Tämä paskablogi oli tässä.

Jatkoa seuraa på engelska; http://arcticpixels.blogspot.fi/

j.k. Ne homehtuneet kirpparit olen unohtanut jo aikapäiviä sitten, mutta elämää ja valokuvausta en.

Ja taas on edellisestä tekstistä vuosi vierähtänyt. Huokaus.

Ohhoh! Edellisestä blogikirjoituksestani on päivää vaille kaksi vuotta. Niin se aika rientää, kun on hauskaa.

Olen palannut Lofooteilta. Maisemat olivat todella upeat ja kuvasato sen mukainen. Söin eräässä ravintolassa valasta. Kylmäsavustettu valaanliha oli lähes mustaa ja todella maukasta!

Nopeusrajoitukset Norjan teillä ovat suhteellisen matalat ja eräältä huoltoasemalta liikkeelle lähtiessäni ajelin 50 km/h alueella poliisin tutkaan 61 km/h ja sain siitä hyvästä 2900 NOK sakot. No, ne maisemat olivat kyllä hyvinkin sen arvoiset :-)

D80 kamerani meni tänään yllättäen kaupaksi. Se ehti tulla minulle tutuksi. Tunsin sen jokaisen toiminnon ja namikan kuin omat taskuni ja se ehti käydä kanssani monessa paikassa.

Huomenna on vielä työpäivä ja sen jälkeen jään kolmeksi viikoksi kesälomalle. En ole muistaakseni koskaan aiemmin ollut kesälomalla elokuussa, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Aikeissa on ainakin käydä pohjois-Norjassa sekä itärajan tuntumassa satumaisilla kalavesillä. Eniten aion keskittyä suloiseen joutenoloon nyt, kun siihen on kerrankin mahdollisuus. Työpaikallani on ollut tänä vuonna lomautuksia tyyliin viikko tai kaksi, mutta ne eivät ole koskeneet minua. Olisin erittäin mielelläni ollut itsekin pari viikkoa lomautettuna vaikka ilman palkkaa - puhumattakaan ansiosidonnaisella päivärahalla - mutta tasan eivät mene onnenlahjat! Heh.. Joskus ihmetyttää joitain juttuja kuunnellessa, jos ihmisen talous on niin tiukka, että esim. yksi saamatta jäänyt tilipussi ns. kaataa maailman. Uskomatonta leväperäisyyttä omassa taloudenpidossa. No se siitä, mitäpä se minulle kuuluu. Jokainen hoitakoon omat asiansa.

Huomenna siis vielä kerran töihin ja sitten; oh, sweet emptiness of days.

Perkeleellisen työnteon vastapainona oleva kunnon lepotauko ja loma on parhaimmillaan mielen puhdistuminen ja uudistuminen. Sitä minä lomalta odotan. Olen viimeisen vuoden aikana ollut monesti ahtaalla ja nyt aion ladata akkuja sataprosenttisesti. Periaatteessa huominen työpäiväkin on jo yhtä juhlaa alkavasta kesälomasta johtuen.

Hyvää kesän jatkoa rakkaat lukijani. Ikäänkuin teitä olisi. Mitään kommenttia tms ei kirjoituksiini koskaan tule, joten oletan ettei tätä lue kukaan. No, eipä se minua haittaa. Jos puhuisin seinille minua pidettäisiin omituisena, mutta kirjoittaessani blogia olen suorastaan trendikäs.


P.S. Vaikka blogini otsikko on "Elämää ja kirpparilöytöjä", en ole kirpparilöydöistä viime aikoina paljon kertonut. Syynä on se, ettei niitä ole yksinkertaisesti ollut. Muutenkin olen nykyään enemmän kiinnostunut valokuvauksesta ja kaikesta muusta kuin kirppareiden tonkimisesta. Aika aikaansa kutakin sanoi akka, kun kissalla pöytää pyyhki.

Tässäpä vielä loistava väännös 'Perikato' elokuvasta! Adolf-setä hermostuu, kun Michael Jackson on kuollut eikä pääsekään hänen synttärijuhliinsa:

Vielä ensi viikko töitä ja sitten alkaa kesäloma. Muistaakseni en ole koskaan aiemmin ollut kesälomalla elokuussa, mutta tämän poikkeuksellisen 'taantuman' takia jopa kesälomat menivät näin lörinäksi. No, täytyy toivoa, että vielä elokuussakin on kauniita ilmoja ja lämpimiä päiviä tai muuten minä en tykkää.

Sain luettua B. Carpelanin uusimman läpi. Upeaa tekstiä, kuin unta. Suosittelen sitä kaikille, jotka muistavat tai haluavat muistaa mitä lapsuus oli, miksi se loppui ja miten sinne voisi ehkä palata. Miten se elää meissä.

Kirjan päähenkilö oli poika nimeltä Davi. Kuvitteellinen henkilö, mutta kaiketi paljolti mestari BC itse. Davin päivät kuluivat kotosalla, koulussa ja omassa mielikuvituksessa sekä kirjojen parissa. Davi oli näkijä, fiksumpi kuin muut. Lapsena on raskasta jollei ei ole henkisiä ikätovereita.

Eittämättä Carpelan on kerronnan maestro ja suuri taiteilija. Muistan hänen kauniin kuvauksensa lapsuutensa sisäpihalta Helsingin Meritullinkadulta, kuinka se oli kuin "ahdas paratiisi". Vain todella elävästi kokeva ja ajatteleva ihminen voi sanoa mitään noin hienoa!

Ahdas paratiisi..

Jotenkin minäkin muistan lapsuuteni pihamaan Pohjanmaan maalla juuri tuonkaltaisena paratiisina. Ei ehkä niinkään ahtaana - vaan pikemminkin lapsensilmin katsottuna hyvinkin laajana - mutta yhtä kaikki paratiisina.

Toinen huiman Carpelanin tavanomainen tematiikka on; missä ovat menneisyyden ihmiset nyt? He ovat hävinneet kuin varjot lattialta. Tulen monesti surulliseksi ajatellessani elämän rajallisuutta. Ajatus omasta kuolemasta on suorastaan sietämätön. Miksi kaiken pitää loppua?..


Ei tämän enempää tällä erää. Väsyneen miehen terveiset.

Nevermore by ~wchild on deviantART

Käydessäni lauantaina Ruotsissa törmäsin sattumalta Nikonin D300 esittelykappaleeseen eräässä myymälässä. Demolaitteen alennus oli niin huikaiseva, että hankin kyseisen kameran samalla reissulla! Periaatteessa voisin myydä entisen D80 kamerani, mutta enpä tiedä.. Käytettyjen hinnat ovat niin alhaiset ettei sitä ehkä ole järkevää myydä. Niin rahantarpeessa en ole. Ainoa puute uudessa kamerassa oli se, että käyttöohjekirja oli ruotsinkielinen, mutta suomenkielinen laitos on jo tulossa joten no problemo..

Jos joku tämän lukija on kiinnostunut ostamaan D80 kameran MB-D80 pystykahvan kera, niin kommenttina voi esittää tarjouksia. :-)

Luin tuossa äsken vanhoja blogitekstejäni ja täytyy sanoa, että viime aikoina olen ollut sekä vähäsanainen että laiska kirjoittaja. Kaiketi työ on vienyt parhaan energiani ja se vähä mitä on jäänyt jäljelle on kulunut ulkosalla eri asioiden parissa touhuten. On kaiketi normaalia, että tässä maassa tulee talvisaikaan tehtyä enemmän kirjallisia harrasteita.

Kirjallisista harrasteista puheenollen; kirjastosta ilmoitettiin varaamani Bo Carpelanin uusimman kirjan olevan saatavilla. Käyn lainaamassa sen huomenna töistä päästyäni. Sitä lukiessa kuluvatkin sitten loppuviikon illat.

seagull by ~wchild on deviantART

Kävin eilen kirjastossa. Tein varauksen Bo Carpelanin uusimmasta kirjasta 'Lapsuus'. Sitä kehuttiin jossain aikakauslehdessä. Saapa nähdä.

Lainasin samalla Tuomas Anhavan runokokoelman. Mieleeni on painunut parhaiten eräs erikoinen teksti;

"Jokainen joka uskoo mitä näkee
on mystikko.
Pimeässä liiku hitaasti."

Hienoa.

Kesäkuu alkaa olla jo lopuillaan, mutta minusta ei vieläkään tunnu kesältä. Jotenkin en vain ole päässyt siihen kiinni, enkä tiedä miksi ja se harmittaa minua. Kesälomani on sattuneista syistä tänä vuonna vasta elokuussa ja olen alkanut epäilemään, että se on ainakin yksi syy tähän etten vielä koe kesän olevan. Tuntuu, että vasta oli toukokuu ja tämä kesäkuu on mennyt (osin koleiden säiden takia) kuin jonkinlaisena toukokuun jatkona aina juhannukseen asti. Nyt juhannuskin on mennyt ja tuntuu, että kesä menee huomaamattani enkä ehdi nauttia siitä. Koen tuota katumusta ja menneen kaipuuta usein. Valokuvien avulla voin muistoissani palata menneeseen.


