on mm. Sam Javanrouhin otos Torontosta.

Teen vastaavan kokeilun jostain valoisammasta kohteesta jahka ehdin ja jaksan.

Minulla on ollut vuosikaudet käytössäni 80-luvulta peräisin oleva Velbon -merkkinen tripodi. Isäni on ostanut sen aikoinaan videokamerakäyttöön, mutta olen sittemmin käyttänyt sitä valokuvauksessa. Sen korkeussäätö on ollut pitkään rikki enkä ole sitä enää nykyään käyttänyt kuin harvakseltaan tähtiä kuvatessani tms tilanteissa, joissa jalusta on aivan välttämätön.

Kerran tein itse harrastusmielessä puusta kolmijalan (kuva alla), mutta se on lähinnä koriste-esineenä työhuoneessani, sillä käytössä se on kömpelö ja hieman hutera eikä se siten ole juuri hyödyksi. Minulla on myös Manfrotton hyvä kuulapää, jota olen pitänyt tuon puujalan päässä.

Eli koska vanha Velbon hajoaa käsiin ja itse tehty puujalka ei ole käytännöllinen, päätin hankkia itselleni uuden jalustan ja sellainen löytyi näppärästi netistä; Manfrotton 190XPROB -malli. Postikulutkin jäivät pois, kun osallistuin kaupan sivuilla olleeseen asiakaskyselyyn. Jalusta on siitä hyvä, että pystyputken saa tarvittaessa vaakaan, joten kameran saa tämän jalustan ja kuulapään avulla periaatteessa mihin asentoon tahansa. Tämä on tärkeää etenkin, jos kuvaa lähikuvia luonnossa.

Kävin aamulla töissä noin neljä tuntia ja käyn huomennakin. Tänään heräsin jo kuuden aikoihin ja läksin, mutta huomenna en kuitenkaan niin aikaisin viitsi lähteä, vaan nukun ensin ihan rauhassa ja menen vasta sitten. Mitään pakottavaa tarvetta ei ole olla paikalla tiettyyn aikaan.

Vaikkei lunta varsinaisesti olekaan satanut, huomasin silti polttopuita hakiessani takapihan patiolla hieman lunta. Lämpötila on ollut koko päivän hieman pakkasen puolella, joten jos jotain sataisi, olisi se mitä todennäköisimmin lunta.

Tilasin netistä 67mm pyöröpolarisaatiosuodattimen 18-70/3,5-4,5 objektiiviini. Hinta oli yllättävän edullinen ja liike on vieläpä kotimaassa! Olin suoraan sanoen todella yllättynyt hinnasta, sillä se oli vain reilu ½ siitä mitä vastaava tuote maksoi eräässä toisessa nettikaupassa, jonka hintatasoa olin aiemmin pitänyt jopa asiallisena. Oppia ikä kaikki!

Suunnitelmissani oli lähteä autolla viikonlopuksi keskiseen Suomeen, mutta siellä vallitsevan huonon kelin takia jätän reissun nyt tekemättä. Alla näkyy kuva Tielaitoksen kelikamerasta tältä iltapäivältä ja sitä katsoessa ei voi todellakaan erehtyä siitä, onko talvikeli tullut vaiko ei! Ohimeneväähän tuokin lumentulo tietysti on ja pian se varmaankin sulaa pois, mutta on turhaa lähteä liukastelemaan, kun ei kerran ole pakko.

D80:n suomenkielinen, painettu ohjekirja tuli tänään postissa ja yllätys oli harmaan työpäivän päätteeksi mitä mieluisin. Huomenna menen käymään töissä muutaman tunnin, samoin todennäköisesti sunnuntaina. Siellä on taasen spesiaalihommia.


Kuva: Tiehallinto, kelikamerat

Aamulla töihin ajaessani näin, kuinka ojanpenkalla oli jo valkoista huurretta tai ohuen ohutta lunta. Se oli satanut siihen yöllä. Kohta tulee talvi ja siinä on omat hyvät ja huonot puolensa.

Huonoa talvessa on pakkanen, ajokelien heikkeneminen ja lumityöt.

Hyvää talvessa on luonnon kauneus, lumen aikaansaama maiseman rauhallisuus ja lumityöt.

Lumityöt ovat mieleeni silloin, kun voin tehdä niitä rauhassa, satanutta lunta on alle 5 cm ja se on kevyehköä pakkaslunta. Jos lunta on tullut paljon ja se on lauhan pyryn kinostamaa raskasta lunta, on sen lapioinnista ja kolaamisesta huvi kaukana.

Pidän lumentyöntimestä enemmän kuin lumikolasta. Sillä saa siistimpää jälkeä, mutta toki työ sitä käyttäen kestää kauemmin kuin leveällä kolalla pukaten. Lisäksi lumentyöntimessä on se etu, että sillä (etenkin sitä kevyttä lunta) saa heitettyä kauemmaksi, kun taas kolalla täyden kuupan joutuu pukkaamaan melko lähelle puhtaana pidettävän alueen reunaa ellei sitten kahlaa hankeen kolan kanssa ja työnnä lastia kauemmas.

No se lumitöistä tällä erää. Vielä niitä ei ole tarvinut tälle syksylle/alkutalvelle tehdä, mutta kaukana ei ehkä ole sekään päivä. Kaikenlisäksi sain näin avattua uuden kategorian "lumityöt"! :-)

Iltapäivällä, kesken maanantaisen kuivakan palaverin kännykkäni piippasi tekstiviestin merkiksi. Viestissä ilmoitettiin kauan odotetun D80:n saapumisesta lähipostiin! Pistin vauhtia asialistan läpikäyntiin ja lähdin innoissani töistä kohti postikonttoria. Kotona avasin paketin ja laitoin akun lataukseen. Ensi töikseni päivitin kameran firmwaren uusimpaan versioonsa. Suureksi harmituksekseni paketissa ei ollut suomenkielistä täydellistä ohjetta. Annettuani asiasta välittömän palautteen toimittaneen firman asiakaspalveluun sain lupauksen, että suomenkielinen painettu ohjekirja kolahtaisi postiluukustani lähiaikoina. Hyvä niin.

Eipä silti, olen em. ohjeen jo lukenut läpi pdf-formaatista, mutta toki kunnollinen painettu ohjekirjanen on syytä olla olemassa ja kameralaukussa kulkemassa. Siitä ei pidä tinkimän.

Lähde: carlosnumbertwo osoitteessa http://www.deviantart.com/

Pihapuihin pöllähti jostain suuri parvi tilhiä. Osa niistä käyskenteli nurmikollakin ja ne näyttivät nokkivan maasta jotain, varmaan maahan pudonneita kasvien siemeniä. Suurin osa kuitenkin istuskeli puissa. Nappasin niistä kuvan digipokkarilla (toivottavasti posteljooni tuo D80:n jo alkuviikolla...) ja samalla laskin lintuja olevan arviolta noin sata yksilöä.

Ja sitten - yhtä nopeasti, kuin ne olivat pihapiiriin ilmestyneetkin - ne poistuivat. Toivat kuitenkin mukanaan tuulahduksen lähestyvästä talvesta ja luonnon kauneudesta.

Tämän päivän kirpparilöytö-saalis oli runsas; Wirkkalan "Mesi" maljakko, 6kpl Iiittalan snapsilaseja vuosikymmenten takaa, pari lasista kynttilänjalkaa, Roope-säästölipas (kuva alla) ja kaksi keraamista pikaria by Chris White. Roopen kakkulat olivat hävinneet historian pölyisiin nurkkiin ja kävelykeppikin oli katkennut, mutta silti se toi elävästi mieleen lapsuuteni; muistan kuinka parhaalla kaverillani oli tuollainen säästölipas, vieläpä juuri tuo kuparinvärinen malli.


Toisinaan kirppareilla käydessä löytyy vaikka mitä ja toisinaan taas tulee 'vesiperä'. Tänään ei totisesti tullut!

Olen seurannut D80:n matkaa jonkin sortin lähetysseurannasta ja mikäli tulkitsin ilmoituksia oikein, on se jo saapunut Suomeen. Mikäli näin todella on, ei pitäisi kestää enää kauaa ennen kuin se on jo minulla käytössä.

Monien tuotteiden hintataso Suomessa on paljon korkeampi kuin esimerkiksi Saksassa. Eräs hyvä saitti tsekata Saksan hinnat on http://www.preissuchmaschine.de. Sinne vain tsekkaamaan ja tilaamaan sikäläisistä nettikaupoista!

Ostin Sanomatalon Rajalasta Nikkor AF-S DX 18-70/1:3,5-4,5 -objektiivin käytettynä. Nyt puuttuu enää itse kamera! Luulisin sen tulevan perille ensi viikon aikana.

Huomisen pidän saldovapaata ja aamulla nukun rauhassa. Täytyy muistaa illalla laittaa puhelin äänettömälle, ettei kukaan soittele töistä aamulla vielä kun nukun. Huomenna käyn myös muutamalla kirpparilla; saa nähdä löytyykö niistä mitään kivaa.

Pian ostettuani D60:n aiemmin syksyllä tajusin, että siitä puuttuu useita ominaisuuksia joita ainakin minä kunnon järjestelmäkameralta vaadin (etenkin hamassa filmi-ajassa F4S:n ominaisuuksiin tottuneena). Näinollen aloin miettiä, mikä neuvoksi ja päätin laittaa kamerani myyntiin työpaikkani ilmoitustaululla. Kahdessa päivässä sain neljä(!) kiinnostunutta yhteydenottoa ja jo tänään myin kamerani hyvään kotiin. Kameran osti eräs kollegani tyttärelleen harrastusvälineeksi.

Tiesin jo ennakkoon mitä todella tarvitsen kameralta ja ne ominaisuudet ovat D80:ssa. Samantien kun olimme lyöneet kättä päälle kaupan merkiksi, tilasin itselleni D80:n eräästä nettikaupasta. Joku viisastelija saattaisi sanoa, että mikset ostanut samantien uutta D90-mallia, mutta tällaista kysyjää pyytäisin luettelemaan esim. kolme hyvää syytä miksi maksaa n. 400 euroa enemmän kamerasta, jossa ei kuitenkaan ole loppujen lopuksi mitään perustavaa laatua olevaa 'paremmuutta' - ainakaan minun mielestäni.

Nyt sitten odottelen, että kusti polkee ja posti kulkee ja D80 saapuu perille!

Sain töistä uuden puhelimen eli Nokian E71:n entisen tökkineen E61i:n tilalle ja täytyy sanoa etten ole aikoihin ollut yhtä tyytyväinen kännykkääni. Tässä on kaikki mitä tarvitsen ja mikä parasta se toimii erittäin nopeasti eikä "mieti" napin painalluksen jälkeen muutamaa sekuntia kuten liian usein teki entinen kännykkäni.

Kiva lisäominaisuus on sisäinen GPS joka vaikuttaisi toimivan moitteettomasti. Laitteessa oli esiasennettuna Nokia Kartat johon sai navigointiominaisuuden vuodeksi tutustumistarjouksena. Asensin heti myös Google Maps Mobilen, joka sekin osasi heti käyttää sisäistä GPS:ää hyväkseen ja näytti sijainnin tarkasti kartalla. Jollain tapaa pidän jopa enemmän juuri GMM:sta?!

Eräs pieni ja juuri siksi niin kätevä sovellus älypuhelimeen on Calcium laskin. Se on ihan must.

Töistä kotiin tultuani vaihdoin autoon talvirenkaat. Eipähän tarvitse aamulla miettiä, että millainen keli mahtaa olla. Renkaanvaihto on aina ei-niin-mieluinen homma, mutta aika äkkiä se kuitenkin tapahtuu, kun viitsii ryhtyä toimeen.

