Viimeksi Saksassa käydessäni ilmeni, että eräs työn parissa puolitutuksi tullut henkilökin harrastaa valokuvausta ja hän oli sen lisäksi kovasti kiinnostunut revontulista. Sanoin joskus kuvanneeni niitä ja lupasin lähettää ensi talvena digikuvia pohjanpaloista, jos saan niitä kuvattua.
Varsinainen, todellinen tähtitiedehän on paljolti rankkaa matematiikkaa, jolloin mielenkiintoni siihen lopahtaa äkkiä ja saan osittaisdifferentiaaleista päänsäryn. Joskus ajattelin, että mieluinen ammatti voisi olla esimerkiksi geofyysikko. Olisinpa saattanut siihenkin toki äkkiä kyllästyä, kuten minulla on usein tapana samojen työtehtävien tai työn sisällön pysyessä liian pitkään samana. Periaatteessa haluaisin työssä luoda jotain uutta ja omaa, mieluiten kaunista ja aina itselle mieluista. Taiteilijana tai jossain muussa luovan työn ammatissa saattaisin olla omimmillani, mutta kukapa siitäkään tietää. Ehkä luomisen tuska kävisi sietämättömäksi ja päätyisin juopoksi ja väärinymmärretyksi tuhertelijaksi. On ehkä parempi vain harrastaa erilaisia taiteita, vaikkapa taidelasin ja grafiikan keräilyä, ja hankkia leipänsä vakaammista lähteistä. Suo siellä, vetelä täällä!

Pohjantulia Manitobassa, Kanadassa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti