Lapsuuden Domus

Muistan kuinka lapsena kävimme usein kesäisin eräässä mökkikylässä ja siellä oli useissa ellei kaikissa mökeissä tuvan pöydän ympärillä tuolit jotka vasta aikuisiällä palasivat uudelleen mieleeni ja jotka sitten tunnistin Ilmari Tapiovaaran Domus tuoleiksi (kuva alla).




Muutenkin olen huomannut, että joskus jokin kuva tai esine jossain paikassa saattaa tuoda mieleen välähdyksen lapsuudesta - muistikuvan aurinkoisesta kesäpäivästä nurmikolla. Mitä kaikkea mieliimme onkaan hautautunut aikuisten muka-tärkeiden asioiden alle. Mieleeni tulevat Miljoonasade -yhtyeen kappaleen "Leikki 0" sanat;

"Jestas
kuinka peittyy täällä
takki lumeeseen
istuu koneen päällä
maailma valheineen

Valvon ja kuulen
huokauksen hiljaisen
nousen ja hiivin
vierees lastenhuoneeseen

Rakkain jos saisit
aikakoneen kultaisen
veisitkö minut
käymään luokses lapsuuteen"


Etäisesti mieleeni tulvi toinenkin pätkä Miljoonasadetta eli kappale "Matkaohjeita" ja kuuntelin sen juuri tarkistaakseni miten sanat menivätkään;

"Valkeista parhain on kuu
kun tummista mustin on yö

Tuulen saa jos tahtoo
tähtiä on ystävät

Äiti sua jää oottamaan
rantaan kuin puu huojumaan

Millaisen lyyran äidille tuot
ethän anna sen sua huolettaa

Valkeista parhain on kuu
kun tummista mustin on yö

Onnea on, onnea on
kertovat sen löytäneet"