Maanantai oli taas päivistä hektisin töissä. On se kyllä kumma! Jotenkin kaikilla on alkuviikosta jollain lailla muita päiviä enemmän energiaa omien asioidensa ajamiseen ja sitten se heijastuu muihinkin ihmisiin. Välillä kävin lyhyessä koulutuksessakin ja sitten sama rumba jatkui taas. Huomisen päivän ohjelma on tiukka, tiedän sen jo entuudestaan; palavereja niin tiuhaan ettei edellinen ehdi kunnolla loppua, kun seuraava jo alkaa.

No, loppuviikko onkin sitten rauhallisempi (ainakin luulen niin) ja mikä parasta; pidän perjantain vapaata! Silloin onkin taas vuorossa pienoinen maisemanvaihdos ja mitäpä muutakaan kuin käynti lukuisilla eri kirppareilla. Toivottavasti teen sitten jotain kivoja löytöjä...


P.S. On se jännä, miten Nokialaiset voittavat vuodesta toiseen "Suuren talvirengastestin" Tekniikan Maailmassa.. ;-)

Kävin sekä lauantaina että sunnuntaina monella eri kirpparilla. Löytöjä sattui kohdalle kuitenkin harmittavan vähän. Oikeastaan niitä oli vain yksi; nimittäin Markku Salon suunnittelema Cumulus-maljakko. Vettä on tihuutellut tasaisesti melkeinpä koko ajan. Illalla pitäisi vielä harrastaa lentomatkailua, toivottavasti ei ole turbulenssia ilmassa.

Kävin töistä tullessani Lidlissä ja huomasin jo myynnissä mm. joulukalentereita. Hieman liian aikaista! Kunhan päästään marraskuuhun, niin marketeissa alkavat jo joululaulut soida ja tuhannen sorttiset joulukoristeet tulevat myyntiin.

Vaikka olen j o u l u i h m i n e n henkeen ja vereen, ei joulua pitäisi tuoda joka paikkaan liian aikaisin, sillä se kokee sillä tavalla tietynlaisen inflaation. Vanhassa vara parempi pätee myös tapoihin, eli minusta olisi parasta aloittaa joulukoristelut yms. jouluun viittaavat asiat vasta 1. adventista. Silloin ei aloitettaisi liian aikaisin ja latistettaisi joulun tunnelmaa.

Joulusta puheenollen, paras joululaulu on mielestäni "Sydämeeni joulun teen", luonnollisesti Vesa-Matti Loirin upeasti tulkitsemana. Sanoitukseltaan paras ja ajatuksia herättävin on ehkäpä "Tonttu". Siitä kuulee lyhyempiä ja pidempiä versioita, mutta ainakin Loirin joululevyllä sen teksti on kokonaisuudessaan.

Polttopuita hakiessani huomasin kuun nousevan pilvettömälle taivaalle. Hain oitis kameran ja napsin muutamia kuvia. Joskus aikoinaan hankin peilikaukoputken ja kuvasin joskus kuun kraatereita sen avulla. Vähäisen tai paremminkin olemattoman käytön takia myin sen pois pari vuotta sitten. Vinkkinä tässä sanottakoon, että kuuta kannattaa katsella kiikarilla. Silloin näkee kuun pinnalla paljon sellaisia yksityiskohtia, joita ei paljain silmin näe.



Nikon D60, Nikkor AF-S VR 55-200mm @200mm, 1/250s, f5.6, ISO 100

Olohuoneen pöydällä on jo jonkin aikaa ollut alla olevassa kuvassa näkyvä asetelma eli unikon siemenkotia puulautasella. Minusta se on kaunis ja herkkä asetelma.

Vaikka olenkin sen itse tehnyt, en voi sen luomisesta kokonaan ottaa kunniaa, sillä sain siihen idean jostain selaamastani sisustuslehdestä. Näkemässäni kuvassa oli kuivatettuja siemenkotia ja siemeniä lautasella. Siinä se nyt kuitenkin on ja ilahduttaa minua kauneudellaan päivittäin. Eilen kirpparilta löytämääni Ultima Thule -kulhoon laitoin muuten sisällöksi männynkäpyjä ja siitäkin tuli oikein viehättävä näky.

Nautin tänä aamuna niin kuin vain vapaapäivästä ikinä voi nauttia eli nukuin puoleenpäivään asti. Herättyäni keitin kahvit ja istuskelin aikani sohvalla flanellipyjamassa. Jossain vaiheessa päätin lähteä käymään eräällä kirpparilla ja kuinka ollakaan löysin sieltä Wirkkalan kauniin Ultima Thule -kulhon.

Katsoin juuri em. sarjan valikoimaa Iittalan nettisivuilta, ja näyttäisi ettei tätä kokoa enää valmisteta. Ainakin nettikuvastossa oli vain pieni jälkiruokakulho ja sitä seuraava isompi koko oli nyt ostamaani kulhoa isompi malli, halkaisijaltaan 200mm. Vanhemmillani on ollut sellainen niin kauan kuin jaksan muistaa.


P.S. Katsoin tänään iltapäivällä Metallican "Some Kind of Monster" -dokumentin. Se oli ihan ok ja sen innoittamana kuuntelen parhaillaan "St. Anger" -albumia...

Tänään tuli täyteen tuhat kävijää tässä blogissa! Periaatteessa pidän tätä blogia itseäni varten ja puhtaasti omaksi huvikseni, mutta jos jossakin olisi yksikin blogini "vakiolukija", olisin siihen hyvin tyytyväinen.

On aivan tietoinen valinta, etten kerro tässä blogissa paljoa itsestäni, asuinpaikastani tai ammatistani; joku saattaisi muuten tunnistaa minut. Heh heh. Vakavasti puhuen, siihen ei ole nähdäkseni mitään tarvetta. Kuten profiilikuvaukseni etusivulla sanoo: olen keräilijä, taiteilija, tieteilijä, haaveilija, filosofi ja ihminen. Osaa niistä olen todellisuudessa ja ns. virallisesti. Jotain niistä olen vain kuvannollisesti ja omasta mielestäni.

