Niin sanottu tuoksumuisti on ehkä vieläkin parempi kuin olen luullut. Toki sen olemassaolon olen aina tiennyt enkä sitä ole vähätellyt. Kuitenkin sen väkevyys vakuutti minut taas; kävin äsken polkupyörällä lähikaupassa ja ajoin syksyisen kolean kosteuden peittämän heinäisen niityn ohi.
Siinä kohdalla haistoin tietynlaisen olkien hajun ja mieleeni tulvahti elävästi vuosien takaiset metsästysretket Pohjanmaan lakeuksilla, joilta vilja oli jo puitu ja oljenkorret tuoksuivat vainioilla. Muistikuva oli elävä ja kirkas, suorastaan terävä aivan kuin tuo märkien olkien tuoksukin nyt.
Se oli varmaankin koko päivän mieleenpainuvin hetki ja tapahtuma. Kuinka pienistä asioista voikaan nauttia!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti