A vot, nyt myös wlan toimii tässä läppärissä ja vaikken kirjoitakaan tätä piuhojen orjuudesta vapautettuna sohvalla maaten, olen kuitenkin tyytyväinen laitteiden toimintaan. Itse asiassa tälläkin hetkellä läppäri on wlan-verkossa eikä verkkopiuha ole koneessa kiinni. Kätevää.

Tästä olen unelmoinut viime kesästä saakka, kun istuin ulkona patiolla aurinkovarjon alla ja mietin, että olis kiva vaikkapa kirjoittaa blogia kahvikupin äärellä ulkosalla kauniina päivänä. Ensi kesänä voin sen tehdä...

Eipä muuta tällä erää.

Otsikon teksti on tietoisesti murretta tai mitä lieneekään. Joka tapauksessa ostin viime lauantaina uuden läppärin ja juuri äsken sain tämän vihdoin myös kiinni nettiin. WLAN-modeemin saan tähän ensi viikonloppuna ja sen jälkeen pääsen vaikkapa sohvalla maaten blogin kirjoitukseen...

Entinen pöytämallin koneeni oli hankittu joskus 2000-luvun alussa ja se oli nykyisiin tarpeisiini aivan liian tehoton ja hidas. Esimerkiksi kuvankäsittely sillä oli yhtä tuskaa ja enimmäkseen tiimalasin tuijottamista. Halusin kannettavan nimenomaan sen kannettavuuden, hiljaisuuden ja pienuuden takia. Entinen kone täytti pöydänalustan ja sen tuuletin tohisi niin, että sen kuuli viereisessä huoneessakin!

Toistaiseksi olen ollut tähän uuteen koneeseen erittäin tyytyväinen. Muutos XP:stä Vistaan oli pienempi kuin kuvittelin. Ohjelmien, digikuvien ja musiikin siirtäminen vanhasta koneesta tähän uuteen oli oma operaationsa, mutta nyt se on takanapäin.

Viime yönä ja tänään päivällä sateli sen verran lunta, että sain tehdä pitkästä aikaa lumityöt. Edellisestä kerrasta onkin kauan aikaa. Se taisi olla joskus kauan ennen joulua.

Ojalasta ottamani kuva on ollut yllättävän suosittu maailmalla. Parhaita ja mieltäni lämmittävimpiä kommentteja ovat olleet; "WTF? This is so cool!" ja "Great location and amazing capture of it!".

Seuraavan kerran synnyinseudullani käydessäni käyn uudestaan tuossa talossa ja otan lisää kuvia - tällä kertaa myös lähikuvia sisällä olevista esineistä ja katosta roikkuvista maalin riekaleista, jotka myös ovat herättäneet alla olevan kuvan katsojissa ihastusta.

Rähjäinen autiotalo. Yksinäisyydessään ja rähjäisyydessään kaunis sisätila. Täytynee jälleen lausua; "Ai, että sitä voi ihminen nauttia pienistä asioista!".

Jälleen voisi siteerata Miljoonasadetta; "perjantai taas parkkiin keinahtaa.." eli huomenna koittaa taasen viikonloppu. Mikäpä sen mukavampaa. Aion levätä henkisesti ja fyysisesti. Tjaah.. 'fyysisesti' - ikäänkuin viikolla olisin fyysisesti kovilla! Henkinen kestävyys on usein koetuksella (eikä oikeastaan sekään sillä olen kova kuin pii), mutta fyysisessä kestävyydessä suurimpia koetinkiviä ovat kännykän kannattelu korvalla ja käveleminen. No jaa. Aika aikaansa kutakin sanoi pässi kun päätä leikattiin..

Sain muuten myytyä 18-70mm Nikkorin. Nyt kalustoni on minulle riittävä ja mieluinen. Toki 'riittävä' on suhteellinen käsite, muuttuen varallisuuden ja kiinnostuksen mukaan. Jos ja kun esimerkiksi pörssi piristyy tästä höpöhöpö-kriisistä, voisi seuraava haaveeni valokuvauspuolella olla Nikkor 300/2.8 -lasi. No, aika näyttää... :-)