Tämänpäiväinen luennointipaikkani oli lähellä Butiken på Landet -kauppaa ja päätin piipahtaa sielläkin esitykseni jälkeen, kun kerran olin jo matkustanut sinne asti. Ja katso, laatutavaran määrä kaupassa yllätti minut perinpohjaisesti. Olin toki tietoinen tuon kauppaketjun olemassaolosta ja sen edustamista merkeistä ja siitä ettei siellä todellakaan mitään markettituulipukuja myydä, mutta siltikin yllätys oli suuri astuessani liikkeeseen ja nähdessäni tavarapaljouden.

Ensihämmennyksestä selvittyäni tutkin liikkeen valikoiman läpikotaisin ja jostain syystä kassalle mukanani lähtivät Barbourin paita ja kaulaliina. Barbour on vanha englantilainen vaatteiden valmistaja ja sen laatutasosta kertoo mm. se, että se on Britannian kuningashuoneen hovihankkija. Tämä hovihankkijan asema ilmaistaan (mainosta sekin tietty) Barbourin nimen yhteydessä usein esiintyvillä symboleilla.

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetuer adipiscing elit. Sed tristique ultricies pede. Pellentesque tempor rutrum eros. Aenean velit augue, congue vel, gravida nec, semper non, enim. Cum sociis natoque penatibus et magnis dis parturient montes, nascetur ridiculus mus. Donec pretium nulla ullamcorper augue. Curabitur urna urna, lobortis vel, iaculis eget, semper a, nunc. Aenean convallis iaculis ante. Proin sed mi nec eros sodales iaculis. Nulla dapibus tristique metus. Quisque consectetuer. Duis nulla ipsum, posuere quis, gravida sed, hendrerit nec, magna. In auctor ligula aliquet diam. Fusce accumsan ligula vitae lacus. Pellentesque ornare elit eu neque. Maecenas ullamcorper pretium enim. Etiam lobortis ultricies nisl.

Tilasin CDON.COM:sta Metallican DVD:n "Some kind of monster" ja se saapui tänään. Taidan katsoa sen lauantaina, kun minulla on pitkästä aikaa todellinen vapaapäivä eli päivä vailla työtä, matkustamista, määrätyissä paikoissa käymistä, velvoitteita ja niin edelleen.

Viikonlopun aion omistaa täysin rentoutumiselle ja rauhoittumiselle. Pääsen aloittamaan viikonlopun hieman etuajassa, sillä menen perjantaina pian puolenpäivän jälkeen pitämään lyhyen luennon eräästä aiheesta erääseen paikkaan. Sieltä lähdenkin sitten hieman ennen normaalin työajan päättymistä kotiin.

Ja seuraavana viikonloppuna matkustan sitten taas. Tällä kertaa en junalla vaan lentokoneella.

Tänään löysin Pelastusarmeijan kirpparilta neliosaisen kirjasarjan "Kaunis Kotimaa - Natura Fennica". Siinä kuljetaan etelästä pohjoiseen kuvin ja sanoin siten, että lopputuloksena on sarjan nimen mukaisesti totta tosiaan kaunis katsaus Suomeemme. Mitä enemmän ulkomailla kuljen, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että meidän suomalaisten on hyvä olla Suomessa. Kunpa kaikki maailman kansat voisivat tuntea samoin, eivätkä lähtisi onnenonkijoiksi tai loisiksi muihin maihin.

Googletin em. kirjasarjaa hieman, mutta oikeastaan ainoat referenssit löytyivät nettihuutokaupasta ja divareiden kirjalistauksista. Hinnat olivat niissä kyllä aivan muuta kuin ne muutamat eurot, jotka itse näistä neljästä teoksesta maksoin. Vein samaan myymälään mennessäni kassillisen vanhoja vaatteitani eli voisipa sanoa, että kävin ns. bilateraalista kauppaa näiden kirjojen osalta.

Sain lauantaina yllättäen lahjaksi hatun. Se on muuten alla näkyvän kaltainen eli fedorahattu, mutta nauha on nahkainen ja kapeampi. Hatun on valmistanut Bugatti. Olen hattuun erittäin tyytyväinen, vaikken ole sitä vielä ehtinyt käyttääkään. Tänään satoi vettä niin, etten viitsinyt sitä työmatkalla sateessa turhanpäiten liottaa.

Miesten talvipäähinevalikoiman suppeus on kalvanut mieltäni usein. Eihän hattukaan korvia suojaa eikä se siten mikään hyvä pakkassään päähine ole, mutta se on kuitenkin valmistettu huovasta ja se on jollain tavalla lämpimämpi kuin monet erilaiset lippikset. Pipo on kovin arkipäiväinen, mutta toimiva ja käytän pipoa aina pakkasilla. Kunnon karvahattukaan ei tekisi pakkassäällä pahaa, mutta ainakaan vielä en ole sellaista hankkinut. Karvalakkimalleista minusta parhaita ovat ns. 'Koivistolainen' ja 'Nikita'.

Istuin olohuoneessa Esko Pajamiehen 'Koivutarussa' ja totesin sen taas loistavaksi tuoliksi. Olen tämän lepotuolien kotimaisen huipun maininnut aiemminkin ja hiljalleen lipuvan sunnuntai-iltapäivän ratoksi työstin blogiin uuden headerin antaen tälle lepotuoliklassikolle siinä suorastaan kunniapaikan. On se ihme, mitä lähes olemattomallakin osaamisella jo saa Paint Shop Pro:ssa aikaan.

Huomenna alkaa jälleen työviikko - saa nähdä missä merkeissä. Usein maanantai on töissä kiireinen ja väsyttävä. Toivotaan, että huominen olisi vielä rauhallisen viikonlopun jatkumo. Oli miten oli, menen kohta saunaan ja unohdan kaikki tympeät asiat.

Uusi kuu alussa, kuluva viikko puolessavälissä ja energiataso jo perjantain tasolla. Pitkä päivä neuvotteluissa imi kaikki mehut - jos niitä nyt edes olikaan enää eilisiltaisen haravointiurakan jälkeen. Tilasin netistä Metallican "Some Kind of Monster" DVD:n. Olen sen joskus nähnyt tv:stä, mutta olisi se kiva katsoa uudelleen rauhassa jonain sateisena syysiltana silloin, kun se itselle sopii.