White Wagtail by ~wchild on deviantART

Olen palannut Kreikasta. Itse asiassa olen jo toista viikkoa töissäkin sen reissun jälkeen eli back to basics totta tosiaan. Olen vakavasti harkinnut tämän blogin sulkemista, sillä minulla on tunne ettei tätä lue kukaan eikä ketään kiinnosta mitä minä tänne kirjoitan. Ja miksi kiinnostaisikaan?!

No, ehkäpä minä kuitenkin kaikkien teidän tuhansien olemattomien lukijoitteni kiusallakin jatkan satunnaista kirjoittelua tänne. Hah.

Tarkemmin sanottuna matkakohteeni oli saari nimeltään Kos. Asuin hotellissa pääkadun varrella ja ensimmäinen asia, jonka panin merkille heti perille saavuttuani, oli turistien vähyys. Olen käynyt tuossa paikassa aiemminkin, mutten koskaan ole nähnyt noin autioita katuja!

Suurin huvitukseni oli seurata hotellihuoneeni parvekkeelta käsin päivästä toiseen vastapäisen pienen vaatimattoman ravintolan eloonjäämiskamppailua; asiakkaita he eivät näkyneet saavan ei sitten millään - jotain yksittäistä oluen tilaajaa lukuunottamatta. Varsinaisia ruokailevia asiakkaita näin koko viikon aikana tuossa puljussa varmaan yhden käden sormilla lueteltavan määrän. Liekö "Global financial crisis" puraissut Kreikan turismia vai mikä lie syy, mutta hiljaista oli. Ikuistin eräänä päivänä ravintolanpitäjän asiakkaita odottavan olemuksen, kun hän seisoi ravitsemusliikkeensä edessä jalkakäytävällä ja katseli molempiin suuntiin josko edes joku tulisi.

Eipä kateeksi käy. Mutkien kautta kuulin myös paljonko heidän liikehuoneistonsa vuokra on. Sen tiedon jälkeen totesin heidän tilanteensa olevan täysin toivoton.

waiting for the first customer by ~wchild on deviantART

Perjantaina matkustan viikoksi Kreikkaan. Mukavaa vaihtelua ainaiseen työhön.

En ole kirjoittanut tähän blogiin vähään aikaan. Mitäpä sillä tietysti on väliäkään; eikai tätä kukaan edes lue.

Olen ollut ja olen edelleen niin kovin väsynyt etten jaksa enää iltasella kirjallisia tuotoksia väsätä. Päivät vievät kaikki mehut. Valokuvausharrastus on ainoa henkireikäni.

Eikä tämän pitempiä löpinöitä nytkään. Hyvää yötä.

Puhelin soi yllättäen tullessani kaupasta. Ilmeni, että olisin voinut saada lahjaksi 40 eur arvoisen sisustuskirjan, jos olisin tilannut Glorian Kodin. Myyjä meni hieman hämilleen huomauttaessani, että tilaajalahjana on ollut joskus jopa Tivoli Audio pöytäradio ja nyt siis vain jokin kirja, jonka kaltaisia on ennestään jo sohvapöydän alla monta. Ei siis tullut kauppoja.

Kävin äsken meren rannassa ottamassa muutamia kuvia auringonlaskusta. Se ei ollut tänä iltana erityisen kaunis, mutta sainpahan raitista ilmaa. Toisaalta maailma on aina kaunis - säästä riippumatta.

Laajensin linssivalikoimaani hankkimalla Nikon AF-S DX 12-24mm f4 objektiivin Rajalasta. Jo muutaman testikuvan perusteella hankinta vaikuttaa erittäin hyvältä!

Kirpputoreilta en ole löytänyt piiiitkään aikaan mitään järkevää. Luulisi ihmisten tämän taantuman kourissa realisoivan omaisuuttaan, mutta ei siltä vaikuta. Suurimmaksi osaksi kirpparit ovat täynnä sietämätöntä halpahintaista roskaa.

Mutta se siitä. Aurinko paistaa upeasti ja taidankin keittää kahvit ja nauttia ne ensimmäistä kertaa tänä keväänä takapihan patiolla.

Tilasin netistä 'Villi Pohjola' TV-sarjan DVD-boxin; 28 levyä ja 110 jaksoa. Olen aina ollut kyseisen sarjan fani. Siinäpä sitä riittää katsomista ellei muuta tekemistä ole.

En ole jaksanut kirjoittaa tänne mitään vähään aikaan, enkä jaksa juuri nytkään.

..ehkäpä viikonloppuna.