Olympialaiset ja Omega

Pekingin olympialaisten alkuun näyttää olevan aikaa enää 17 päivää. Sama lähtölaskenta oli käynnissä jo viime vuoden toukokuussa Pekingin lentokentällä (kuva alla). Kuvan ottaessani aikaa oli vielä 445 päivää ja nyt siis vain 17. Aika rientää. Tuo lentokentän aikalaskuri on samalla Omegan mainos sillä sehän on kisojen virallinen ajanottaja.


Omassa kellokokoelmassani on pari Omegan taskukelloa edustamassa sveitsiläistä kellonrakennuksen huippua viime vuosisadan alkupuolelta. Alla kuva noin vuodelta 1930 peräisin olevasta - ja edelleen loistavasti käyvästä - kellosta. Kello käy ja pitää ajan. Jotenkin on vaikea kuvitella jotain tämän päivän laitetta luonnehdittavan "hyväksi ja toimivaksi" vielä 80 vuoden kuluttua.


Ehkäpä etenemme liian suurin askelin tässä digitaalisuuden ja interaktiivisuuden nimeen vannovassa yhteiskunnassamme. Digiboksihypetys oli oiva esimerkki tästä mädännäisyydestä. Keskeneräistä roskatekniikkaa ajetaan kuin käärmettä pyssyyn koska se on "uutta ja hienoa". Hieman heikon signaalin aiheuttama pari lumisadepisaraa analogialähetyksessä haittasi minua paljon vähemmän kuin digilähetyksen mosaiikki- tai stillkuva. En vastusta kehitystä - päin vastoin. Olen monessa suhteessa itsekin kehityksen kärjen airueessa, mutta kehityksen ja modernisaation ei pidä tapahtua väärin perustein. Luonnollinen kehitys on hyvästä, mutta markkinavoimien jumalille tehdyt uhraukset tuovat harvoin onnea.

Jotenkin lohdullista on ajatella, että esimerkiksi tuo taskukello Omega käy aikaa vielä senkin jälkeen kun minua ei enää ole. A watch outlives a man. Ei siitä mihinkään pääse. Lienevätkö nykyajan Omegan valmistamat rannekellot yhtä kestäviä ja laadukkaita? Ranteessani tikittää uusimmista James Bond -elokuvista tuttu malli Seamaster automaattikronografi. Toivottavasti sekin käy pidempään kuin minä.