Olen saanut viimeisen parin viikon aikana myytyä pois tarpeettomat objektiivit ja tilalle olen hankkinut soveliaampaa kalustoa. Enää puuttuu jokin näppärä makro-objektiivi. Esimerkiksi AF-S Micro NIKKOR 60 mm f/2,8G ED.

Ruskan värit ovat tänä syksynä olleet tavallista täyteläisemmät ja kuulakkaan aurinkoiset päivät ovat vain lisänneet loistoa. Metsästin viikonloppuna kameroineni värikylläisyyttä synnyinseuduillani. Vaahterat olivat kullankeltaiset ja pihlajat punersivat.

Viikonloppu alkaa olla takana päin. Kelit olivat enimmäkseen kuulakkaat ja valoisat. Vain tänään satoi hieman. Ostin perjantaina kameraani salaman ja 55-200mm objektiivin. Kameralaukkuni sisältö on nyt siis;

- Nikon D60
- Nikon FM
- Nikon F4S (itse asiassa ei mahdu laukkuun enää)
- Nikkor AF-S 18-55mm f:4-5.6
- Nikkor AF-S 55-200mm f:4-5.6 VR
- Nikon series E 28mm f:2.8
- Nikon series E 50mm f:1.8
- Nikon series E 100mm f:2.8
- Nissin Di622 salama
- suotimia yms. tarvikkeita

Lempparilinssini edellä luetelluista on 100/2.8 kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Kävin tänään kahdella eri kirpparilla ja toisesta löysin vanhan taulun (kuva alla). Teoksen nimi on "Vesiportinkatu, Viipuri". Taiteilijan nimestä en ole varma, mutta työ pysäytti minut ja oli heti selvää, että ostan sen. Se on kaunis.

Kävin päivällä ostamassa junalipun viikonlopuksi. Minusta on pöyristyttävää, että jokin matka junalla tehtynä maksaa enemmän kuin autolla ajettuna. Sen pitäisi olla täysin päin vastoin. Sitten vielä jeesustellaan yksityisautoilun haitoista jne. Laskeskelin, että ajaisin autolla saman matkan noin 20 euron hintaan, kun taas junalippu maksoi 31 euroa.

Junanhan pitäisi olla "kaiken kansan kulkuväline". Sitä se ei ole siinä merkityksessä, kuten minä sen miellän. Ei noilla hinnoilla!

Maassamme on jälleen surupäivä.

Valitettavimpia asioita näissä kouluammuskeluissa on se, etteivät nämä heittiöt käännä aseitaan ensimmäiseksi itseään päin.

Työpäivä venähti taas hieman. Töissä on nyt menossa tavallisuudesta poikkeava ajanjakso ja huomaan pitkästä aikaa viihtyväni työmaalla. Ehkä olenkin alitajuisesti kaivannut juuri tällaisia spesiaalihommia, vaikka lähinnä minä seuraan päältä muiden tekemisiä ja yritän olla eri tilanteissa "järkenä". Läsnäolo työmiesten tehdessä varsinaisen suorituksen suo minulle mahdollisuuden elää läheltä tavallisia, yksinkertaisia työtehtäviä. Tietyllä lailla kaipaan juuri sellaisia. Olen maininnut tämän aiemminkin ja kun sen näin vielä tähän kirjoittaa, tulee se käsitys itselle vielä selvemmäksi. Nautin tavallisista ja yksinkertaisista asioista, plain and simple.

Huh huh, olin vielä tänäänkin kymmenen tuntia töissä. On se omalla tavallaan raskasta, vaikka minun työssäni ruumis ei rasitu ja makuuhaavat ovat suurin riski (ja tuo oli sitten vitsi {ja vitsissä on aina totuuden siemen}).

Ensi viikonlopun pidän taas normaalisti vapaata ja vaihdan kaiken lisäksi maisemaa. Sattuneista syistä joudun käyttämään matkantekoon myös junaa. Sekin on tavallaan vaihtelua ja voinpahan esimerkiksi kuunnella junassa iPodista musiikkia. Auton ratissahan aina ehtii muutenkin istua. Olen ajanut nykyisellä autollani ehkä noin 150.000 km. Kaiken kaikkiaan olen ajanut auto(i)lla ehkä noin 300.000 km. Se on pitkä matka. Kuriositeettina mainittakoon, että kuuhun on matkaa noin 400.000 km ja aurinkoon puolestaan 400 kertaa enemmän kuin kuuhun eli noin 160 miljoonaa kilometriä.

Kosmisessa mielessä tuo autolla ajamani kolmisensataa tuhatta kilometriä on tietysti varsin vaatimaton matka, sillä maapallon kyydissä tulee matkaa taitettua yhdessä vuodessa noin; 2*pii*160.000.000 km = 1005 miljoonaa kilometriä.

Noin suuri matka ei oikein avaudu tajunnalle; ei voi mieltää paljonko se todella on. Hahmottakaamme tuon vuotuisen auringonympärysmatkan valtavaa pituutta seuraavalla tavalla: jos tuon matkan taittaisi lentokoneella, joka kulkee 1000 km/h, matka kestäisi; 1.005.000.000 km / 1.000 km/h = 1.005.000 h eli 1.005.000 h / 24 h/vrk = 41875 vrk eli 41875 vrk / 365 vrk/a = n. 115 vuotta.

Eli jos tekisi 1000 km/h nopeudella lentävällä lentokoneella saman matkan, jonka maapallo kiertää vuodessa auringon ympäri, kestäisi matka lentokoneella tehtynä noin 115 vuotta.

Olemme siis koko ajan melkoisessa vauhdissa pelkästään olemalla maapallon kyydissä (n. 115.000 km/h). Aurinkokunnan liike omassa galaksissamme onkin sitten jo toinen juttu, mutta siitä lisää seuraavassa jaksossa. Heh...

Olin töissä suunnilleen kahdeksasta viiteen. Olen siinä onnellisessa asemassa, että voin varsinkin tällaisina "extratyöpäivinä" valita vapaasti mihin aikaan menen ja milloin lähden - vai menenkö ja lähdenkö lainkaan. Yhtä kaikki, päivä oli monella tapaa vapaamuotoisempi kuin arkisin ja pitkästä aikaa todella nautin työstäni. Koko päivän toimistossani soivat niin Metallica kuin Iron Maidenkin. Ainoa harmitus koko päivässä oli se, etten päässyt käymään kirpparilla lainkaan. Huoh! Mitäkähän hienoa minulta jäikään bongaamatta?..

Laitoin juuri saunan lämpenemään. Aion takoa kiukaasta irti todella rankat löylyt! Mieleeni on painunut hyvin tämän vuoden parhaat löylyt kevättalvelta; otin kovat löylyt ja menin saunasta suoraan takapihan terassille vilvoittelemaan. Ulkolämpötila oli suunnilleen nollassa ja satoi räntää. Kostea räntäsade saunan kuumentamalle ja hiostamalle iholle tuntuu juuri niin ihanalta, kuin vain vilvoittava kosteus poltteeseen voi tuntua.

P.S. Tamminiemen saunaseura kokoontui saunomaan lauantaisin klo 17.

Olin töissä reilun kellonympäryksen ja soitin siellä tauotta koko päivän Winampissa Metallican uusinta levyä. Levyltä on noussut pari kolme kappaletta ylitse muiden. Yksi niistä on "The day that never comes". Se on jotenkin melodialtaan ja soinniltaan mieluinen. Lisäksi se etenee koko ajan tyylillisesti alun ilmavan hennoista soinneista kohti lopun nopeatempoista kumua. Kyseinen kappale löytyi YouTube:stakin ja näkyy tuossa alla.

Jossain sanottiin, että "Death Magnetic" on moderni versio "...And Justice for All" albumista. Kieltämättä tuossa kommentissa on jotain perää!

Jahas, nyt on siis jälleen perjantai. Menen huomenna töihin, joten ihan normaaleita perjantai-illan fiilareita on nyt mahdotonta saavuttaa. Viisainta lienee pakata eväät valmiiksi, katsoa BB ja mennä nukkumaan.

Leikkasin juuri nurmikon todennäköisesti viimeisen kerran tälle kesälle. Lopuksi puhdistin leikkurin alustan ja työnsin sen talliin. Nurmikko ei näin syksyllä kasva enää juuri lainkaan. Puiden lehdet eivät ole juurikaan vielä tippuneet eli haravointiurakka on vasta edessäpäin. Se on pihatyö, josta en pidä yhtään. Onneksi se on tarpeen tehdä vain kerran vuodessa.

Lumikolan ja lumilapiot siirsin jo aiemmin ulkovaraston takaseinältä lähemmäksi ovea ja samalla työnsin kaasugrillin perimmäiseksi, samoin kuin ulkokalusteet. Myös joulukuusen otin takaa lähemmäksi ovea niin, että sen saa joulun alla varastosta joutumatta ensin siirtelemään tavaroita pois tieltä. Jonkin aikaa sitten hankin autotallin lattiaan kumiset matot joissa on pituussuuntaiset urat; talvella sohjo sulaa ja valuu autotallin lattialle ja näiltä kumimatoilta se on helppoa lakaista ulos. Kumimaton valmistaja on ruotsalainen Trelleborg.

Joudun käymään viikonloppuna töissä. Se on oikeastaan ihan ok, sillä moista ei satu usein. Tämä on erityistilanne. Työstä tuli mieleeni netissä tekemäni ammatinvalintatestin tulos:

Sain laivatuliaisina Baldessarinin Ambré partaveden. Pidän suuresti sen tuoksusta, sillä se on tietyllä lailla "paksu" tuoksu, kuten myös toinen suosikkini Lagerfeld Classic. Ambrén base note sisältää mm. tammea ja meripihkaa.

Kirpparilta löysin kerran (muistaakseni kolmella eurolla) täyden pullon edellä mainitun Baldessarinin Del Mar -tuoksua. Se on keveämpi, merellinen tuoksu ja on myös mieluinen, mutta varsinkin talviaikaan pidän juuri tuollaisista paksuista tuoksuista eniten. Ostoslistallani on jo pitkään ollut myös Acqua di Parma partavesi. Jospa vaikka joulupukki toisi sen minulle.

Joululahjoista ja partavesistä puheen ollen oiva kirja miehille on Bernhard Roetzelin "Täydellinen herrasmies - klassisen miestenmuodin käsikirja". Se on hankkimisen ja vähintäänkin kirjastosta lainaamisen arvoinen teos.

Niin sanottu tuoksumuisti on ehkä vieläkin parempi kuin olen luullut. Toki sen olemassaolon olen aina tiennyt enkä sitä ole vähätellyt. Kuitenkin sen väkevyys vakuutti minut taas; kävin äsken polkupyörällä lähikaupassa ja ajoin syksyisen kolean kosteuden peittämän heinäisen niityn ohi.

Siinä kohdalla haistoin tietynlaisen olkien hajun ja mieleeni tulvahti elävästi vuosien takaiset metsästysretket Pohjanmaan lakeuksilla, joilta vilja oli jo puitu ja oljenkorret tuoksuivat vainioilla. Muistikuva oli elävä ja kirkas, suorastaan terävä aivan kuin tuo märkien olkien tuoksukin nyt.

Se oli varmaankin koko päivän mieleenpainuvin hetki ja tapahtuma. Kuinka pienistä asioista voikaan nauttia!

Katsoin äsken JIM:ltä jonkinsortin dokumentin nimeltä "Loose Change", joka kertoi syyskuun 11. päivän iskujen mahdollisista salaliittotaustoista. Totta vai ei, siitä voi olla montaa mieltä, mutta olen yhä enemmän vakuuttunut siitä, että Yhdysvallat on itse ihan vastaava roistovaltio, joiksi se muutamia Lähi-idän maita nimittää. Bushista ja hänen organisaatiostaan tulee mieleen se satu "Keisarin uudet vaatteet"..

Metallica julkaisi äsken 9. studioalbuminsa "Death Magnetic". Ensimmäisen kerran muistan kuulleeni Metallicaa levyltä "Ride the Lightning" ja se kuulosti silloin heti hyvältä. Vuosien saatossa heidän soitantansa on muuttanut tyyliään välillä hyvinkin erikoiseen suuntaan, mutta uusin soundi kuulostaa jälleen ainakin ohimennen kuultuna olevan lähempänä alkuvuosien räiskettä ja räminää.


Kirppareilta löysin mm. upean viinikarahvin sekä narussa roikkuvat kuusi erikokoista peltistä kelloa, joista kuuluu juuri sellainen kalina niinkuin aina Keski-Euroopassa alppilajeissa radan varrelta. Kellot taitavat kuitenkin olla alunperin porojen kauloissa keikkuneita. Niiden ääni on kaunis oli miten oli. Yksi vaihtoehto olisi ollut ripustaa ne tuulikellomaisesti ulos terassille, mutta ripustin ne eteisen ikkunaan ja ne ovat kauniit.

Ostin Tiimarin alesta erilaisia koristeita ja aion tuunata ulko-ovessa roikkuvan kranssin. Kranssi on punottu ohuista koivunoksista ja se on hyvin tuuhea. Siinä ei ole kuitenkaan ollut mitään "lisämaustetta" ja juuri sitä aloin siihen kaipaamaan. Taidan käydä työhön hetimiten. Ensin kuitenkin keitän kahvit ja nautin ne ilta-auringon valossa.

Työviikko on onneksi taas takanapäin. Onneksi siksi, että se oli kovin kiireinen. Tänä päivänä sain kuitenkin tehdä asioita aika lailla omaan tahtiini, joten koin päivän melko mieluisena. Jos päivään sattuu paljon palavereita eri tahojen kanssa, alkaa iltapäivällä jo jonkinlainen kyllästyminen vaivaamaan.

Viikonloppuna voi ladata akkuja; huomenna käyn todennäköisesti viidellä eri kirpparilla kahdessa eri kaupungissa. Toivottavasti niistä löytyy edes jotain kiinnostavaa. Viime lauantaina löysin Kaj Franckin pienen lasikupin, toivottavasti huomenna Claritaksen vaikkapa viidellä eurolla. Heh. Heh. Heh.

Aloitin (tai oikeammin tein vasta perusasetukset) toisen blogin; Joulukalenteri 2008. Se tulee olemaan valokuva-joulukalenteri eli lisään sinne yhden valokuvan joka päivä joulukuun 1. päivästä 24. päivään asti. Kuvat tulevat olemaan mustavalkoisia.

Tein viime adventtina samanlaisen kuvapäiväkirjan, tosin niitä kuvia ei ole julkaistu missään. Otin kuvat silloin kännykkäkameralla, mutta tänä vuonna tulen käyttämään hiljattain hankkimaani digijärkkäriä.

Kun on "pakko" ottaa joka päivä yksi kuva, tuo se tietynlaisen jännän lisämausteen koko touhuun. Tavallisestakin arkipäivästä on pakko löytää jotain kuvattavaa. Homma on haastava varsinkin, jos ei satu liikkumaan muutamaan päivään juuri missään. Silloin on käytettävä mielikuvitusta ja löydettävä kuvattavaa lähiympäristöstä. Vanha viisaus kuvauksessa toki on, että makrolla avautuu toinen maailma ja kuvattavaa löytyy, vaikka takkaan menossa olevan koivuklapin tuohisesta kyljestä.

Kuvat eivät tule olemaan mitään "joulukuvia", vaan otoksia sieltä täältä.

Olen tänäkin vuonna seurannut Big Brotheria melko aktiivisesti. Useimmat muut töissä pitävät sitä höpönä (vaikka ehkä salaa katsovat itsekin), mutta minusta se on ihan kiinnostava. Luin juuri äsken em. linkistä löytyvät talon säännöt. Periaatteessa olisi kivaa olla itsekin vastaavassa paikassa, muttei ehkä ihan tuollaisen porukan kanssa. En haluaisi lillua porealtaassa tai örveltää jossain pihamaalla kuten he.

Talossa oloaika on pitkä, kun sitä ajattelee. Syksy ehtii muuttua talveksi siinä ajassa minkä pisimpään talossa olevat siellä viettävät. Varsinaista dramatiikkaahan tänä vuonna ei olla toistaiseksi nähty, jos ja kun pieniä itkukohtauksia ja nimittelemisiä ei lasketa.

Kohta jo alkaakin tämän illan jakso!

Viimeisimmät tällä sivulla kävijät ovat tulleet oheisen kartan paikoista:

lähde: Sitemeter

Sattuipa iltapäivällä linssiini Embraer 145LU -lentokone. Olen matkustanut kyseisellä konetyypillä lukemattomia kertoja kotimaassa. Ainakin FinnComm Airlines käyttää tätä konetta. Sisätiloiltaan se on minusta varsin ahdas; esimerkiksi käytävä on niin matala, että on käveltävä kumarassa. Ilmanvaihto on myös usein sitä sun tätä, välillä on kuuma ja välillä palelee. Wikipediasta koneen tietoja etsiessäni huomasin lieväksi yllätyksekseni, että se on brasilialaista alkuperää.

Koska ilmat ovat mitä ilmeisimmin pysyvästi jäähtyneet tietyn "mukavuusrajan" alapuolelle, eli esimerkiksi patiolla ei viitsi enää istua aurinkovarjon alla kahvikupin ja hyvän sisustuslehden kera kuten kesällä, vein pihakalusteet eilen ulkovarastoon. Samalla työnsin varastoon myös kaasugrillin. Nyt siis on jäljellä enää pelkkä paljas patio ja tietyllä tavalla se näky on minusta jotenkin apea. Ilmassa on jonkinlainen syksyn kuulakkuus ja kosteus. Tunsin sen hyvin, kun kävin päivällä pyöräilemässä.

Kellertävä ilta-aurinko paistaa kauniisti nytkin niin patiolle, kuin myös sisälle taloon. Sen lämpö vain on poissa. Yritin tallentaa tuota valoa kamerallani, jotta muistan tämän hetken vielä talvellakin, kun valoa ei ole enää tämänkään vertaa jäljellä.

Tein jääkaappirunous-magneeteista ensimmäiset tekstit jääkaapin oveen sen jälkeen, kun aiemmin poistin entiset ja panin kaikki magneetit viereiseen pakasteen oveen sekaisin. Tyhjältä pöydältä on aina hyvä aloittaa, niin nytkin. Kirjoitin seuraavan runon;

Kävin tänään kahdella eri kirpparilla, yhdessä Pelastusarmeijan myymälässä sekä yhdessä ahtaassa ja sekavassa käytetyn tavaran puodissa, jonka olemassaolosta en ollut aiemmin tiennyt. Ostin sieltä Kaj Franckin suunnitteleman pienen lasisen esineen (kuva alla). Esineen mittakaavaa antakoon tieto, että esineen kuvauspaikka oli patio, jonka lautojen leveys on 95 mm.

Tuon Franckin esineen lisäksi ostin edullisesti kaksi Timo Sarpanevan Iittalalle suunnittelemaa Tsaikka-lasia eli niitä löytyy nyt huushollista yhteensä kahdeksan. Lasit olivat hyvin likaisia, mutta pesin ne jo äsken astianpesukoneessa ja kyllä ne siitä kirkastuivat, teräsosat tulivat suorastaan hohtaviksi.


P.S. Aiemmin käyttämässäni blogipohjassa ilmeni ongelmia, joita en saanut ratkaistuksi, joten vaihdoin sen tähän. Sanotaanhan sitä muutenkin, että vaihtelu virkistää :-)

Tutkailin äsken huvikseni netissä erilaisia pöytävalaisimia ja sattumalta silmiini pisti eräs minulle ennalta tuntemattoman valmistajan valaisin, joka toi mieleeni erään toisen, hyvin tunnetun valmistajan (tai pitäisi kai sanoa valmistuttajan) valaisimen.

Ne muistuttavat kovasti toisiaan, mutta hinta on toisella kymmenkertainen. Valaisimet ovat Ikean "Antifoni" 30 € ja Fontana Arten "Naska 2" 300 €. Nuo sopisivat hyvin jossain sisustuslehdessä usein nekemääni yhden aukeaman vertailuun "pienellä budjetilla" ja "suurella budjetilla".

Valon laadussa tuskin on merkittävää eroa?!

Olen aina ollut kiinnostunut tähtitieteestä ja yleensäkin erilaisista taivaan ilmiöistä kuten haloilmiöistä ja revontulista. Jossain vaiheessa olin parin vuoden ajan Ursan jäsenkin, mutta pidin jäsenmaksua turhan kalliina (näköjään vuonna 2008 aikuisjäseniltä 37€, huh huh!) suhteutettuna siihen mitä koin jäsenyydestä saavani ja tulin siihen tulokseen, että voin vallan hyvin tarkkaila taivaan ilmiöitä jne ilman tiettyyn kerhoon kuulumistakin - ja hyvin olen pärjännyt.

Viimeksi Saksassa käydessäni ilmeni, että eräs työn parissa puolitutuksi tullut henkilökin harrastaa valokuvausta ja hän oli sen lisäksi kovasti kiinnostunut revontulista. Sanoin joskus kuvanneeni niitä ja lupasin lähettää ensi talvena digikuvia pohjanpaloista, jos saan niitä kuvattua.

Varsinainen, todellinen tähtitiedehän on paljolti rankkaa matematiikkaa, jolloin mielenkiintoni siihen lopahtaa äkkiä ja saan osittaisdifferentiaaleista päänsäryn. Joskus ajattelin, että mieluinen ammatti voisi olla esimerkiksi geofyysikko. Olisinpa saattanut siihenkin toki äkkiä kyllästyä, kuten minulla on usein tapana samojen työtehtävien tai työn sisällön pysyessä liian pitkään samana. Periaatteessa haluaisin työssä luoda jotain uutta ja omaa, mieluiten kaunista ja aina itselle mieluista. Taiteilijana tai jossain muussa luovan työn ammatissa saattaisin olla omimmillani, mutta kukapa siitäkään tietää. Ehkä luomisen tuska kävisi sietämättömäksi ja päätyisin juopoksi ja väärinymmärretyksi tuhertelijaksi. On ehkä parempi vain harrastaa erilaisia taiteita, vaikkapa taidelasin ja grafiikan keräilyä, ja hankkia leipänsä vakaammista lähteistä. Suo siellä, vetelä täällä!



Pohjantulia Manitobassa, Kanadassa.

Viime kesänä (...ja se, että sanon noin tarkoittaa, että kesä on jo mennyttä ja eletään jo syksyä; oih ja voih.) sain hankituksi lähes puolen vuoden odotuksen jälkeen kuusamolaisen keraamikon Chris Whiten tuikkulyhtysetin, jossa on kolme eri kokoista lyhtyä (kuva alla). Nyt siis koittaneen syksyn pimenevinä iltoina olen voinut nauttia niiden valosta, lämmöstä ja kauneudesta.

White teki aiemmin pelkästään keramiikkaa, mutta on nykyään keskittynyt enemmän matkailualan yrityksensä pyörittämiseen. Melko usein kirppareilla näkee hänen tuotantoaan, joissa yleensä lukee pohjassa "The White Studio Kuusamo Finland" käsin kaiverrettuna. Viimeksi näin hänen erikoisia, kuksaa muistuttavia mukejaan Valtterissa viime lauantaina. Työn laatu on hänen esineistössään aina ollut korkea, minkä olen ilolla pannut merkille.

Näiden lyhtyjen muoto tuo jostain syystä mieleeni Indiana Jones -elokuvassa "Tuomion temppeli" nähdyt Sankara-kivet. En tiedä miksi, mutta jo ensimmäisen kerran nämä Whiten lyhdyt nähtyäni oli assosiaatio selvä.